Hevosen voi tuoda tutkimuksiin joko ajanvarauksen kautta ilman aiempia tutkimuksia tai eläinlääkärin lähetteellä. Osa potilaista jää akuutin tilan päivystyshoidon jälkeen sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin ja tarvittaessa hoitoon.
Sisätautien tutkimisessa ja hoidon seurannassa käytetään laboratoriodiagnostiikan lisäksi röntgen- ja ultraäänitutkimuksia, sekä erityyppisiä tähystyksiä. Sairaalassa on asianmukaiset tähystinlaitteet eli endoskoopit erityyppisiin tähystyksiin sekä korkeatasoiset ultraääni- ja röntgenlaitteet.
Tavallisimmin ruoansulatuskanavan vaivoista kärsivä hevonen tuodaan päivystykseen ähkyn vuoksi, mutta osa potilaista tutkitaan kroonisten, pitkittyneiden oireiden takia. Ähky tarkoittaa vatsaonteloperäistä kipuoireilua, joka voi johtua monesta asiasta kuten mm. ummetuksesta, suolen kaasuuntumisesta, suolen asennonmuutoksesta, mahahaavasta, vatsakalvontulehduksesta, suoliston infektiosta tai muusta tulehduksesta. Normaalitutkimuksissa ähkypotilaille tehdään yleistutkimuksen ja verinäytteiden lisäksi vatsaontelon ultraäänitutkimus*, toisinaan myös mahalaukun tähystys haavaumien varalta. Vatsaontelon röntgenkuvaus hiekkakeetymän varalta on myös tavallinen toimenpide.
Mahalaukun tähystys suoritetaan yleensä etsittäessä syytä mahaperäisille oireille joita voivat olla lievät ähkyt, kylkien arkuus ja ruokahaluttomuus, mahahaava voi aiheuttaa kuitenkin myös liikkumishaluttomuutta tai yleistä kärttyisyyttä. Mahalaukun on oltava tyhjä tähystyshetkellä jotta se voidaan arvioida, tätä varten hevonen tulee paastottaa ennen tähystystä, suositeltu paastoaika on noin 14 tuntia. Tähystys suoritetaan rauhoitetulle hevoselle, tähystin ohjataan mahalaukkuun sieraimen kautta. Tähystyksessä arvioidaan mahan tyhjeneminen, epiteeli- ja rauhasmahan limakalvojen kunto sekä mahanportin toimivuus ja ohutsuolen alkuosan limakalvon kunto. Tähystyksen yhteydessä voidaan tarvittaessa ottaa koepaloja. Tähystyksen jälkeen hevosta tulee sen herättyä rauhoituksesta ruokkia pikkuhiljaa pieniä ruoka-annoksia käyttäen koska takana on paasto. Tähystyslöydösten perusteella tarvittava lääkitys aloitetaan sairaalakäynnillä, ja kontrolliaika paranemisen etenemisen arvioksi voidaan varata samalla.
Hevonen tuodaan hengitystietutkimuksiin tyypillisimmin yskän, puuskutuksen, poikkeavan hengitysäänen, sierainvuodon tai huonon suorituskyvyn vuoksi. Hengitystiepotilaille tehdään yleistutkimuksen lisäksi hengitysteiden tähystys, ja tarvittaessa muita tutkimuksia kuten verikokeita, ultraäänitutkimus tai röntgentutkimus. Hengitysteistä otetaan tarvittaessa näytteitä (henkitorven limanäyte, keuhkohuuhtelunäyte, ilmapussien näyte, rintaontelon nestenäyte), näytteet saadaan tutkittua sairaalan keskuslaboratoriossa. Tarvittaessa hengityselimistä (keuhkot, keuhkoputket) voidaan ottaa koepaloja, koepalat tutkitaan patologian osastolla. Hengitystieongelmia aiheuttavia syitä ovat mm. nielun ja kurkun rakenteelliset ja toiminnalliset ongelmat, hengitystieinfektiot sekä astma.
Hevonen tuodaan tavallisimmin sydäntutkimuksiin rytmihäiriön tai sydämen sivuäänen vuoksi. Osa muutoksista on palautuvia, kuten esim. ähkyn ja kuivumisen yhteydessä todetut, mutta urheiluhevosella sydänongelmat voivat estää urheilukäytön. Yleistutkimuksen ja verinäytteiden lisäksi sydän- ja verenkiertoelimistön tutkimusmenetelmiä ovat sydänsähkökäyrä (EKG) ja ultraäänitutkimus. EKGn avulla voidaan selvittää esim. rytmihäiriöitä joko muiden tutkimuksen yhteydessä tai esim. vuorokauden seurantana levossa ja liikutuksessa. Sydämen ultraäänitutkimuksen avulla voidaan tutkia sydämen rakennetta (seinämiä, kokoa, läppiä) ja veren virtausta. Ultraäänitutkimusta varten ajetaan pieni alue karvoja kainaloiden takaa. Sydäntutkimukset suoritetaan hevosen ollessa hereillä.
Hevosen munuaiset ovat herkät reagoimaan esim. lääkityksiin ja verenkiertoelimistön toiminnan häiriöihin, täten munuaisviat ovat kohtalaisen tavallisia hevosilla. Munuaisia tutkitaan veri- ja virtsanäytteiden, ultraäänen sekä koepalojen avulla. Munuaisviassa tärkein osa hoitoa on nesteytys, hevosia lähetetäänkin sairaalaan ympärivuorokautiseen nesteytykseen munuaisvian vuoksi.
Alempien virtsateiden ongelmat hevosilla ovat kohtalaisen epätavallisia verrattuna pieneläimiin, toisinaan ilmenee kuitenkin rakkotulehdusta tai kasvaimia virtsateissä. Virtsatietutkimuksissa hevosta voidaan tutkia veri- ja virtsanäytteiden lisäksi tähystämällä sekä ultraäänellä.
Maksasairaus ei ole tyypillinen hoitoon hakeutumisen syy, maksan toiminnan häiriö todetaan yleensä muiden tutkimusten yhteydessä. Maksalla on kohtalaisen suuri toiminnallinen kapasiteetti ja kuten munuaissairauksissakin, maksasairaudet ilmenevät vasta kun suuri osa maksakudosta on jo toimimatonta. Maksasairauden oireet ovat epäspesifejä, kuten syömättömyys, väsymys, laihtuminen, eli sopivat myös muihin sairauksiin. Hevosen ollessa pitkään syömättä minkä tahansa sairauden vuoksi voi sen maksa kuormittua muuttuneen energia-aineenvaihdunnan vuoksi, tämä tulee ottaa huomioon hevosen hoidossa. Riski on erityisen suuri lihavilla sekä poneilla ja tiineillä tammoilla. Maksaa tutkitaan verinäytteiden sekä ultraäänen ja tarvittaessa koepalojen avulla.
Lihassairaus voi olla synnynnäinen, ruokintaan liittyvä, vammaan liittyvä, myrkytyksestä, tai infektiosta johtuva, tai immuunivälitteinen. Lihassairauksissa lihassolut vaurioituvat tai tulehtuvat, tämä johtaa lihaksen toimimattomuuteen joka voi ilmetä esim. jäykkyytenä, lihasten surkastumisena, kipuna, kramppeina tai hitaana palautumisena. Lihassairauksia tutkitaan yleistutkimuksen lisäksi verikokein ja ultraäänellä, yliopistollisessa hevossairaalassa on mahdollisuus myös elektromyografialle (EMG), jonka avulla voidaan arvioida lihaksen sähköistä toimintaa ja saadaan tietoa lihaksen tilasta ja lihaksen hermotuksesta. EMG tutkimus tehdään yhdessä neurologin kanssa.
Sisätautilääkärit hoitavat neurologia potilaita tarvittaessa yhdessä neurologiaan erikoistuneiden eläinlääkäreiden kanssa. Tavallisimpia neurologisia potilaita ovat erilaiset liikehäiriöistä kärsivät hevoset, useimmiten kaularangan ongelmista johtuen, mutta akuutisti sairaalaan tulee eristykseen myös mm hoitoa vaativia herpes-infektion saaneita potilaita. Sairaalalla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta pitää hevosia riippumatossa tai hoitaa kroonisesti makaavia potilaita.
Hevosen endokrinologisia sairauksia ovat mm Cushingin tauti eli PPID (Pituitary Pars Intermedia Dysfunction) ja EMS (equine metabolic syndrome). Endokrinologiset sairaudet vaikuttavat aineenvaihduntaan ja ilmenevät yleensä kuntoluokan sekä ihon ja karvapeitteen kunnon muuttumisena. Aineenvaihduntasairauksien myötä mm. kaviokuumeen riski kasvaa. Epäiltäessä aineenvaihduntasairautta hevoselle tehdään yleistutkimus ja otetaan verinäytteitä.
Tyypillisimmin iho-oireita aiheuttavat yliherkkyydet sekä lois- ja bakteeri-infektiot. Myös hevosen muut sairaudet kuten suoliston sairaudet ja endokrinologiset sairaudet vaikuttavat ihon kuntoon. Oireiden syyn selvittämiseksi ihopotilailta tutkitaan yleistutkimuksen lisäksi tarpeen mukaan verikokeet sekä otetaan ihosta näytteitä ja koepaloja. Hevosten ihosairaudet tutkitaan tarvittaessa yhdessä niihin erikoistuneen eläinlääkärin kanssa.
Infektiiviset taudit ovat tavallisia hevosilla. Nykyaikaisista tehokkaista rokotuksista huolimatta lisääntynyt matkustaminen ja hevosten liikkuminen suurentavat infektiivisten tautien riskiä, lisäksi muuttuvilla ilmasto-olosuhteilla on roolinsa ötököiden (sääsket, hyttyset) levittämissä taudeissa.
Maailmalla kiertääkin infektiivisiä taudinaiheuttajia joita ei yleensä tavata Suomessa, on kuitenkin oletettavaa että tällä hetkellä Suomessa epätodennäköiset taudinaiheuttajat (esim. equine infectious anemia) yleistyvät. Osa tällaisista taudeista on zoonoottisia ja tarttuvat siten myös ihmiseen (esim. West Nile virus). Suurin osa infektiivisistä taudeista podetaan läpi lievänä, jotkut voivat kuitenkin aiheuttaa vakavan sairastumisen.
Infektiot kohdistuvat aiheuttajasta riippuen eri elinryhmiin, kuten hengitysteihin (esim. influenssa, herpesvirus), ruuansulatuskanavaan (esim. salmonella, koronavirus) tai yhtäaikaisesti useisiin elinryhmiin (esim. varsojen rodokokki, yleistynyt pääntauti). Yliopistollisessa hevossairaalassa on erillinen eristysosasto, jossa hoidetaan potilaita joilla epäillään infektiivistä tautia. Eristysosastoon on erillinen sisäänkäynti ja siellä hoidetaan potilaita suojavaatteisiin pukeutuneena.