Väitöskirja on omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys. Väitöskirja voi olla monografiatyyppinen tai artikkeliväitöskirja (ks. alla). Esitarkastukseen jätetyn käsikirjoituksen kielen tulee olla sama kuin lopullisen väitöskirjan.
Tarkastusprosessi ja esitarkastajan rooli
Väitöskirjat tarkastetaan kahdessa vaiheessa, joista esitarkastus on ensimmäinen ja väitöstilaisuus toinen. Väitöstilaisuuden jälkeen tiedekuntaneuvosto hyväksyy ja arvostelee tai hylkää väitöskirjan tarkastusvaiheissa koottujen asiakirjojen ja oman asiantuntemuksensa perusteella. Tiedekuntaneuvoston jäsenillä on mahdollisuus tutustua käsikirjoitukseen (esitarkastusvaihe) ja väitöskirjaan (lopullinen hyväksyntä ja arvostelu tai hylkääminen) ennen päätöksen tekemistä.
Väitöskirjojen laadunvarmistuksen kannalta esitarkastajilla on suuri vastuu siitä, ettei liian keskeneräisiä töitä päästetä väittelyvaiheeseen. Opiskelijan oikeusturvan kannalta on erittäin ongelmallista, mikäli vasta väitöstilaisuudessa havaitaan, ettei työ täytä väitöskirjan minimivaatimuksia.
Tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle vähintään kaksi esitarkastajaa. Esitarkastajan tulee perustellussa kirjallisessa lausunnossa selkeästi esittää joko väittelyluvan myöntämistä tai sen epäämistä eli todeta, täyttääkö käsikirjoitus nykyasussaan tai pienin korjauksin väitöskirjan vähimmäisvaatimukset. Lausuntoa ei tule laatia ehdollisena, toisin sanoen todeta, että käsikirjoitukselle voi suositella väittelylupaa vain tiettyjen korjausten jälkeen.
Arviointikriteerit
- Aiheenvalinta, tutkimusongelma, tehtävän rajaus ja tutkimuskysymykset: Aiheen informaatioarvo, tutkimusongelman mielekkyys, tehtävän rajauksen tarkoituksenmukaisuus. Tiedekunta suosittelee monografian enimmäislaajuudeksi noin 250 liuskaa, pois luettuina liitteet. (Huom. Esitarkastusvaiheessa käsikirjoitusten pituus saattaa poiketa lopullisesta, sillä esitarkastusvaiheessa suoritellaan lopullista taittoa suurempaa riviväliä mahdollisten tarkastajan merkintöjen helpottamiseksi.)
- Aiemman tutkimuksen huomioonottaminen: Tutkimuksen suhteuttaminen mielekkäästi aiempaan keskusteluun.
- Käsitteellinen selkeys ja aiheen teoreettinen hallinta.
- Käytetyt tutkimusmenetelmät: Tutkimuksen näkökulman / näkökulmien ja tutkimusmenetelmien valinta tutkimusongelman kannalta perustellusti. Valittujen menetelmien hallinnan näkyminen työssä.
- Aineisto: Aineiston laatu, relevanssi ja määrällinen riittävyys aiheen ja tutkimusongelman kannalta.
- Tulosten esittely ja johtopäätökset: Analyysin johdonmukaisuus ja eri näkökulmien huomioonottaminen. Johtopäätöksien perustuminen saatuihin tuloksiin. Uuden tiedon tuottaminen. Tutkimuksen merkittävyys tieteenalan ja/tai yhteiskunnan kannalta. Lisäansioksi voidaan katsoa mielenkiintoiset jatkotutkimusavaukset tai uudet metodiset / teoreettiset lähestymistavat.
- Oivaltava ja kriittinen ote: Aiemman tutkimuksen, teorioiden, menetelmien, aineiston ja lähteiden kriittinen arviointi. Oivaltava lähestymistapa katsotaan ansioksi.
- Tutkimuksen toteutus: Esityksen rakenteen ja teknisen toteutuksen johdonmukaisuus ja toimivuus sekä kieliasun selkeys.
Väitöskirjojen arviointikriteerit on vahvistettu teologisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 12.12.2017.
Kielteinen vai myönteinen lausunto?
Esitarkastajan tulee esittää väittelyluvan epäämistä, jos on selvää, että työ ei ole tiedekuntaneuvoston hyväksymien kriteereiden mukainen omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys. Esitarkastajan on syytä harkita kielteisen lausunnon antamista myös, mikäli työssä on muita vakavia puutteita, kuten esimerkiksi
- pahasti puutteellinen teoreettinen viitekehys
- selkeästi liian suppea tutkimusaineisto väitöskirjaksi
- vakavia puutteita alan tutkimuskirjallisuuden tuntemuksessa
- työ on muuten pahasti keskeneräinen ja vaatii merkittäviä korjauksia
Sen sijaan yksinkertaisella toimitustyöllä korjattavissa olevat puutteet, kohtuullisella työllä hankittava lisäaineisto tai kohtuullisella työllä hankittava lisäperehtyneisyys tutkimuskirjallisuuteen eivät välttämättä ole esteenä myönteiselle lausunnolle.
Kielteinen lausunto johtaa yleensä siihen, että esitarkastus raukeaa opiskelijan pyynnöstä tai tiedekuntaneuvoston päätöksellä. Tiedekuntaneuvosto tekee päätöksensä esitarkastajien lausuntojen ja oman harkintansa pohjalta. Tiedekuntaneuvoston jäsenillä on mahdollisuus tutustua käsikirjoitukseen ennen päätöksen tekemistä.
Esitarkastusmenettelyn rauettua väittelijä voi pyytää uutta esitarkastusta, kun väitöskirjakäsikirjoitukseen on tehty hylkäävissä esitarkastuslausunnoissa tarkoitettuja tai muita muutoksia. Näissä tapauksissa tiedekunta voi tapauksesta ja tarkastajien aikatauluista riippuen joko nimetä kokonaan uudet esitarkastajat tai pyytää samoja esitarkastajia tehtävään uudelleen.
Muulla kuin äidinkielellä kirjoitetut väitöskirjat
Esitarkastusvaiheessa oleva käsikirjoitus ei yleensä ole vielä ollut ammattimaisessa kielenhuollossa. Opiskelijan vastuulla on huolehtia siitä, että väitöskirjan kieliasu korjataan julkaisukelpoiseksi esitarkastuksen jälkeen. Tiedekunta tukee vieraskielisten väitöskirjojen kielentarkastusta, mutta tyypillisesti kielentarkastus tehdään vasta käsikirjoituksen lopulliseen versioon. Esitarkastajan ei siis pidä ryhtyä korjaamaan kieliasua, mutta hän voi kommentoida sitä erityisesti työn tieteellisen arvon kannalta keskeisiltä osin, kuten virheellisesti käytetty erikoisalan terminologia, käännösvirheet tai ymmärtämistä haittaavat rakenteelliset ongelmat.
Artikkeliväitöskirjat
Väitöskirja voi koostua myös useista (laajuudesta riippuen 3–5) samaan aihepiiriin kuuluvista vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista ja niistä laaditusta yhteenvedosta.
Yhteenvedon tulee sisältää johdatus aiheeseen, julkaisujen muodostaman kokonaisuuden tavoitteet ja menetelmät sekä arvio julkaisujen tulosten merkityksestä ja käytettävyydestä yhteenvedon julkaisemisen aikaan. Yhteenvedon pituudeksi suositellaan n. 30–60 sivua (n. 60 000 – 120 000 merkkiä). Väitöskirjaan voidaan sisällyttää myös artikkeleita, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Artikkelien määrä riippuu niiden laajuudesta, tieteellisestä laadusta ja merkityksestä, julkaisufoorumista sekä tekijän itsenäisestä osuudesta artikkeleihin.
Artikkeliväitöskirja voi sisältää yhteisjulkaisuja. Näissä tapauksissa väitöskirjan tekijän osuuden tulee olla selkeästi osoitettavissa. Yhtä yhteisjulkaisua voidaan käyttää useassa eri väitöskirjassa. Tällöin väitöskirjan tekijän tulee laatia yhdessä ohjaajan / ohjaajien kanssa selvitys tekijän osuudesta yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on jo käytetty toisessa väitöskirjassa, tämä tulee mainita selvityksessä. Tekijän tulisi toimittaa selvitys myös muille yhteisjulkaisun kirjoittajille. Tekijän tulee toimittaa selvitys tiedekunnan jatko-opintopalveluihin jättäessään väitöskirjaa esitarkastukseen. Selvitystä suositellaan sisällytettäväksi mukaan väitöskirjaan.
Artikkeliväitöskirjan tulee tieteelliseltä tasoltaan ja muulta vaatimustasoltaan vastata yhtenäistä väitöskirjatutkimusta (monografiaa).
Esitarkastajan tulee esittää oma arvionsa koko väitöskirjan tieteellisestä tasosta (sekä yhteenveto-osasta että artikkeleista) riippumatta siitä, onko artikkelit jo julkaistu. Lausunnossa on syytä kiinnittää huomiota siihen, muodostavatko osat väitöskirjan määritelmän täyttävän, riittävän yhtenäisen ja laajan kokonaisuuden.
Opiskelija toimittaa jo julkaistut tai julkaistaviksi hyväksytyt artikkelit esitarkastukseen ilman muokkausta tai uudelleen kirjoittamista. Siten toisilleen läheisiä aiheita käsittelevissä artikkeleissa voidaan sallia lievää toistoa tai päällekkäisyyttä. Artikkeliväitöskirja tulee siis siltä osin arvioida eri pohjalta kuin monografia.
Eettiset ohjeet
Teologinen tiedekunta kiinnittää erityistä huomiota esitarkastusprosessin puolueettomuuteen ja läpinäkyvyyteen. Vaikka ensimmäisen yhteydenoton esitarkastajaan yleensä tekee osasto tai väitöskirjan ohjaaja, esitarkastaja on tiedekunnan tehtävään määräämä asiantuntija. Juridisten ongelmien välttämiseksi esitarkastajan tulee siksi antaa lausuntonsa suoraan tiedekunnalle. Esitarkastaja asioi tarkastuksen yhteydessä ainoastaan tiedekunnan jatko-opintopalvelujen kanssa, eikä siis toimita lausuntoa opiskelijalle, opiskelijan vastuuhenkilölle tai ohjaajalle, eikä esitarkastusprosessin kestäessä neuvottele näiden kanssa lausunnon sisällöstä tai muista väitöskirjaan liittyvistä seikoista. Esitarkastajan ei tule antaa opiskelijalle ohjausta eikä ottaa vastaan työn korjattuja versioita tai muuta työhön liittyvää aineistoa muuten kuin tiedekunnan jatko-opintopalvelujen välityksellä.
Esitarkastajien nimeämisessä noudatetaan yleisiä esteellisyysperiaatteita sekä Helsingin yliopiston rehtorin tarkennuksia niihin. Esitarkastaja ei saa olla väittelijään tai väitöskirjaan tai johonkuhun muuhun asianosaiseen sellaisessa suhteessa, joka voi asettaa hänen puolueettomuutensa kyseenalaiseksi. Esitarkastajana ei siten voi toimia esimerkiksi:
- henkilö, joka on kanssakirjoittajana jossakin väitöskirjan osajulkaisussa
- henkilö, jolla on käynnissä olevaa tai väitöskirjaprojektin aikaista tutkimusyhteistyötä väittelijän kanssa
- henkilö, jolla on läheistä tutkimusyhteistyötä väitöskirjatyön ohjaajan kanssa väitöskirjan tarkastusta edeltäneen kolmen vuoden ajalta
- väittelijän lähisukulainen
- väittelijän tai ohjaajan lähiesihenkilö tai -alainen
- väitöskirjan mahdollisen seurantaryhmän jäsen
Esteellisyysseikat pyritään selvittämään jo ennen esitarkastajien nimeämistä. Mikäli esitarkastaja kuitenkin jälkikäteen olisi epävarma esteellisyydestään, häntä pyydetään ottamaan mahdollisimman pian yhteyttä tiedekunnan jatko-opintopalveluihin (teol-tohtorikoulutus@helsinki.fi). Esitarkastajan on myös syytä mainita lausunnossaan lyhyesti mahdollisista aiemmista yhteistyösuhteista tai muista seikoista, jotka saattavat vaikuttaa muiden arvioon lausunnon puolueettomuudesta.
Tiedekunta toimittaa esitarkastuslausunnot opiskelijalle, ohjaajille, vastuuhenkilölle, toiselle esitarkastajalle ja tiedekuntaneuvoston jäsenille sekä (mikäli väittelylupa myönnetään) vastaväittäjälle ja muille arvosanalautakunnan jäsenille.
Opiskelijalla on oikeus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksia lausunnoista ennen kuin väittelyluvan myöntämisestä päätetään. Lausunto liitetään tiedekuntaneuvoston sen kokouksen pöytäkirjaan, jossa väittelylupa-asiasta päätetään, ja on sen jälkeen julkinen asiakirja.
Lausunto
Lausunnon antamisen määräaika on kaksi kuukautta. Pyydämme noudattamaan annettua aikataulua tarkasti, jotta prosessin seuraavat vaiheet eivät viivästyisi. Tiedekunnan jatko-opintopalveluille on ilmoitettava esitarkastuksen jatkumisesta yli määräajan. Lausunnon suositeltava pituus on 2–5 sivua. Esitarkastajat voivat halutessaan laatia yhteislausunnon.
Lausunto tulee kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Väitöskirjan tekijän ollessa ulkomaalainen suositellaan lausunnon antamista englanniksi, mikäli mahdollista.
Lausunto voi sisältää korjaus- ja parannusehdotuksia, mutta siitä on yksiselitteisesti käytävä ilmi, suositteleeko esitarkastaja väittelyluvan myöntämistä vai ei. Mikäli esitarkastaja haluaa lisäksi huomauttaa hyvin pienistä, esim. kirjoitusvirheistä, hän voi liittää lausuntoonsa erillisen listan korjauksista tai palauttaa käsikirjoituksen mahdollisine merkintöineen tiedekunnan jatko-opintopalveluihin. Jatko-opintopalvelut toimittaa tällöin listan tai palautetun käsikirjoituksen opiskelijalle. Muussa tapauksessa käsikirjoitusta ei tarvitse palauttaa.
Allekirjoituksella varustettu skannattu lausunto toimitetaan sähköpostin liitetiedostona tiedekunnan jatko-opintopalveluihin, osoitteeseen teol-tohtorikoulutus@helsinki.fi.
Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta lausunnon skannaamiseen, pyydämme, että toimitat käsittelyn nopeuttamiseksi lausunnon sähköpostin liitteenä esim. Word-tiedostona ja lähetät meille lisäksi allekirjoitetun kappaleen lausunnosta postitse osoitteeseen:
Jatko-opintopalvelut
Humanistinen tiedekunta ja teologinen tiedekunta
PL 4
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
Palkkio
Esitarkastajille maksetaan tehtävästä palkkio. Lisätietoja löydät alempaa tältä sivulta.
Väitösprosessin myöhemmät vaiheet
Mikäli tiedekuntaneuvosto myöntää väittelyluvan, työlle nimetään arvosanalautakunta, jossa on vähintään kolme äänivaltaista jäsentä (vastaväittäjä, kustos ja arvosanalautakunnan puheenjohtajana toimiva tiedekunnan edustaja sekä tarvittaessa toinen tiedekunnan edustaja) ja opiskelija voi ryhtyä väitöstilaisuuden edellyttämiin käytännön järjestelyihin. Tiedekuntaneuvosto tekee lopullisen hylkäys- tai hyväksymispäätöksen ja arvostelun väitöstilaisuuden jälkeen – myönteisten esitarkastuslausuntojen katsotaan kuitenkin tarkoittavan, että käsikirjoitus täyttää väitöskirjoille asetetut vähimmäisvaatimukset ja voidaan näin hyväksyä julkisen tarkastuksen jälkeen. Esitarkastajalla ei ole esitarkastuksen päätyttyä enää oikeutta eikä velvollisuutta valvoa korjausten toteutumista; vastuu tästä on opiskelijan ja hänen ohjaajansa, sekä viime kädessä vastaväittäjän. Tiedekunta voi harkintansa mukaan pyytää esitarkastajana toiminutta myös vastaväittäjäksi.