Ohjeet väitöskirjan tarkastamiseen

Väitöskirja on omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys. Väitöskirja voi olla monografiatyyppinen tai artikkeliväitöskirja (ks. alla). Esitarkastukseen jätetyn käsikirjoituksen kielen tulee olla sama kuin lopullisen väitöskirjan.

Tar­kas­tus­pro­ses­si ja esi­tar­kas­ta­jan roo­li

Väitöskirjat tarkastetaan kahdessa vaiheessa, joista esitarkastus on ensimmäinen ja väitöstilaisuus toinen. Väitöstilaisuuden jälkeen tiedekuntaneuvosto hyväksyy ja arvostelee tai hylkää väitöskirjan tarkastusvaiheissa koottujen asiakirjojen ja oman asiantuntemuksensa perusteella. Tiedekuntaneuvoston jäsenillä on mahdollisuus tutustua käsikirjoitukseen (esitarkastusvaihe) ja väitöskirjaan (lopullinen hyväksyntä ja arvostelu tai hylkääminen) ennen päätöksen tekemistä.

Väitöskirjojen laadunvarmistuksen kannalta esitarkastajilla on suuri vastuu siitä, ettei liian keskeneräisiä töitä päästetä väittelyvaiheeseen. Opiskelijan oikeusturvan kannalta on erittäin ongelmallista, mikäli vasta väitöstilaisuudessa havaitaan, ettei työ täytä väitöskirjan minimivaatimuksia.

Tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle vähintään kaksi esitarkastajaa. Esitarkastajan tulee perustellussa kirjallisessa lausunnossa selkeästi esittää joko väittelyluvan myöntämistä tai sen epäämistä eli todeta, täyttääkö käsikirjoitus nykyasussaan tai pienin korjauksin väitöskirjan vähimmäisvaatimukset. Lausuntoa ei tule laatia ehdollisena, toisin sanoen todeta, että käsikirjoitukselle voi suositella väittelylupaa vain tiettyjen korjausten jälkeen.

Ar­vioin­ti­kri­tee­rit

• Aiheenvalinta, tutkimusongelma, tehtävän rajaus ja tutkimuskysymykset: Aiheen informaatioarvo, tutkimusongelman mielekkyys, tehtävän rajauksen tarkoituksenmukaisuus. Tiedekunta suosittelee monografian enimmäislaajuudeksi noin 250 liuskaa, pois luettuina liitteet. (Huom. Esitarkastusvaiheessa käsikirjoitusten pituus saattaa poiketa lopullisesta, sillä esitarkastusvaiheessa suoritellaan lopullista taittoa suurempaa riviväliä mahdollisten tarkastajan merkintöjen helpottamiseksi.)
• Aiemman tutkimuksen huomioonottaminen: Tutkimuksen suhteuttaminen mielekkäästi aiempaan keskusteluun.
• Käsitteellinen selkeys ja aiheen teoreettinen hallinta.
• Käytetyt tutkimusmenetelmät: Tutkimuksen näkökulman / näkökulmien ja tutkimusmenetelmien valinta tutkimusongelman kannalta perustellusti. Valittujen menetelmien hallinnan näkyminen työssä.
• Aineisto: Aineiston laatu, relevanssi ja määrällinen riittävyys aiheen ja tutkimusongelman kannalta.
• Tulosten esittely ja johtopäätökset: Analyysin johdonmukaisuus ja eri näkökulmien huomioonottaminen. Johtopäätöksien perustuminen saatuihin tuloksiin. Uuden tiedon tuottaminen. Tutkimuksen merkittävyys tieteenalan ja/tai yhteiskunnan kannalta. Lisäansioksi voidaan katsoa mielenkiintoiset jatkotutkimusavaukset tai uudet metodiset / teoreettiset lähestymistavat.
• Oivaltava ja kriittinen ote: Aiemman tutkimuksen, teorioiden, menetelmien, aineiston ja lähteiden kriittinen arviointi. Oivaltava lähestymistapa katsotaan ansioksi.
• Tutkimuksen toteutus: Esityksen rakenteen ja teknisen toteutuksen johdonmukaisuus ja toimivuus sekä kieliasun selkeys.

Väitöskirjojen arviointikriteerit on vahvistettu teologisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 12.12.2017.

Kiel­tei­nen vai myön­tei­nen lausun­to?

Esitarkastajan tulee esittää väittelyluvan epäämistä, jos on selvää, että työ ei ole tiedekuntaneuvoston hyväksymien kriteereiden mukainen omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys. Esitarkastajan on syytä harkita kielteisen lausunnon antamista myös, mikäli työssä on muita vakavia puutteita, kuten esimerkiksi

• pahasti puutteellinen teoreettinen viitekehys
• selkeästi liian suppea tutkimusaineisto väitöskirjaksi
• vakavia puutteita alan tutkimuskirjallisuuden tuntemuksessa
• työ on muuten pahasti keskeneräinen ja vaatii merkittäviä korjauksia

Sen sijaan yksinkertaisella toimitustyöllä korjattavissa olevat puutteet, kohtuullisella työllä hankittava lisäaineisto tai kohtuullisella työllä hankittava lisäperehtyneisyys tutkimuskirjallisuuteen eivät välttämättä ole esteenä myönteiselle lausunnolle.

Kielteinen lausunto johtaa yleensä siihen, että esitarkastus raukeaa opiskelijan pyynnöstä tai tiedekuntaneuvoston päätöksellä. Tiedekuntaneuvosto tekee päätöksensä esitarkastajien lausuntojen ja oman harkintansa pohjalta. Tiedekuntaneuvoston jäsenillä on mahdollisuus tutustua käsikirjoitukseen ennen päätöksen tekemistä.

Esitarkastusmenettelyn rauettua väittelijä voi pyytää uutta esitarkastusta, kun väitöskirjakäsikirjoitukseen on tehty hylkäävissä esitarkastuslausunnoissa tarkoitettuja tai muita muutoksia. Näissä tapauksissa tiedekunta voi tapauksesta ja tarkastajien aikatauluista riippuen joko nimetä kokonaan uudet esitarkastajat tai pyytää samoja esitarkastajia tehtävään uudelleen.

Muul­la kuin äi­din­kie­lel­lä kir­joi­te­tut väi­tös­kir­jat

Esitarkastusvaiheessa oleva käsikirjoitus ei yleensä ole vielä ollut ammattimaisessa kielenhuollossa. Opiskelijan vastuulla on huolehtia siitä, että väitöskirjan kieliasu korjataan julkaisukelpoiseksi esitarkastuksen jälkeen. Tiedekunta tukee vieraskielisten väitöskirjojen kielentarkastusta, mutta tyypillisesti kielentarkastus tehdään vasta käsikirjoituksen lopulliseen versioon. Esitarkastajan ei siis pidä ryhtyä korjaamaan kieliasua, mutta hän voi kommentoida sitä erityisesti työn tieteellisen arvon kannalta keskeisiltä osin, kuten virheellisesti käytetty erikoisalan terminologia, käännösvirheet tai ymmärtämistä haittaavat rakenteelliset ongelmat.

Ar­tik­ke­li­väi­tös­kir­jat

Väitöskirja voi koostua myös useista (laajuudesta riippuen 3–5) samaan aihepiiriin kuuluvista vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista ja niistä laaditusta yhteenvedosta.

Yhteenvedon tulee sisältää johdatus aiheeseen, julkaisujen muodostaman kokonaisuuden tavoitteet ja menetelmät sekä arvio julkaisujen tulosten merkityksestä ja käytettävyydestä yhteenvedon julkaisemisen aikaan. Yhteenvedon pituudeksi suositellaan n. 30–60 sivua (n. 60 000 – 120 000 merkkiä). Väitöskirjaan voidaan sisällyttää myös artikkeleita, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Artikkelien määrä riippuu niiden laajuudesta, tieteellisestä laadusta ja merkityksestä, julkaisufoorumista sekä tekijän itsenäisestä osuudesta artikkeleihin.

Artikkeliväitöskirja voi sisältää yhteisjulkaisuja. Näissä tapauksissa väitöskirjan tekijän osuuden tulee olla selkeästi osoitettavissa. Yhtä yhteisjulkaisua voidaan käyttää useassa eri väitöskirjassa. Tällöin väitöskirjan tekijän tulee laatia yhdessä ohjaajan / ohjaajien kanssa selvitys tekijän osuudesta yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on jo käytetty toisessa väitöskirjassa, tämä tulee mainita selvityksessä. Tekijän tulisi toimittaa selvitys myös muille yhteisjulkaisun kirjoittajille. Tekijän tulee toimittaa selvitys tiedekunnan jatko-opintopalveluihin jättäessään väitöskirjaa esitarkastukseen. Selvitystä suositellaan sisällytettäväksi mukaan väitöskirjaan.

Artikkeliväitöskirjan tulee tieteelliseltä tasoltaan ja muulta vaatimustasoltaan vastata yhtenäistä väitöskirjatutkimusta (monografiaa).

Esitarkastajan tulee esittää oma arvionsa koko väitöskirjan tieteellisestä tasosta (sekä yhteenveto-osasta että artikkeleista) riippumatta siitä, onko artikkelit jo julkaistu. Lausunnossa on syytä kiinnittää huomiota siihen, muodostavatko osat väitöskirjan määritelmän täyttävän, riittävän yhtenäisen ja laajan kokonaisuuden.

Opiskelija toimittaa jo julkaistut tai julkaistaviksi hyväksytyt artikkelit esitarkastukseen ilman muokkausta tai uudelleen kirjoittamista. Siten toisilleen läheisiä aiheita käsittelevissä artikkeleissa voidaan sallia lievää toistoa tai päällekkäisyyttä. Artikkeliväitöskirja tulee siis siltä osin arvioida eri pohjalta kuin monografia.

Eet­ti­set oh­jeet

Teologinen tiedekunta kiinnittää erityistä huomiota esitarkastusprosessin puolueettomuuteen ja läpinäkyvyyteen. Vaikka ensimmäisen yhteydenoton esitarkastajaan yleensä tekee osasto tai väitöskirjan ohjaaja, esitarkastaja on tiedekunnan tehtävään määräämä asiantuntija. Juridisten ongelmien välttämiseksi esitarkastajan tulee siksi antaa lausuntonsa suoraan tiedekunnalle. Esitarkastaja asioi tarkastuksen yhteydessä ainoastaan tiedekunnan jatko-opintopalvelujen kanssa, eikä siis toimita lausuntoa opiskelijalle, opiskelijan vastuuhenkilölle tai ohjaajalle, eikä esitarkastusprosessin kestäessä neuvottele näiden kanssa lausunnon sisällöstä tai muista väitöskirjaan liittyvistä seikoista. Esitarkastajan ei tule antaa opiskelijalle ohjausta eikä ottaa vastaan työn korjattuja versioita tai muuta työhön liittyvää aineistoa muuten kuin tiedekunnan jatko-opintopalvelujen välityksellä.

Esitarkastajien nimeämisessä noudatetaan yleisiä esteellisyysperiaatteita sekä Helsingin yliopiston rehtorin tarkennuksia niihin. Esitarkastaja ei saa olla väittelijään tai väitöskirjaan tai johonkuhun muuhun asianosaiseen sellaisessa suhteessa, joka voi asettaa hänen puolueettomuutensa kyseenalaiseksi. Esitarkastajana ei siten voi toimia esimerkiksi:

• henkilö, joka on kanssakirjoittajana jossakin väitöskirjan osajulkaisussa
• henkilö, jolla on käynnissä olevaa tai väitöskirjaprojektin aikaista tutkimusyhteistyötä väittelijän kanssa
• henkilö, jolla on läheistä tutkimusyhteistyötä väitöskirjatyön ohjaajan kanssa väitöskirjan tarkastusta edeltäneen kolmen vuoden ajalta
• väittelijän lähisukulainen
• väittelijän tai ohjaajan lähiesihenkilö tai -alainen
• väitöskirjan mahdollisen seurantaryhmän jäsen

Esteellisyysseikat pyritään selvittämään jo ennen esitarkastajien nimeämistä. Mikäli esitarkastaja kuitenkin jälkikäteen olisi epävarma esteellisyydestään, häntä pyydetään ottamaan mahdollisimman pian yhteyttä tiedekunnan jatko-opintopalveluihin (teol-tohtorikoulutus@helsinki.fi). Esitarkastajan on myös syytä mainita lausunnossaan lyhyesti mahdollisista aiemmista yhteistyösuhteista tai muista seikoista, jotka saattavat vaikuttaa muiden arvioon lausunnon puolueettomuudesta.

Tiedekunta toimittaa esitarkastuslausunnot opiskelijalle, ohjaajille, vastuuhenkilölle, toiselle esitarkastajalle ja tiedekuntaneuvoston jäsenille sekä (mikäli väittelylupa myönnetään) vastaväittäjälle ja muille arvosanalautakunnan jäsenille.

Opiskelijalla on oikeus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksia lausunnoista ennen kuin väittelyluvan myöntämisestä päätetään. Lausunto liitetään tiedekuntaneuvoston sen kokouksen pöytäkirjaan, jossa väittelylupa-asiasta päätetään, ja on sen jälkeen julkinen asiakirja.

Lausun­to

Lausunnon antamisen määräaika on kaksi kuukautta. Pyydämme noudattamaan annettua aikataulua tarkasti, jotta prosessin seuraavat vaiheet eivät viivästyisi. Tiedekunnan jatko-opintopalveluille on ilmoitettava esitarkastuksen jatkumisesta yli määräajan. Lausunnon suositeltava pituus on 2–5 sivua. Esitarkastajat voivat halutessaan laatia yhteislausunnon.

Lausunto tulee kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Väitöskirjan tekijän ollessa ulkomaalainen suositellaan lausunnon antamista englanniksi, mikäli mahdollista.

Lausunto voi sisältää korjaus- ja parannusehdotuksia, mutta siitä on yksiselitteisesti käytävä ilmi, suositteleeko esitarkastaja väittelyluvan myöntämistä vai ei. Mikäli esitarkastaja haluaa lisäksi huomauttaa hyvin pienistä, esim. kirjoitusvirheistä, hän voi liittää lausuntoonsa erillisen listan korjauksista tai palauttaa käsikirjoituksen mahdollisine merkintöineen tiedekunnan jatko-opintopalveluihin. Jatko-opintopalvelut toimittaa tällöin listan tai palautetun käsikirjoituksen opiskelijalle. Muussa tapauksessa käsikirjoitusta ei tarvitse palauttaa.

Allekirjoituksella varustettu skannattu lausunto toimitetaan sähköpostin liitetiedostona tiedekunnan jatko-opintopalveluihin, osoitteeseen teol-tohtorikoulutus@helsinki.fi.

Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta lausunnon skannaamiseen, pyydämme, että toimitat käsittelyn nopeuttamiseksi lausunnon sähköpostin liitteenä esim. Word-tiedostona ja lähetät meille lisäksi allekirjoitetun kappaleen lausunnosta postitse osoitteeseen:

Jatko-opintopalvelut
Humanistinen tiedekunta ja teologinen tiedekunta
PL 24
00014 HELSINGIN YLIOPISTO

Palk­kio

Esitarkastajille maksetaan tehtävästä palkkio. Lisätietoja löydät alempaa tältä sivulta.

Väi­tös­pro­ses­sin myö­hem­mät vai­heet

Mikäli tiedekuntaneuvosto myöntää väittelyluvan, työlle nimetään arvosanalautakunta, jossa on vähintään kolme äänivaltaista jäsentä (vastaväittäjä, kustos ja arvosanalautakunnan puheenjohtajana toimiva tiedekunnan edustaja sekä tarvittaessa toinen tiedekunnan edustaja) ja opiskelija voi ryhtyä väitöstilaisuuden edellyttämiin käytännön järjestelyihin. Tiedekuntaneuvosto tekee lopullisen hylkäys- tai hyväksymispäätöksen ja arvostelun väitöstilaisuuden jälkeen – myönteisten esitarkastuslausuntojen katsotaan kuitenkin tarkoittavan, että käsikirjoitus täyttää väitöskirjoille asetetut vähimmäisvaatimukset ja voidaan näin hyväksyä julkisen tarkastuksen jälkeen. Esitarkastajalla ei ole esitarkastuksen päätyttyä enää oikeutta eikä velvollisuutta valvoa korjausten toteutumista; vastuu tästä on opiskelijan ja hänen ohjaajansa, sekä viime kädessä vastaväittäjän. Tiedekunta voi harkintansa mukaan pyytää esitarkastajana toiminutta myös vastaväittäjäksi.

Väitöskirjan tarkastusprosessia säätelee Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö (44 §) sekä rehtorin päätös HY/498/2017. Tiedekuntaneuvosto nimeää väitöskirjalle arvosanalautakunnan, johon kuuluu yksi tai poikkeustapauksissa kaksi vastaväittäjää, kustos sekä yksi tai useampi tiedekunnan edustaja. Tiedekunnan jatko-opintopalvelut lähettää väitöskirjan esitarkastuslausunnot arvosanalautakunnan jäsenille tiedoksi ja huomioitavaksi.

Vas­ta­väit­tä­jä

Vastaväittäjän tehtävänä on suorittaa viimeinen tieteellinen tarkastus julkisessa väittelyssä sekä osallistua väitöskirjan arvosteluun arvosanalautakunnan äänivaltaisena jäsenenä. Vastaväittäjä tai vastaväittäjät nimetään aina väittelijän kotitiedekunnan ja pääsääntöisesti myös Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Lisäksi vastaväittäjää nimettäessä sovelletaan samoja esteellisyyden periaatteita kuin esitarkastajia nimettäessä (ks. ylempänä tällä sivulla). Esteellisyysseikat pyritään selvittämään jo ennen vastaväittäjän nimeämistä. Mikäli vastaväittäjä kuitenkin tehtävään nimeämisen jälkeen olisi epävarma esteellisyydestään, häntä pyydetään ottamaan mahdollisimman pian yhteyttä tiedekunnan jatko-opintopalveluihin (teol-tohtorikoulutus@helsinki.fi).

Kus­tos

Puheenjohtajana väitöstilaisuudessa toimii kustos. Tiedekuntaneuvosto määrää kustokseksi jonkun tiedekunnan professoreista. Kustoksena voi toimia myös tiedekunnan apulaisprofessori, joka on vakinaistamispolun (tenure track) tasolla 2. Kustoksena toimii usein työn ohjaaja mutta tehtävään voidaan nimetä myös joku muu tiedekunnan professori. Arvosanalautakunnassa kustos toimii ensisijaisesti väittelijän ja arvioitavan oppiaineen edustajana. Mikäli kustos on itse toiminut ohjaajana, hän voi osallistua arvosanalautakunnan kokoukseen puhe- mutta ei äänivaltaisena jäsenenä. Kustos ei tällöin osallistu arvosanaehdotuksen laatimiseen. Kustos toimii vastaväittäjän isäntänä tai emäntänä ja opastaa vastaväittäjää tiedekunnan käytännöistä koskien matka- ja hotellivarauksia (tarkemmat ohjeet sivun alaosassa).

Tie­de­kun­nan edus­ta­jat

Tiedekunnan edustaja on tiedekunnan professori tai dosentti, joka ei ole toiminut väitöskirjan ohjaajana. Ensimmäinen tiedekunnan edustaja nimetään aina väittelijän edustaman tieteenalan ulkopuolelta. Tiedekunnan edustaja perehdyttää vastaväittäjän käytettävään arvosteluasteikkoon ja muihin tiedekunnan säädöksiin sekä toimii arvosanalautakunnan puheenjohtajana. Tiedekunnan edustaja on arvosanalautakunnan äänivaltainen jäsen ja toimii myös arvosanalautakunnan puheenjohtajana.

Poikkeustapauksissa, kun kustos ei ole äänivaltainen, väitökselle voidaan nimetä kaksi tiedekunnan edustajaa, jotta varmistetaan se, että arvosanalautakunnassa on aina vähintään kolme äänivaltaista jäsentä. Toiseksi tiedekunnan edustajaksi pyritään ensisijaisesti nimeämään henkilö, jolla on riittävä asiantuntemus väitöskirjan aiheeseen liittyen. Tavoitteena on muodostaa arvosanalautakunta, jolla on mahdollisimman kattava asiantuntemus väitöstutkimuksen arviointiin. Toinen tiedekunnan edustaja voidaan nimetä joko väittelijän edustamalta tieteenalalta tai sen ulkopuolelta. Myös toisen tiedekunnan edustajan tulee olla professori tai dosentin tasoinen teologisen tiedekunnan tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen.

Väi­tös­ti­lai­suus ja sen kul­ku

Väitöskirjat tarkastetaan kahdessa vaiheessa, joista esitarkastus on ensimmäinen ja nyt käsillä oleva väitöstilaisuus toinen.

Väitöstilaisuuden aika ja paikka
Koska arvosanaehdotuksessa tulee ottaa huomioon paitsi väitöskirjan tieteellinen arvo, myös väittelijän puolustautuminen, kaikkien arvosanalautakunnan jäsenten on oltava läsnä väitöstilaisuudessa. Väittelijä ja arvosanalautakunnan jäsenet sopivat väitöstilaisuuden ajankohdasta keskenään. Kustoksen tehtävänä on huolehtia siitä, että väitöstilaisuuden aika sovitaan väittelijän ja arvosanalautakunnan jäsenien (vastaväittäjä, kustos, tiedekunnan edustaja) kanssa mahdollisimman nopeasti väittelyluvan varmistuttua. Väittelysalin varaamisesta huolehtii väittelijä.

Väitöstilaisuuden kieli
Kustos määrää väitöstilaisuuden kielen kuultuaan sekä väittelijää että vastaväittäjää tai -väittäjiä ja tiedekunnan edustajaa. Väitöstilaisuuden kielenä tulee olla suomi tai ruotsi tai se kieli, jolla väitöskirja on kirjoitettu. Väitöstilaisuus voidaan pitää muullakin kielellä, mikäli väittelijä suostuu siihen. Väittelijä ja vastaväittäjä voivat käyttää myös eri kieliä, jos näin sovitaan.

Väitöstilaisuuden kulku ja kesto
Väitöstilaisuus alkaa väittelijän pitämällä aihetta koskevalla luennolla (lectio praecursoria), minkä jälkeen vastaväittäjä esittää omat huomautuksensa. Kaikki se kritiikki, jota väitöskirjasta halutaan esittää, on tuotava esille väitöstilaisuudessa (ei vasta kirjallisissa lausunnoissa). Tämä tarkastus saa kestää enintään neljä tuntia. Sen jälkeen muut läsnäolijat voivat esittää omia huomautuksiaan. Väitöstilaisuus saa kestää yhteensä enintään kuusi tuntia. Yksityiskohtaisemmin väitöstilaisuuden kulusta voidaan sopia arvosanalautakunnan kesken. Lisätietoa väitöstilaisuuden kulusta yliopiston verkkosivuilla.

Väi­tös­kir­jan ar­vos­te­lu

Väitöskirja on omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys. Väitöskirja voi olla muodoltaan monografia tai artikkeliväitöskirja. Monografian enimmäislaajuudeksi suositellaan noin 250 liuskaa pois luettuina liitteet. Artikkeliväitöskirja koostuu 3–5 samaan aihepiiriin kuuluvasta tieteellisestä artikkelista ja niistä laaditusta yhteenvedosta. Tarkempaa tietoa artikkeliväitöskirjoista teologisessa tiedekunnassa on väitöskirjan esitarkastajan ohjeissa.

Ar­vostelu­kri­tee­rit

• Aiheenvalinta, tutkimusongelma, tehtävän rajaus ja tutkimuskysymykset: Aiheen informaatioarvo, tutkimusongelman mielekkyys, tehtävän rajauksen tarkoituksenmukaisuus. Tiedekunta suosittelee monografian enimmäislaajuudeksi noin 250 liuskaa, pois luettuina liitteet.
• Aiemman tutkimuksen huomioonottaminen: Tutkimuksen suhteuttaminen mielekkäästi aiempaan keskusteluun.
• Käsitteellinen selkeys ja aiheen teoreettinen hallinta.
• Käytetyt tutkimusmenetelmät: Tutkimuksen näkökulman / näkökulmien ja tutkimusmenetelmien valinta tutkimusongelman kannalta perustellusti. Valittujen menetelmien hallinnan näkyminen työssä.
• Aineisto: Aineiston laatu, relevanssi ja määrällinen riittävyys aiheen ja tutkimusongelman kannalta.
• Tulosten esittely ja johtopäätökset: Analyysin johdonmukaisuus ja eri näkökulmien huomioonottaminen. Johtopäätöksien perustuminen saatuihin tuloksiin. Uuden tiedon tuottaminen. Tutkimuksen merkittävyys tieteenalan ja/tai yhteiskunnan kannalta. Lisäansioksi voidaan katsoa mielenkiintoiset jatkotutkimusavaukset tai uudet metodiset / teoreettiset lähestymistavat.
• Oivaltava ja kriittinen ote: Aiemman tutkimuksen, teorioiden, menetelmien, aineiston ja lähteiden kriittinen arviointi. Oivaltava lähestymistapa katsotaan ansioksi.
• Tutkimuksen toteutus: Esityksen rakenteen ja teknisen toteutuksen johdonmukaisuus ja toimivuus sekä kieliasun selkeys.

Väitöskirjojen arviointikriteerit on vahvistettu teologisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 12.12.2017.

Ar­vos­te­luas­teik­ko

Väitöskirjat arvostellaan asteikolla hylätty, hyväksytty, kiittäen hyväksytty. Pääsääntöisesti väitöskirjat hyväksytään arvosanalla hyväksytty. Poikkeustapauksessa, kun väitöskirja on kaikkien keskeisten arviointikriteerien valossa erityisen ansiokas ja kunnianhimoinen, sille voidaan antaa arvosana kiittäen hyväksytty.

Ar­vos­te­lun edel­lyt­tä­mät asia­kir­jat

Arvostelulausunnot tulee kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Väitöskirjan tekijän ollessa ulkomaalainen suositellaan lausuntojen antamista englanniksi, mikäli mahdollista.

Arvosanaehdotus
Arvosanalautakunta laatii tiedekuntaneuvostolle arvosanaehdotuksen, jossa se ehdottaa väitöskirjan hyväksymistä tai hylkäämistä ja arvosanaa. Arvosanaehdotuksen tulee pohjautua arvosanalautakunnan äänivaltaisten jäsenten neuvonpitoon. Arvosanaehdotuksen suositeltava enimmäispituus on yksi sivu ja sen allekirjoittavat lautakunnan kaikki äänivaltaiset jäsenet. Tiedekunnan edustaja toimittaa arvosanaehdotuksen tiedekunnan jatko-opintopalveluihin.

Tiedekunnan edustajan tulee huolehtia siitä, että vain äänivaltaiset jäsenet osallistuvat arvosanaehdotuksen laatimiseen. Tiedekunnan edustajan on syytä järjestää kokous esimerkiksi niin, että ensin käydään yleiskeskustelu kaikkien jäsenten kesken ja lopuksi keskustelu arvosanaehdotuksesta vain äänivaltaisten jäsenten kesken.

Jos kustos on työn ohjaaja, hänellä on toimikunnassa vain puheoikeus, ei äänioikeutta, eikä hän osallistu arvosanaehdotuksen laatimiseen. Jos kustos on opiskelijan vastuuhenkilö, mutta ei ohjaaja, hänellä on äänioikeus lautakunnassa. Tiedekunnan edustaja voi kutsua myös väitöskirjan (muut) ohjaajat kuultaviksi arvosanalautakunnan kokoukseen ennen arvosanaehdotuksen laatimista. Kaikkien ohjaajien tulee poistua kokouksesta ennen arvosanasta päättämistä.

Ehdotettaessa arvosanaa kiittäen hyväksytty arvosanalautakunnan tulee aina liittää lausunnon oheen erillinen kirjallinen selvitys, jossa väitöskirjan ansiokkuus on perusteltu yllämainittujen väitöskirjojen arvostelukriteerien valossa jokaisen kriteerin osalta erikseen.

Ehdotuksen ei tarvitse olla yksimielinen. Arvosanalautakunnan ollessa erimielinen kukin äänivaltainen jäsen perustelee erikseen kirjallisesti oman näkemyksensä.

Vastaväittäjän lausunto
Vastaväittäjä antaa tiedekunnalle kirjallisen lausunnon väitöstutkimuksesta (suositeltava pituus 2–5 sivua) ja toimittaa sen tiedekunnan jatko-opintopalveluihin. Oikeusturvasyistä vastaväittäjä ei saa esittää lausunnossaan uutta kritiikkiä vaan ainoastaan sellaista, johon väittelijällä on ollut tilaisuus vastata väitöstilaisuudessa. Lausunnon määräaika on kaksi viikkoa väitöstilaisuudesta. Näin asia voidaan ottaa ensi tilassa tiedekuntaneuvoston esityslistalle, ja väittelijä saa tutkintotodistuksensa mahdollisimman pian.

Allekirjoituksella varustettu skannattu lausunto toimitetaan sähköpostin liitetiedostona tiedekunnan jatko-opintopalveluihin, osoitteeseen teol-tohtorikoulutus@helsinki.fi.

Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta lausunnon skannaamiseen, pyydämme, että toimitat käsittelyn nopeuttamiseksi lausunnon sähköpostin liitteenä esim. Word-tiedostona ja lähetät meille lisäksi allekirjoitetun kappaleen lausunnosta postitse osoitteeseen:

Jatko-opintopalvelut
Humanistinen tiedekunta ja teologinen tiedekunta
PL 24
00014 HELSINGIN YLIOPISTO

Vastaväittäjän palk­kio

Vastaväittäjälle maksetaan tehtävästä palkkio. Lisää tietoa löydät alempaa tältä sivulta.

Väi­tös­kir­jan ar­vos­te­lu tie­de­kun­ta­neu­vos­tos­sa

Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan hyväksymisestä ja arvostelusta, kun arvosanaehdotus ja vastaväittäjän lausunto on toimitettu tiedekunnan jatko-opintopalveluihin. Väittelijällä on vastineoikeus kaikkiin em. asiakirjoihin. Mahdollinen vastine jaetaan tiedekuntaneuvostolle yhdessä arvosanalautakunnan asiakirjojen kanssa. Asiakirjat liitetään tiedekuntaneuvoston pöytäkirjaan, ja ne ovat sen jälkeen julkisia. Opiskelija, joka on tyytymätön tiedekuntaneuvoston päätökseen, voi hakea siihen oikaisua opintosuoritusten tutkintolautakunnalta.

Li­sen­si­aa­tin­tut­ki­muk­sen mää­ri­tel­mä

Lisensiaatintutkimus on opinnäyte, jolla jatko-opiskelijan tulee osoittaa kykyä itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä. Työn on oltava joko monografia- tai artikkelimuotoinen. Pro gradu- tai muuta perustutkintoon kuuluvaa tutkielmaa ei sellaisenaan voida hyväksyä lisensiaatintutkimukseksi tai sen osaksi.

Artikkelimuotoiseen lisensiaatintutkimukseen kuuluu useita samaan aihepiiriin kuuluvia tieteellisiä julkaisuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia ja niistä laadittu yhteenveto, jossa esitetään tutkimuksen tavoitteet, menetelmät ja tulokset. Julkaisuihin voi kuulua yhteisjulkaisuja, jos tutkimuksen tekijän itsenäinen osuus on niissä osoitettavissa.

Lausun­non si­säl­tö

Lisensiaatintutkimuksen tarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta yhdessä tai erikseen antaa perusteltu kirjallinen lausunto (2–4 sivua). Lisensiaatintutkimus arvostellaan asteikolla kiittäen hyväksytty - hyväksytty - hylätty.

Lausun­non an­ta­mi­nen

Tarkastajan tulee antaa lausuntonsa suoraan tiedekunnalle, joka hänet on nimennyt tehtävään. Tarkastajan ei tule toimittaa lausuntoa opiskelijalle, opiskelijan vastuuhenkilölle tai ohjaajalle, eikä tarkastusprosessin kestäessä neuvotella näiden kanssa lausunnon sisällöstä tai muista tarkastettavaan lisensiaatintutkimukseen liittyvistä seikoista. Tarkastajan ei tule antaa opiskelijalle ohjausta eikä ottaa vastaan työn korjattuja versioita tai muuta työhön liittyvää aineistoa muualta kuin tiedekunnalta. Tarkastaja voi kuitenkin osallistua osaston mahdollisesti järjestämään lisensiaattiseminaariin ennen lausuntonsa kirjoittamista.

Hy­väk­sy­mi­nen

Lisensiaatintutkimuksen arvostelee tiedekuntaneuvosto. Lausunnot liitetään tiedekuntaneuvoston esityslistaan ja pöytäkirjaan ja ovat sen jälkeen julkisia asiakirjoja. Tiedekunnan jatko-opintopalvelut toimittaa lausunnoista kopiot opiskelijalle, opiskelijan vastuuhenkilölle ja ohjaajille. Opiskelijalla on oikeus antaa lausunnoista vastine ennen päätöstä. Opiskelija voi myös pyytää tarkastuksen keskeyttämistä ennen arvostelua. Tällöin hän voi korjata työtään ja jättää sen uudelleen tarkastukseen. Tiedekuntaneuvosto nimeää tällöin uudelleen työlle tarkastajat (samat tai eri tarkastajat harkintansa mukaan).

Palk­kio

Tarkastajille maksetaan tehtävästä palkkio. Lisätietoa löydät alempaa tältä sivulta.

Esitarkastajan palkkio on 400 €. Lähetämme esitarkastajille palkkiolomakkeen täytettäväksi lausunnon saavuttua.

Vastaväittäjälle maksetaan 480 € suuruinen palkkio (veronalaista tuloa) väitöstilaisuudessa esiintymisestä ja kirjallisesta lausunnosta. Vastaväittäjiä pyydetään täyttämään heille lähetettävä palkkiolomake ja toimittamaan se tiedekunnan jatko-opintopalveluihin sähköpostin liitetiedostona väitöstilaisuuden jälkeen yhdessä lausunnon kanssa.

Lisensiaatintutkimuksen tarkastajan palkkio on 150 €. Tiedekunnan omille professoreille ja yliopistonlehtoreille ei makseta palkkiota. Mikäli omia professoreita tai yliopistonlehtoreita poikkeuksellisesti nimetään lisensiaatintutkimuksen tarkastajiksi, ao. oppiaine tai osasto sopii työpanoksen korvaamisesta tai sisällyttämisestä kokonaistyöaikaan.

Vastaväittäjän matka- ja majoitus

Vastaväittäjälle korvataan matkat ja majoitus. Matka- ja majoitusvarauksista huolehtii tiedekunnan matkayhdyshenkilö Sonja Pakarinen (sonja.pakarinen@helsinki.fi). Vastaväittäjiä pyydetään olemaan yhteydessä matkayhdyshenkilöön hyvissä ajoin ennen suunniteltua matkaa ja ilmoittamaan toivotut matkapäivät ja muut varauksia varten tarvittavat tiedot. Vastaväittäjä voi myös halutessaan varata matkat ja/tai majoituksen itse, jolloin tiedekunta korvaa kohtuulliset matkakustannukset matkalaskua ja kuitteja vastaan.

Matkan jälkeen vastaväittäjiä pyydetään toimittamaan matkalaskulomake (Flammassa, vaatii kirjautumisen) sekä matkaan liittyvät kuitit yhtenä pdf-tiedostona. Tiedosto toimitetaan sähköpostitse osoitteeseen hy-laskut@helsinki.fi. Pyydämme lisäksi lähettämään viestin kopiona teologisen tiedekunnan controller Marja-Liisa Lonardille (marja-liisa.lonardi@helsinki.fi).

Vastaväittäjän ja kustoksen lounas- ja illalliskulut

Kustos voi tarjota vastaväittäjälle illallisen väitöspäivää edeltävänä päivänä ja/tai lounaan väitöspäivänä. Tiedekunta maksaa kohtuulliset kustannukset.