Tervetuloa väitöstilaisuuteen

Väitöskirjatutkijan pitkä projekti huipentuu Helsingin yliopistossa julkiseen väitöstilaisuuteen, jossa väittelijä puolustaa tutkimustaan yleisön edessä. Väittelemisen muodot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana. Nykyään väitöstilaisuuksien muodollisuudesta on monia käsityksiä. Joskus väitöksissä pidetään kiinni vanhoista traditioista, toisinaan taas halutaan luoda seminaarimaisempaa keskustelua.
Aluksi

Tälle sivulle on koottu tietoa väitöstilaisuuksien protokollasta ja traditioista Helsingin yliopistossa. Sivu on tarkoitettu sekä väittelijöille ja vastaväittäjille että kaikille väitöstilaisuuksien osallistujille ja akateemisista traditioista kiinnostuneille.

Mikäli olet väittelijä, vastaväittäjä tai arvosanalautakunnan jäsen, tutustuhan myös näihin:

Pukeutuminen

Väitöstilaisuudessa pukeudutaan tilaisuuden arvokkuuden vaatimalla tavalla. Väitösasuna käyvät:

  • Frakki ja mustat liivit. Frakkiasuun kuuluvat mustat sukat ja kengät (ei kiiltonahkaiset). Valkoista rintanenäliinaa ei käytetä mustien liivien kanssa.
  • Tumma puku, papin puku tai sotilaspuku.
  • Musta pitkähihainen asu, pikkumusta tai jakkupuku, joka ei ole avokaulainen. Hattu ja näyttävät korut eivät kuulu väitösasuun.

Yliopistolla on myös muutamia väitösviittoja, joiden alle puetaan tumma puku. Viittoja voi varata Porthanian vahtimestarilta (puhelin 02941 22561). Ulkomainen vastaväittäjä voi halutessaan käyttää oman yliopistonsa viittaa tai lainata Helsingin yliopiston viitan. Väittelijä sopii pukeutumisesta kustoksen ja vastaväittäjän kanssa.

Kustos ja vastaväittäjä pitävät tohtorinhattua (mikäli heillä on sellainen) kädessään saliin astuessaan ja salista poistuessaan. Väitöstilaisuuden ajaksi he asettavat hatun eteensä pöydälle lyyra yleisöön päin käännettynä. Porthanian vahtimestareilta on lainattavissa muutama musta tohtorinhattu.

Väitösyleisön pukeutumisesta ei ole ohjeita. Koska tilaisuus on julkinen, se on kaikille avoin. On siis täysin sopivaa tulla väitöstilaisuuteen arkiasussa. Väittelijän kutsumat vieraat pukeutuvat usein tummaan pukuun tai yleensä parempaan asuun.

Väitöksen juhlavan tunnelman säilyttämiseksi suosittelemme noudattamaan myös etäväitöksissä mahdollisuuksien mukaan tavallisten väitösten pukeutumiskoodia, vaikka osa osallistujista osallistuu tilaisuuteen etäyhteyden kautta.

Puhuttelu ja sanasto

Väitöstilaisuudessa väittelijä, vastaväittäjä ja kustos teitittelevät yleensä toisiaan. Puhuttelusanoja arvoisa, kunnioitettu, hyvä voi käyttää, jos ne omaan puheeseen sopivat ("Arvoisa vastaväittäjä").

Tilaisuudessa ei ole välttämätöntä käyttää tarkkoja sanamuotoja. Tilaisuuden muodollisuudesta voidaan etukäteen keskustella kustoksen kanssa.

respondentti – väittelijä

opponentti – vastaväittäjä

kustos – tiedekunnan nimittämä väitöstilaisuuden valvoja

lectio praecursoria – väittelijän alkupuheenvuoro

karonkka – iltajuhla vastaväittäjän kunniaksi

Tilaisuuden kulku

Väitöstilaisuus alkaa, kun osanottajat astuvat saliin ja yleisö nousee seisomaan. Ensimmäisenä saliin astuu väittelijä, sitten tilaisuutta valvova kustos ja viimeisenä vastaväittäjä.

Kustos esittelee väittelijän ja vastaväittäjän ja avaa tilaisuuden sanomalla esimerkiksi:
"Tiedekunnan määräämänä kustoksena julistan lisensiaatti/maisteri/kandidaatti N.N.:n väitöstilaisuuden alkaneeksi."

Tämän jälkeen istuudutaan.

Tilaisuuden alussa väittelijä pitää seisaaltaan lectio praecursorian, jossa hän esittelee työtään ja tutkimusmenetelmäänsä enintään 20 minuutin ajan. Lectio praecursoria voidaan aloittaa esimerkiksi sanomalla: "Arvoisa / Kunnioitettu kustos, arvoisa vastaväittäjä, hyvät kuulijat". Lectio pidetään yleensä samalla kielellä kuin muu väitöstilaisuus.

Lectio praecursorian päätyttyä väittelijä kääntyy vastaväittäjän puoleen ja pyytää tätä esittämään huomautuksensa sanomalla esimerkiksi: "Pyydän Teitä, Arvoisa Opponentti / Professori / Tohtori N.N. tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset / huomautukset / huomiot, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta."

Vastaväittäjä esittää seisaaltaan lyhyen lausunnon, jossa hän koskettelee väitöskirjan aihepiirin asemaa ja merkitystä tieteessä sekä muita samantapaisia, yleensä melko yleisluontoisia kysymyksiä.

Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat.

Varsinaisessa tarkastuksessa vastaväittäjä käy työn läpi alkaen nimestä ja edeten menetelmiin, lähteisiin ja johtopäätöksiin. Väittelijä vastaa esitettyihin kommentteihin puolustaen omia valintojaan, johtopäätöksiään ja tuloksiaan.

Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään neljä tuntia, jotta mahdollisille ylimääräisille vastaväittäjille jäisi riittävästi aikaa. Jos tarkastus vie runsaasti aikaa, voidaan pitää tauko, jonka kustos ilmoittaa.

Tarkastuksen lopuksi vastaväittäjä ja väittelijä nousevat seisomaan; vastaväittäjä esittää loppulausuntonsa ja kertoo (yleensä) esittävänsä väitöskirjan tiedekunnalle hyväksyttäväksi.

Väittelijä esittää kiitoksensa vastaväittäjälle seisaaltaan.

Tämän jälkeen väittelijä pyytää läsnäolijoita esittämään mahdolliset huomautukset ja kysymykset. Väittelijä voi sanoa esimerkiksi: "Tämän jälkeen kehotan niitä läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista / huomauttamista / kysyttävää, pyytämään puheenvuoron arvoisalta Kustokselta."

Kustos valvoo, että väittelijä saa vastata kuhunkin huomautukseen ja ettei käytetyissä puheenvuoroissa poiketa aiheesta.

Kustos julistaa lopuksi seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi. Tilaisuus saa kokonaisuudessaan kestää enintään kuusi tuntia.

Kustos ja vastaväittäjä pitävät jälleen tohtorin hattua kädessään poistuessaan salista samassa järjestyksessä kuin he ovat tulleet sisään: ensin väittelijä, sitten kustos ja vastaväittäjä. Yleisö ei taputa eikä muutenkaan osoita suosiota tilaisuuden aikana. Onnittelut säästetään hetkeen, jolloin väittelijä on salin ulkopuolella ehtinyt kiittää vastaväittäjää ja kustosta.

Osin etäyhteyksin toteutettavat väitökset seuraavat soveltaen samaa protokollaa kuin tavalliset väitöstilaisuudet. Kannattaa kuitenkin huomioida, että etäväitöksissä alun ja lopun tavallisesti seisten pidettävät osuudet voi tarvittaessa hyvin pitää istuen. Jos osiot pidetään seisten, on tärkeää muistaa ennen tilaisuutta tarkistaa, että myös seisoessa puhuja näkyy kamerassa ja ääni kuuluu mikrofonin kautta kunnolla.

Muuta huomioitavaa

Toisinaan väittelijälle tuodaan kukkia ja lahjoja, jotka annetaan väitöstilaisuuden jälkeen. Väittelijän kannattaa varautua huolehtimaan näiden kuljetuksesta tai sopia, että ne toimitetaan kotiin.

Jotta väittelijä voisi tilaisuudessa keskittyä puolustamaan tutkimustaan ja ottamaan tilaisuuden jälkeen vastaan onnitteluja, on hyvä ajatus sopia jo etukäteen, että esimerkiksi joku väittelijän ystävistä huolehtii kukista, lahjoista ja muista käytännön asioista.

Väitöstilaisuuden jälkeen väittelijä voi halutessaan viedä vastaväittäjän ja kustoksen lounaalle. Iltajuhlan eli karonkan lisäksi väittelijä voi myös tarjota väitöskahvit tilaisuuden jälkeen.

Väitöksen ja karonkan väliin on hyvä varata runsaasti aikaa, jotta kiireen tuntu ei pilaa päivää. Välissä on mukava ehtiä syödä lounasta, piipahtaa kotona vaihtamassa vaatteet ja vaikka nukkua ansaitut päivätorkut.

Karonkka

Väitöskaronkka on vanha akateeminen perinne. Karonkka-sana on venäjänkielisen korona (kruunu) -sanan diminutiivimuoto koronka. Sanalla on siis yhteyksiä sanaan koronovanije, kruunajaiset. Karonkka on väitösprosessin päättäjäisjuhla, jonka väittelijä järjestää kiitokseksi vastaväittäjälle, kustokselle ja muille työhön vaikuttaneille. Nykyisin voi karonkkaan kutsua akateemisen yhteisön lisäksi sukua ja ystäviä. Seuraavassa kerrotaan hieman perinteisistä karonkkaan liittyvistä tavoista

Koska väitöskirjan kohtalo selviää muodollisesti vasta väitöstilaisuuden lopussa, ei ennen ollut tapana lähettää kutsuja etukäteen. Vanhan tavan mukaan väittelijä tiedusteli vastaväittäjältä ennen väitöstilaisuutta, voiko hän ryhtyä illallisvalmisteluihin ja myöntävän vastauksen saatuaan "vihjaisi" asiasta kutsuttaville vieraille. Nykyisin väittelijä kuitenkin lähettää kutsut. Väittelylupa tiedekunnalta varmistaa jo väitöskirjan laadun. Kutsun jokainen väittelijä muotoilee haluamallaan tavalla mutta kutsussa on hyvä kertoa tilaisuuden pukeutumiskoodi, varsinkin jos väittelijä ei halua vanhan tavan mukaista frakki- ja iltapukutilaisuutta tai haluaa antaa pukeutumisvaihtoehtoja.

Vastaväittäjän ja kustoksen lisäksi karonkkaan kutsutaan niitä professoreja, joiden alaan väitöskirja kuuluu sekä muita väitöskirjatyössä avustaneita. Väitöstilaisuuden "ylimääräiset vastaväittäjät" eli kysymyksiä ja huomautuksia esittäneet henkilöt on aikaisemmin ollut tapana kutsua karonkkaan, mutta kirjoittamattoman lain mukaan he eivät ota kutsua vastaan.

Karonkan voi järjestää kotona, ravintolassa, osakunnan tai oman laitoksen tiloissa. Valitse paikka oman budjettisi mukaan ja kysy vinkkejä hyvistä karonkkapaikoista aiemmin väitelleiltä kollegoilta.

Karonkassa pukeudutaan perinteisesti frakkiin ja valkoisiin liiveihin (väitöstilaisuudessa mustat liivit) tai iltapukuun, joka on väittelijällä musta. Perinteinen akateeminen juhlaväri on muutenkin musta, mutta nykyään myös värikkäät puvut ovat yleistyneet. Frakin vaihtoehto on tumma puku ja silloin iltapuvun sijaan käytetään lyhyttä, juhlavaa pukua.

Pukukoodissa voi myös poiketa perinteistä. Muista kuitenkin aina valita jokin pukukoodi ja kertoa se kutsussa, jotta vieraidesi ei tarvitse miettiä etsiäkö juhliisi frakki, tumma puku vai jotain ihan muuta.

Väitellyt on päivän tähti, mutta karonkassa vastaväittäjä on varsinainen kunniavieras. Kunniavieraan paikka on pöydässä väitelleen oikealla puolella. Jos väitöstilaisuudessa on ollut kaksi vastaväittäjää, sijoitetaan heidät väitelleen molemmille puolille. Seuraavana istumajärjestyksessä on kustos, väittelijän vasemmalle tai vastapäätä. Hänen jälkeensä tulevat muut vieraat, yleensä akateemisten saavutusten järjestyksessä.

Väitellyt tarjoaa karonkassa ruokaa, juomaa ja mahdollisesti myös ohjelmaa. Aluksi väitellyt toivottaa läsnäolijat tervetulleiksi ennen ruokailun aloittamista.

Puheiden aika on vasta ruuan jälkeen eli kahvin aikana. Väitellyt kiittää omassa puheenvuorossaan vastaväittäjää ja muita työssä avustaneita. Vastaväittäjän vastauspuheenvuoro on yleensä tyyliltään kepeän asiallinen, ei liian juhlava tai vakava. Seuraava puheenvuoro on varattu kustokselle hänen niin halutessaan.

Tämän jälkeen puheenvuoro on muilla läsnäolijoilla siinä järjestyksessä, jossa väitellyt heidät omassa puheenvuorossaan mainitsi. Omaiset mainitaan, jos heitä halutaan kiittää, puheessa vasta lopuksi.

Puheet kannattaa pitää lyhyinä, sillä perinteenä on, että jokaiseen puheenvuoroon vastataan yhtä pitkällä puheella.

Väitösten historiasta

Alun perin väitöstilaisuuksiin osallistuminen oli osa opintoja. Niiden tarkoituksena oli Porthanin sanoin "harjaannuttaa oppilaita nopeasti käsittämään asiat, selvästi lausumaan ajatuksensa katselemaan asiaa usealta eri puolelta ja erottamaan pää- ja sivuasiat toisistaan". Professori laati väitöskirjan, jota hänen oppilaansa puolustivat ja opponoivat.

Tilaisuudet olivat aloittelevilla yksityisiä, mutta kokeneemmilla julkisia. Joskus professori käsitteli aihetta useissa toisiaan seuraavissa väitöskirjoissa ja kandidaatilta vaadittiin vain perehtyneisyyttä kysymykseen ja väitöskirjan sisällykseen, siten että hän pystyi puolustamaan sitä itsenäisesti. Filosofian maisterin ja tohtorin arvot eriytyivät vasta vuoden 1828 statuuteissa, jolloin tohtorinarvoa varten alettiin vaatia erityinen väitöskirja.

Kandidaattien tuli pitää myös luentoja, useimmiten yksi. Tästä luennosta on jäljelle jäänyt nykyisten väitöstilaisuuksien alkajaisesitelmä, lectio praecursoria.

Promootio

Tohtorin tutkinnon suorittanut saa samalla tohtorin arvon. Oikeus tohtorin arvon tunnusmerkkien, tohtorinhatun ja -miekan käyttämiseen on kuitenkin perinteisesti myönnetty vasta juhlallisessa promootiossa, johon voi osallistua joko läsnäolevana tai poissaolevana. Nykyisin on kuitenkin ihan sallittua halutessaan ostaa tohtorinhattu heti tohtorinarvon saatuaan.

Promootiot ovat tiedekuntien säännöllisesti järjestämiä, monipäiväisiä juhlia, joissa edellisen promootion jälkeen valmistuneet maisterit ja tohtorit pääsevät arvokkaissa puitteissa juhlimaan suorittamiaan tutkintoja. Promootioon osallistumalla valmistunut tohtori saa tiedekunnaltaan oikeuden käyttää akateemisen arvonsa merkkejä: tohtorinhattua ja -miekkaa.

Promootiossa yhdistyvät arvokkuus ja riehakkuus, perinteikkyys ja nuorekkuus. Promootio on koko yliopistoyhteisön juhla, jonka osallistujien joukossa ovat edustettuina yhtä lailla yliopiston johto, valtiovalta ja yhteiskunnan vaikuttajat, tuoreet maisterit ja tohtorit, riemumaisterit ja -tohtorit sekä airuina toimivat nuoret ylioppilaat.

Promootioita järjestetään noin joka neljäs vuosi, toisinaan useammin. Promootiota varten perustettava promootiotoimikunta huolehtii siitä, että kaikki edellisen promootion jälkeen valmistuneet tohtorit ja maisterit saavat hyvissä ajoin tiedon tulevasta promootiosta. Promootio on ainutlaatuinen akateeminen traditio, joka tarjoaa mahdollisuuden vielä kerran juhlia suoritettua tutkintoa yhdessä opiskelutovereiden kanssa.

Tutustu myös näihin