Väitöskirjan esitarkastajan ohjeet valtiotieteellisessä tiedekunnassa

Väitöskirjat tarkastetaankin kahdessa vaiheessa, joista esitarkastus on ensimmäinen ja väitöstilaisuus toinen. Kaikki väitöskirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia ja ne julkaistaan ennen väitöstilaisuutta. Tätä ennen tiedekuntaneuvosto kuitenkin määrää väitöskirjalle vähintään kaksi esitarkastajaa arvioimaan väitöskäsikirjoituksen tieteellistä tasoa. Esitarkastajien väitöslupaa puoltavien lausuntojen perusteella tiedekuntaneuvosto myöntää väittelyluvan. Väitöstilaisuuden jälkeen tiedekuntaneuvosto hyväksyy ja arvostelee tai hylkää väitöskirjan tarkastusvaiheissa koottujen asiakirjojen ja oman asiantuntemuksensa perusteella.

Väitöskirja on tieteellinen, itsenäiseen tutkimukseen perustuva monografia tai artikkeliväitöskirja, jossa esitetään uutta tietoa.

Sekä monografian että artikkeliväitöskirjan tulee

  • sisältää uutta tieteellistä tietoa
  • osoittaa väittelijän kriittistä ajattelua
  • osoittaa oman tieteenalan syvällistä tuntemusta
  • osoittaa metodien hallintaa ja soveltamiskykyä
  • olla tieteellisesti vakuuttava
  • sisältää perusteltuja tuloksia
  • olla tieteellisesti rehellinen ja tutkimuseettisten normien mukainen

Artikkeliväitöskirja koostuu samaa ongelma-aluetta käsittelevistä tieteellisistä osajulkaisuista ja niiden yhteenvedosta. Artikkeliväitöskirjaan hyväksyttävien osajulkaisujen tulee olla vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, minkä lisäksi voidaan hyväksyä tieteenalan yksilöimien, hyvätasoisten ja arviointimenettelyä käyttävien työpaperisarjojen julkaisut sekä vertaisarvioitujen toimitettujen kirjojen luvut. Julkaistujen tai julkaistuksi hyväksyttyjen osajulkaisujen lisäksi väitöskirjaan voidaan sisällyttää myös osajulkaisuja, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Väitöskirjan osajulkaisut voivat olla yhteisjulkaisuja, mikäli väittelijän itsenäinen osuus niissä on riittävä. Tyypillisesti artikkeleita on 3-5. Yhteenvedon tulee sisältää johdatus aiheeseen, julkaisujen muodostaman kokonaisuuden tavoitteet ja menetelmät sekä arvio julkaisujen tulosten merkityksestä ja käytettävyydestä yhteenvedon julkaisemisen aikaan.

Artikkeliväitöskirjan julkaisuihin voi kuulua yhteisjulkaisuja, jos väittelijän itsenäinen osuus on niistä osoitettavissa. Artikkeliväitöskirja ei voi sisältää saman tekijän aikaisemman väitöskirjan osia.

Esitarkastajan tulee esittää oma arvionsa koko väitöskirjan tieteellisestä tasosta (sekä yhteenveto-osasta että artikkeleista) riippumatta siitä, onko artikkelit jo julkaistu. Lausunnossa on syytä kiinnittää huomiota siihen, muodostavatko osat väitöskirjan määritelmän täyttävän, riittävän yhtenäisen ja laajan kokonaisuuden.

Tiedekunnan täsmennykset artikkeliväitöskirjojen kriteereihin syksystä 2020 alkaen

Artikkeleiden määrä. Kolme täysimittaista artikkelia riittää väitöskirjaa, kun väittelijä on kaikkien artikkeleiden pääkirjoittaja (ainoa kirjoittaja tai nk. ykköskirjoittaja). Mikäli osa artikkeleista on tavallista suppeampia, esittää pitkälti samoja tuloksia tai kun väittelijä ei ole pääkirjoittaja, väitöskirjaan tule sisällyttää useampia artikkeleita. Väittelijän tulee olla pääkirjoittaja ainakin osassa väitöskirjan artikkeleista.

Julkaistujen ja julkaisemattomien artikkeleiden suhde. Väitöskirjan tulee sisältää vähintään kaksi julkaistavaksi hyväksyttyä artikkelia eikä hyväksymättömien artikkeleiden määrä saa ylittää hyväksyttyjen artikkeleiden määrää. Hyväksyttyjen artikkeleiden ja kirjan lukujen tulee olla vertaisarvioituja ja niiden julkaisupaikan tulee olla tutkimusaiheen kannalta relevantti. Ei-hyväksyttyjen artikkeleiden tulee täyttää tavalliset julkaistavien artikkeleiden vaatimukset koskien pituutta, muotoilua ja tieteellistä laatua. Lisäksi niiden tulee olla lähetettyjä arvioitavaksi tutkimuksen kannalta relevanttiin julkaisuun.

Yhteenveto. Artikkeliväitöskirjan yhteenvedon pituus ei tavallisesti ylitä 20 000 sanaa. Mikäli väitöskirjan artikkeleiden määrä ei ole riittävä, tätä ei kompensoida kirjoittamalla pidempi yhteenveto, vaan lisäämällä kokonaisuuteen artikkeli.

Väittelijän osuuden osoittaminen. Useamman kirjoittajan artikkeleiden kohdalla tekijän ja muiden kirjoittajien osuudet osoitetaan väittelijän ja ohjaajan yhdessä laatimassa selvityksessä. Väittelijä vastaa siitä, että kanssakirjoittajat ovat tutustuneet selvitykseen ja hyväksyvät sen. Selvitys sisällytetään väitöskirjan yhteenvetoon.

 

     

    Väitöskirjojen laadunvarmistuksen kannalta esitarkastajilla on suuri vastuu siitä, ettei liian keskeneräisiä töitä päästetä väittelyvaiheeseen. Esitarkastajien tehtävä onkin todeta väitöskirjan taso riittäväksi.

    Esitarkastuslausunto tulisi toimittaa kahden kuukauden sisällä siitä, kun tiedekuntaneuvosto on nimennyt esitarkastajat. Lausunnon suositeltava pituus on 2–5 sivua, ja se tulee kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi sen mukaan, mikä on väitöskirjan kieli. Esitarkastajat voivat halutessaan laatia yhteislausunnon.

    Esitarkastajan tulee perustellussa kirjallisessa lausunnossa selkeästi esittää joko väittelyluvan myöntämistä tai sen epäämistä eli todeta, täyttääkö käsikirjoitus nykyasussaan tai pienin, ohjaajan hyväksyttävissä olevin korjauksin väitöskirjan vähimmäisvaatimukset.

    Esitarkastaja voi myös poikkeuksellisesti edellyttää, että käsikirjoitukseen tehdään korjauksia, jotka esitarkastaja hyväksyy ennen puoltavan lausunnon antamista. Korjaukset hyväksyttyään esitarkastaja antaa käsikirjoituksesta tiedekunnalle lopullisen lausuntonsa. Väittelijän laatima selvitys tehdyistä korjauksista toimitetaan tiedoksi myös toiselle esitarkastajalle sekä liitetään esitarkastajien lausuntoihin väittelylupaa myönnettäessä. Esitarkastus saa tässä tapauksessa kestää kokonaisuudessaan enintään kuusi kuukautta. Esitarkastaja ei tällöinkään ole ohjaajaa vastaavassa asemassa.

    Kielteinen lausunto
    Esitarkastajan tulee esittää väittelyluvan epäämistä, jos on selvää, että työ ei ole tiedekuntaneuvoston hyväksymän määritelmän mukainen omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys. Esitarkastajan on syytä harkita kielteisen lausunnon antamista myös, mikäli työssä on muita vakavia puutteita, kuten esimerkiksi

    • pahasti puutteellinen teoreettinen viitekehys
    • selkeästi liian suppea tutkimusaineisto väitöskirjaksi
    • vakavia puutteita alan tutkimuskirjallisuuden tuntemuksessa
    • työ on muuten pahasti keskeneräinen erityisesti edellä esitettyjen kriteerien valossa

    Sen sijaan yksinkertaisella toimitustyöllä korjattavissa olevat puutteet, kohtuullisella työllä hankittava lisäaineisto tai kohtuullisella työllä hankittava lisäperehtyneisyys tutkimuskirjallisuuteen eivät välttämättä ole esteenä myönteiselle lausunnolle.

    Kielteinen lausunto johtaa yleensä siihen, että esitarkastus raukeaa. Esitarkastusmenettelyn rauettua väittelijä voi pyytää uutta esitarkastusta, kun väitöskirjakäsikirjoitukseen on tehty hylkäävissä esitarkastuslausunnoissa tarkoitettuja tai muita muutoksia ja opiskelijan vastuuhenkilö sekä väitöskirjatyön ohjaajat puoltavat työn jättämistä esitarkastukseen. Näissä tapauksissa tiedekunta voi vastuuhenkilön esityksestä joko nimetä kokonaan uudet esitarkastajat tai tarvittaessa vahvistaa samat esitarkastajat tehtävään.

    Kielentarkastus
    Esitarkastusvaiheessa oleva käsikirjoitus ei yleensä ole vielä ollut ammattimaisessa kielenhuollossa. Opiskelijan vastuulla on huolehtia siitä, että väitöskirjan kieliasu korjataan julkaisukelpoiseksi esitarkastuksen jälkeen. Tiedekunta tukee vieraskielisten väitöskirjojen kielentarkastusta, mutta tyypillisesti kielentarkastus tehdään vasta käsikirjoituksen lopulliseen versioon. Esitarkastajan ei siis tarvitse ryhtyä korjaamaan kieliasua, mutta hän voi kommentoida sitä erityisesti työn tieteellisen arvon kannalta keskeisiltä osin, kuten virheellisesti käytetty erikoisalan terminologia, käännösvirheet tai ymmärtämistä haittaavat rakenteelliset ongelmat.

    Allekirjoituksella varustettu lausunto toimitetaan sähköpostin liitetiedostona tiedekunnan jatko-opintopalveluihin, osoitteeseen valt-postgrad@helsinki.fi.

    Opiskelijalla on oikeus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksia lausunnoista ennen kuin väittelyluvan myöntämisestä päätetään. Lausunto liitetään tiedekuntaneuvoston sen kokouksen pöytäkirjaan, jossa väittelylupa-asiasta päätetään, ja on sen jälkeen julkinen asiakirja.

    Esitarkastusprosessissa kiinnitetään erityistä huomiota puolueettomuuteen ja läpinäkyvyyteen. Esitarkastajien nimeämisessä noudatetaan yleisiä esteellisyysperiaatteita sekä Helsingin yliopiston rehtorin tarkennuksia niihin. Esitarkastaja ei saa olla väittelijään tai väitöskirjaan tai johonkuhun muuhun asianosaiseen sellaisessa suhteessa, joka voi asettaa hänen puolueettomuutensa kyseenalaiseksi. Esitarkastajana ei siten voi toimia esimerkiksi:

    • henkilö, joka on kanssakirjoittajana jossakin väitöskirjan osajulkaisussa
    • henkilö, jolla on käynnissä olevaa tai väitöskirjaprojektin aikaista tutkimusyhteistyötä väittelijän kanssa
    • henkilö, jolla on läheistä tutkimusyhteistyötä väitöskirjatyön ohjaajan kanssa väitöskirjan tarkastusta edeltäneen kolmen vuoden ajalta
    • väittelijän lähisukulainen
    • väittelijän tai ohjaajan lähiesihenkilö tai -alainen
    • väitöskirjan mahdollisen seurantaryhmän jäsen

    Esteellisyysseikat pyritään selvittämään jo ennen esitarkastajien nimeämistä. Mikäli esitarkastaja kuitenkin jälkikäteen olisi epävarma esteellisyydestään, häntä pyydetään ottamaan mahdollisimman pian yhteyttä tiedekunnan jatko-opintopalveihin.