Työelämän säännöistä vääntäminen on suomalaisen politiikan leipälaji. Nurkan takana odottavat työelämän muutokset eivät silti kuulu täysistunnoissa eivätkä näy aloitteissa.
Kesällä pääministeri avasi kuitenkin keskustelua suuremmistakin murroksista. ”Tulevaisuudessa työ koostuu useista sirpaleista ja useista eri poluista. Nykyisen kaltainen työnkuva muuttuu merkittävästi”, Juha Sipilä hahmotteli Helsingin Sanomissa.
Pääministeri on saattanut tässä asiassa kuunnella tutkijoita. Hänen kuvauksensa voisi olla suora lainaus VTT:n julkaisusta Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta.
Huolellisen yhteiskunnallisen pohdinnan puolesta puhuu myös Kansaneläkelaitoksen tilasto. Kela maksoi vuoden 2016 lopussa työttömyysetuuksia 242 800 henkilölle — määrä on suurempi kuin koskaan ennen.
Intellektuellit saattavat keskustella suurista käänteistä, mutta lainsäädäntötyössä ei ole näkyvissä mitään radikaalia muutosta, arvioi Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella työelämää tutkiva Ville-Veikko Pulkka.
— Ministeriöissä ja eduskunnassa ei ole helppoa poiketa aiempien valintojen viitoittamasta linjasta.
Silti nykyistä paljon suurempi osa ihmisten elämästä voi jatkossa pyöriä työmarkkinoiden ulkopuolella kuten vapaaehtoistoiminnassa, hoivatöissä, kulttuurin parissa, kotitarveviljelyssä ja jakamistaloudessa.
Miksi bruttokansantuote ja palkkatyöläisyys olisivat tärkeämpiä kuin työn tulokset? Onko perinteinen työ aina inhimillisin ja mielekkäin vastaus tarpeisiimme?
EILISEN KELLOKORTTI?
Tulevaisuuden ”urat” ovat yhä useammin keikka-, apuraha- ja vapaaehtoistöiden yhdistelemistä. Monen elämä on yksinyrittämisen, freelance-töiden ja yhteisörahoitettujen hankkeiden vuorottelua. On siis aika keskittyä työn tarkoitukseen.
— Niin sanotun sosiaalitalouden tukemisesta on puhuttu kauan, mutta nyt kun digitaalisilla teknologioilla ja tekoälyllä voidaan tehostaa prosesseja, pelivaraa voi jäädä enemmän, Pulkka sanoo.
Sairaalan välinehuollossa tai paperitehtaan koneella on totuttu täsmällisiin aikatauluihin ja siihen, että työn sisällöt tietää ennalta. Edes perinteisimmät ansiotyön työpaikat eivät silti elä irrallaan pätkäkulttuurista: vuokratyöläiset ja ruuhka-apulaiset ovat tuttuja niissäkin.
Nuorille tietotyöläisille yksin tai tuttavien kesken käyntiin polkaistut hankkeet ovat joka tapauksessa arkea. Pulkan tuoreiden tutkimusaineistojen mukaan 15–24-vuotiaat pelkäävät pysyvää työttömyyttä selvästi muun ikäisiä harvemmin, vaikka uskovatkin digitalisaation johtavan ohimeneviin työttömyysjaksoihin.
”Kellokorttiympäristöt ja pitkät työsuhteet ovat opiskelijoille eilispäivää: monia meistä odottaa ura projektitöissä tai freelancerina. Haluamme itse päättää työajoistamme ja -tavoistamme.” Näin työtä luonnehdittiin viime keväänä Helsingin yliopiston opiskelijoille järjestetyn työpajan esittelyssä.
TIETO EI LOPU
Uudessa taloudessa onnistuvat VTT:n tutkijoiden mukaan ne, joilla on kekseliäitä ratkaisuja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Oivallukset ovat ehtymätön resurssi. Myös ansaitsemisen ja tuottamisen tapoja voi keksiä aina lisää.
Vientiinkin tarvitaan enemmän kierto- ja jakamistalouden, hyvinvoinnin, jatkuvan oppimisen ja yhteisöllisyyden tuotteita.
Jo nyt teollisen tuotannon työllistävä vaikutus on heikentynyt. Kasvua etsitään tiedosta, kulttuurista, tunteista ja näille perustuvista palveluista, muistuttavat yhteisvaurautta tutkineet Tero Toivanen ja Juhana Venäläinen. Aineettomat arvoketjut päihittävät entistä useammin bulkkituotannon. Uudenlaisen tuottamisen mahdollisuudet ovat rajattomat, sillä tieto ei lopu tietämällä, Toivanen ja Venäläinen summaavat Yhteisvaurauden uusi aika -artikkelissaan (pdf).
Moni tuore äiti toivoo älylaitteensa ennakoivan, milloin vauva seuraavan kerran parkaisee nälkäänsä — ja niinpä puhelimiin ladattavat vauvanhoitosovellukset myyvät. Hymiöarvioinnille liikeideansa rakentanut HappyOrNot-firma taas mainostaa itseään tyytyväisyyden ekspertiksi. Se tuottaa Miten onnistuimme tänään -automaattien lisäksi tyytyväisyysanalyyseja ja on Financial Timesin listauksessa Suomen nopeimmin kasvava yritys.
TURVAN TARVE
Korkeasti koulutettujen nuorten stressi ja työaika ovat lisääntyneet. Asiantuntijan ajatustyötä voi tehdä missä ja milloin vain, mikä hajottaa työpäivän käsitteen. Samaan suuntaan mutta vielä pidemmälle vievät limittäistöistä koostuvat työurat.
Kun perinteisen työttömyysturvan olettama maailma ohenee, tarvitaan nykyistä kattavampaa tai joustavampaa työttömyysturvaa. Hypyt työelämästä koulun penkkiin ja hankkeesta toiseen pitää saada sujumaan, jotta ajattelemiseen riittää aikaa ja energiaa.
Myös Juha Sipilä totesi kesällä, että työelämän murros pakottaa muokkaamaan sosiaaliturvaa uusiksi.
Moni perustulon kannattaja perustelee kattavaa turvajärjestelmää sillä, että ihminen uskaltaa olla kekseliäs ja ottaa riskejä, kun hänen toimeentulonsa on taattu. Perustulon voi ajatella myös joustavana yritystukena itsensä työllistäville.
Perustulo ei kuitenkaan riitä. Taloudellisen turvan rinnalle tarvitaan uusia tapoja kiinnittää ihmiset yhteiskuntaan, kun työstä ei ole enää ankkuriksi.
ROHKAISUA, EI KIUSAA
Pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi käyttöön otetuista velvoitetöistä ei ole eriarvoisuuden korjaajiksi. Jos kokeilut ja koulutukset eivät motivoi eivätkä johda eteenpäin, niistä rakentuu nöyryyttävä ilmaistyön saareke. Kokoomuksen puheenjohtajaksi pyrkinyt Elina Lepomäkikin näkee työttömien kohtelussa ”kiusauselementtejä”.
Kyse on ihmiskäsityksestä, Ville-Veikko Pulkka sanoo. Uskommeko, että ihmisillä on tarve olla hyödyksi yhteisölleen? Ajavatko ihmistä töihin sisäiset kannustimet vai rangaistuksen uhka?
— Työttömyysturvan tarveharkinnasta ja vastikkeellisuudesta luopuminen on todennäköisesti paras tapa lisätä työmarkkinoiden joustavuutta.
Pulkka pitää perusteltuna, että ihminen saisi itse määritellä tilanteensa työmarkkinoilla.
— Osallistumistuloa voitaisiin maksaa vapaaehtoistyöstä, jonka työtön itse ilmoittaisi ja kuvailisi.
Yrittäjä taas saisi yhdistellä pätkätöitä ja yrittämistä.
— Kannattaisi myös testata vaikkapa vuoden jaksoa, jonka ajan työttömyysturva juoksisi, mutta samalla voisi kokeilla yrittäjyyttä. Vuoden päätteeksi yrittäjä kävisi tilanteensa läpi yhdessä viranomaisten kanssa.
Maaseututaajaman timpuri ja moottorinrassaaja voisivat kyyditä mökkiläisiä rautatieasemalle ja kauppaan tai auttaa lumi- ja remonttitöissä — asiallista korvausta vastaan, etuuksiensa kohtaloa miettimättä.
Turvallisemmalle yrittämiselle olisi tilaus.
— Koululaiset pitävät yrittämistä isona mahdollisuutena ja nimenomaan mahdollisuutena tehdä monia eri asioita uran mittaan.
EKOLOGISET ARVOT
Suomen perustulokokeilussa pääroolissa ovat työllistymisvaikutukset, ja tulokset kiinnostavat kovasti myös ulkomailla. Kansainvälinen huomio saa poliitikot puhumaan hankkeesta maireasti, mutta tutkijoiden vaatimus kokeilun laajentamisesta on ohitettu.
— Riittävää tutkimustietoa ei saada, jos perustulokokeilua ei jatketa nykyistä laajempana. Mitään jatkoon viittaavaa ei kuitenkaan ole tapahtunut, eikä nykyinen hallitus enää edes ehtisi ryhtyä toimeen, Pulkka arvioi.
Perustulo voisi hänen mukaansa vaikuttaa myös kuluttamiseen, mikä olisi ekologisesti tärkeää. Kestävämpi elämäntapa ei pelkästään karsi työtä vaan myös edellyttää työllistäviä investointeja.
— Kulutuksen ja tarpeettoman ansiotyön vähentämisestä pitäisi joka tapauksessa puhua paljon vakavammin, samoin työn jakamisesta, tutkija linjaa.
Mutta onko ansiotyötä lupa kritisoida? Suomessa on kannettu huolta lähinnä huonosta huoltosuhteesta.
— Hollannissa Rutger Bregman on onnistunut Utopia for Realists -teoksellaan nostattamaan ison keskustelun perustulosta ja työajan lyhentämisestä.
PIENET EDISTYSASKELEET
Pätkittäin itseään elättävien elämä on nykyisen sosiaaliturvan oloissa kuluttavaa, ja erityisesti naisten tulot ovat huonot. Ville-Veikko Pulkka puhuu paarialuokasta.
Pulkka oli vielä viime vuonna Kelan tutkija, mutta nyt pätkärahoitettuna väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa. Hänen on helppo eläytyä epävarmuudesta nousevaan turhautumiseen. Politiikalta ei kannata odottaa liikaa, tutkija sanoo.
— Pienistäkin edistysaskeleista oppii ajattelemaan, että liike on sentään oikeaan suuntaan.
Syksyn budjettiriihi oli sellainen hetki.
— Hallituksen ehdotuksen mukaan työttömyystuella voisi tulevaisuudessa perustaa yrityksen tai opiskella nykyistä omaehtoisemmin. Opiskella saisi vain puoli vuotta, mutta on sekin enemmän kuin ei ollenkaan.
Artikkeli on julkaistu joulukuun Yliopisto-lehden numerossa Y10/2017.
Yhteiskuntapolitiikan dosentti Jouko Kajanoja jatkaa lehden puheenvuorosivuilla (Y01/2018) keskustelua työn muuttumisesta, sosiaaliturvan kehittämistarpeista ja erityisesti perustulosta:
Ensi askeleet perustulon suuntaan on jo otettu
Yliopisto-lehti 10/2017 sisälsi monipuolisen artikkelin työelämän muutoksista. Esiin nostettiin perustulo muutoksia pehmentävää ratkaisuna. Mistä perustulossa on kyse?
Taloustieteilijät Anthony Atkinson ja Sixten Korkman torjuvat kaikille samankaltaisen perustulon epärealistisena. Veroaste nousisi liian korkeaksi, jotta nykyisen toimeentuloturvan korvaava noin 1 000 euron perustulo kuukaudessa olisi mahdollinen. Atkinson ja Korkman ovat oikeassa, mutta tämänkaltaista välitöntä perustuloratkaisua ei esitä juuri kukaan.
Toimeentuloturva on tullut yhä mutkikkaammaksi. Siirtymät palkansaajan, yrittäjän, opiskelijan, sairaan, työttömän, vanhemman ja omaishoitajan roolista toiseen hankaloituvat, kun siirtyjä ei tiedä, miten toimeentuloturva muuttuu. Tämä aiheuttaa epävarmuutta ja ongelmallisia tilanteita.
Ongelmat ovat itse asiassa jo aiheuttaneet etenemistä perustulon suuntaan. Työttömyyspäivärahassa ja asumistuessa on mahdollisuus saada tietty määrä (300 euroa kuukaudessa) työtuloja niiden vähentämättä päivärahaa tai asumistukea. Työttömyysturvan ja asumistuen maksamista voidaan myös jatkaa jonkin aikaa työllistymisen jälkeen.
Osa-aikatyössä oleville voidaan maksaa soviteltua työttömyyspäivärahaa. Työttömyyspäivärahan saajan mahdollisuutta opiskella on laajennettu. Puolison tulojen työmarkkinatukea vähentävästä vaikutuksesta on luovuttu. Lapset ja eläkeläiset ovat jo perustulon piirissä. Seuraavan askelen voisi ottaa itsensä työllistävien pienyrittäjien, freelancerien ja pätkätyöntekijöiden kohdalla. Heitä on yhä enemmän.
Perustulo ei ole tehokas köyhyyden poistaja, sillä mikään lähitulevaisuudessa realistinen perustulo ei yllä niin korkealle, että se korvaisi toimeentulotuen ja asumistuen.
Ehkä ihmisen rakentavuuteen uskova järjestelmä tuottaa rakentavan ihmisen, ja itsekkyyttä korostava järjestelmä tuottaa ohjausta edellyttävän ihmisen.
Perustulo toisi kuitenkin mukanaan autonomiaa ja vapautta. Perustulon esittäjät uskovat ihmisen haluun rakentaa yhteisön toimintaa. Nyt olemme perustulon hyväksyttävyyden ydinkysymyksessä. Osallistuvatko ihmiset perustulon ansiosta yhteiskunnan työhön vai edellyttääkö osallistuminen keppiä ja porkkanaa? Voi olla, että ihmisen yhteiskunnalliseen rakentavuuteen uskova järjestelmä tuottaa rakentavan ihmisen, kun taas ihmisen itsekkyyden pohjalle rakentuva järjestelmä tuottaa kepin ja porkkanan ohjausta edellyttävän ihmisen. Vaikutuksen tutkiminen vie helposti sukupolvia.
Pohjoismaissa vallitsee korkea luottamus toisiin ihmisiin ja instituutioihin. Perustulon kaikille tarjoama mahdollisuuksien ja autonomian lisäys saattaisi synnyttää enemmän rakentavaa suhtautumista yhteiskuntaan kuin heittäytymistä tukien varaan. Paljon on kiinni siitä, millaisia ovat kouluttautumisen, työllistymisen ja yrittämisen edellytykset.
Toinen tärkeä kysymys on perustulon vaikutus työtehtäviin. Onko työtä tarjoavien parannettava työoloja, kun perustulo lisää mahdollisuuksia kieltäytyä huonosta työstä? Vai lisääkö perustulo pienituloista työtä? Tämäkin olisi tärkeä tutkimuskysymys.
Yksi näkökulma liittyy oikeudenmukaisuuteen. Osaaminen luonnonvarojen hyödyntämisessä ja ihmiskunnan yhteisen varallisuuden synty on sukupolvien uurastusten ja oivallusten tulosta. Jos perustulo mielletään osingoksi yhteisen omaisuuden tuotosta, on luontevaa ajatella, että perustuloa maksetaan yhtäläisesti jokaiselle.
Toimeentulon turvaavaan perustuloon siirtyminen on niin radikaali muutos, että siihen tarvitaan pitkä siirtymä, näkemyksellisyyttä, tutkimusta ja erilaisia kokeiluja. Tiukka välittömän näytön vaatiminen johtaa pysähtyneisyyteen. Pohjoismainen hyvinvointivaltiokaan ei olisi syntynyt tältä pohjalta.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.