Ruokakaupassa kuluttaja suosii läheistä ja tuttua. Kauempaa tuleva tuote koetaan tutkimusten mukaan epämieluisammaksi. Suomalainen on paras, pohjoismainen toiseksi paras ja Euroopan ulkopuolelta – varsinkin kehittyvistä maista tuleva – epäilyttää.
Erilaiset kotimaisuusmerkit houkuttelevatkin ruokaostoksilla käyvää keskivertokuluttajaa merkittävästi vahvemmin kuin reiluudesta kertovat leimat.
‒ Tämä on reilun kaupan dilemma. Pitää rakentaa luottamus, että tuote on hyvä ja laadukas, vaikka luottamus kaukaa tulevaan on heikko, määrittelee ruokakulttuurin dosentti Mari Niva.
Jos on luottamusta
Yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksessa työskentelevä ja yliopiston reilun kaupan kannatustyöryhmään kuuluva Mari Niva on mukana Helsingin yliopiston ja ylioppilaskunnan perinteisellä kehitysyhteistyöviikolla, joka alkaa maanantaina 26.10. Pohdittavaksi on nostettu erityisesti suomalaisten globaali vastuu.
Miksi ihminen sitten haluaa tehdä vastuullisia ostoksia?
‒ Valintojen reiluus ja eettisyys on osa sellaisen ihmisen elämäntapaa, jolle sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on muutenkin tärkeää, kuluttajan eettisiä valintoja työkseen tutkinut Niva sanoo.
‒ Tutkimuksen mukaan reilun kaupan ostaja valitsee usein myös luomutuotteita ja lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Tällainen ihminen kokee, että hän voi vaikuttaa maailmaan esimerkiksi äänestyksien ja kansalaisaktivismin kautta.
‒ Olen itse sitä mieltä, että ostamalla reilun kaupan tuotteita pystyn osoittamaan tukea kehittyvien maiden pienille tuottajille. Lapset saadaan kouluun, taataan viljelijälle toimeentulo.
Valtio karttaa vastuuta
Aikamme henki on, että yksilön vastuuta korostetaan sen sijaan, että vaikkapa valtio ottaisi eettisyyskysymykset kantaakseen. Ruokakoria täyttävän pitäisi huolehtia yhtaikaa omasta terveydestään ja maailman hyvinvoinnista.
Terveysvalinnat ovat yleensä yksinkertaisempia kuin globaalin oikeudenmukaisuuden huomioiminen, Niva vertailee. Jo elintarviketeollisuuden raaka-aineiden alkuperän selvittely on usein hankalaa.
Tutkija antaisikin ihmisille armoa. Jos taloudellinen ja henkinen pääoma ovat tiukoilla, ja voimat tuntuvat uppoavan lähipiiristä huolehtimiseen, globaalin oikeudenmukaisuuden puntaroinnin voi jättää sivuun.
Mari Niva puhuu kehy-viikon aloittavassa Kenen vastuu? -paneelikeskustelussa 26.10. (ilmoittautuminen).
Helsingin yliopiston ja ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöviikon tapahtumat 26.10.-30.10.