MITÄ NYT Y/09/15 // Liisa Pirjola. Fysiikan dosentti (HY) ja yliopettaja, Metropoliaammattikorkeakoulu (eläkkeellä)
NOx on yleisnimi typpimonoksidille ja -dioksidille. Mistä autojen NOx-päästöissä on kyse?
— Typpidioksidi NO2 on hengitykselle vaarallinen kaasu. Se heikentää pienhiukkaspäästöjen kanssa ilmanlaatua. Pakokaasun typpimonoksidimolekyylit reagoivat herkästi ilmakehän otsonin kanssa ja muodostavat haitallista typpidioksidia.
— Dieselautojen katalysaattorit hapettavat tehokkaasti monia haitallisia yhdisteitä, mutta suorat NO2-päästöt jopa lisääntyvät prosessissa. Niiden poistoon tarvitaan muita menetelmiä.
Miten päästöjä tutkitaan?
— Olemme tutkineet pakokaasuja sekä laboratoriossa että todellisissa olosuhteissa. Metropolian Nuuskija-autolla ajetaan tietyn auton perässä ja mitataan päästöjä. Tulevaisuudessa uudet menetelmät mahdollistavat luotettavat päästömittaukset autoon asennettavilla laitteilla.
***
Jorma Keskinen. Aerosolifysiikan professori, Tampereen teknillinen yliopisto.
Useat tutkimukset osoittavat, että autojen ilmoitetuilla päästöillä ei ole juuri yhteistä tosimaailman ajamisen kanssa. Eivätkö tutkijat tienneet päästöhuijauksesta?
— Epäsuhta oli tiedossa, itse huijaus ei. Automerkit tietävät, miten päästömittauksia tehdään ja optimoivat ajoneuvot antamaan testipenkissä hyviä tuloksia. Vähän samoin kuin painijat optimoivat painonsa ottelua edeltävään punnitukseen.
Volkswagenin dieseleissä päästöjä kontrolloitiin vain testiolosuhteissa. Miksi yritys otti näin suuren riskin?
— NOx-päästöjä vähentävä teknologia voi heikentää auton suorituskykyä. Aiemmin ajon aikaisia päästöjä oli hankala tutkia. Mittaamme nykyisin TTY:llä päästöjä myös ajoneuvon mukana kuljetettavilla mittalaitteilla, kuten paljastuksen tehnyt ryhmäkin. Urheilutermein: Volkswagen käytti uudenaikaista dopingia, jonka paljastamiseen kehitettiin vasta jälkikäteen testi.
***
Uskali Mäki. Akatemiaprofessori, yhteiskuntatieteiden filosofian tutkimuksen huippuyksikkö TINT, Helsingin yliopisto.
Miltä päästöskandaali näyttää tieteenfilosofian silmin?
— Mediassa on näyttävästi raportoitu, etteivät muidenkaan automerkkien testit vastaa reaalimaailmaa. Mutta Volkswagen oli erilainen tapaus: kun tavallisesti pyritään eliminoimaan muiden tekijöiden vaikutus mitattavaan asiaan, tässä testiin piilotettiin softa, joka tunnisti testaustilanteen ja väärensi tulokset. Testillä ei ollut enää mitään informaatioarvoa.
Miten vastaavaa voisi ehkäistä?
— Kun pyritään tunnistamaan uhkia testien pätevyydelle, oletetaan yleensä, että ollaan rehtejä. Tässä petti yhtiön johdon ja insinöö-
rien moraali.
— Ihannetesti olisi standardoitu, edustava ja luotettava. Maailman ja testien välistä kuilua voisi pienentää eri tavoin. Jonkinlainen kenttä- ja laboratoriotestin hybridi voisi toimia.
— Etiikan ja tieteenfilosofian opetus insinööreille ja kauppatieteilijöille ei haittaisi.