Tutkimustemme perusteella väitämme, että kärjistyneiden vastakkainasettelujen ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisemiseksi nuoren mielen ja ajattelun olisi pysyttävä mahdollisimman avoimina uudelle tiedolle, ajatuksille ja näkökulmille. Koulut voivat ohjata nuoria yhteisöllisyyteen ja rakentavaan yhteiskunnalliseen osallisuuteen tarjoamalla heille turvallisen ympäristön, jossa heidän tietoisuuttaan ja ymmärrystään maailman moninaisuudesta voidaan kehittää, ja jossa he saavat työkaluja arvioida sitä, kuinka yhteiskunnalliset ja globaalit ilmiöt sekä (sosiaalinen) media vaikuttavat heidän ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja uskomuksiinsa sekä heidän arvojensa ja identiteettinsä rakentumiseen. Turvallinen tila tarkoittaa tässä yhteydessä paitsi kaikenlaisen ulossulkemisen, kuten maalittamisen ja kiusaamisen poissaoloa, ennen kaikkea tilaa nuorille nostaa esiin ja keskustella huolistaan, kysymyksistään ja näkemyksistään. Parhaimmillaan tällainen tila tukee nuoren kehittyvän maailmankatsomuksen ja identiteetin rakentumista ja antaa kokemuksen kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta.
Turvallisen tilan luominen kouluun mahdollistaa opettajajohtoisen, rauhallisen ja tasapuolisen keskustelun haastavista ja arkaluontoisistakin aiheista (on toki huomioitava, että kaikkien läsnäolijoiden ihmisarvoa ja turvallisuudentunnetta on kunnioitettava noudattamalla tiettyjä sananvapautta koskevia sääntöjä). Vuorovaikutukseen kannustava turvallinen tila koulussa kehittää nuorten kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja, jotka ovat avainasemassa radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä. Nämä taidot, joihin OPS:ssa viitataan laaja-alaisena osaamisena, lisäävät ihmisten välistä ymmärrystä ja luovat keinoja vuoropuhelun ja rauhanomaisen rinnakkaiselon edistämiseksi yksilöiden ja ryhmien välillä sekä globaalilla tasolla.
Opettajat ovat keskeisessä roolissa näissä prosesseissa. Keskusteluaiheiden sensuurin ja rajaamisen sijaan uskomme, että radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn kontekstissa tulisi ennemminkin laajentaa ja monipuolistaa nuorten tietopohjaa ja ymmärrystä antamalla heidän tutkia pohjamutia myöten sellaisiakin aiheita ja teemoja, jotka saattavat aluksi tuntua liian ristiriitaisilta, herkiltä, ja mahdollisesti jopa vaarallisilta lähetyttäviksi koulukontekstissa. On kuitenkin huomattava, että tällaiset prosessit mahdollistuvat vain opettajan oman itsereflektion kautta. Opettajan on ensin tunnistettava omat arvonsa ja maailmankatsomuksensa, jotta hän voisi tiedostaa ja vähentää niiden mahdollista vaikutusta nuorten maailmankatsomusten ja identiteettien rakentumisessa.
Lue lisää artikkelistamme: Safe space, dangerous territory: young people’s views on preventing radicalization through education – Perspectives for pre-service teacher education