Pitääkö huumeiden käyttäjää rangaista vai ei? Kun Suomen huumelainsäädäntöä uudistettiin 1960-luvulla, vastauksesta ei ollut varmuutta. Päätös käytön kriminalisoimisesta tehtiin lopulta lähes arpomalla. Perusteluna oli huoli nuorison turmeluksesta, jälleen kerran.
Sekä suonensisäisten huumeiden käyttö että huumekuolemat ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina. Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio ei usko, että apu löytyy käyttäjien leimaamisesta ja rankaisemisesta. Ne pikemminkin vaikeuttavat ihmisten auttamista kuiville.
— Tätä linjaa on nyt kokeiltu runsaat 50 vuotta, eikä se ole menestystarina. Olemme Euroopan kärkeä turhien huumekuolemien määrässä, Nuotio sanoo.
Sävyjä keskusteluun
Kriminalisoinnin puolustajat sanovat, että rangaistuksista luopuminen lisäisi huumeiden käyttöä. Nuotion mukaan tämä pelko on turha. Esimerkiksi Portugalissa käytön dekriminalisointi ei ole johtanut käytön lisääntymiseen.
— Kaipaan keskusteluun nyansseja. Rangaistusten poistaminen ei tarkoita hyväksymistä, eikä käytön dekriminalisointi tarkoita huumeiden laillistamista. En missään tapauksessa kannata huumeiden käyttöä, mutta pelkkä rikosoikeuden näkökulma huumeisiin on liian kapea.
Huumepolitiikan toistuvimpia keskustelunavauksia on kannabiksen myynnin vapauttaminen. Nuotio ei ole sen kannalla. On aivan eri asia sallia myynti kuin pidättäytyä rankaisemasta käyttäjiä, professori toteaa.
Kauppa ja moraali
Huumeiden käytön ja käyttöön puuttumisen yhteinen historia on pitkä. Huumekauppa on jo satoja vuosia ollut iso bisnes, ja sen hillitsemisessä moraali on aina yhdistynyt taloudellisiin kysymyksiin.
— Huumeisiin liittyy moralistisia asenteita ja vieraan pelkoa, jopa rasismia.
Huumeiden erottaminen laillisista päihteistä ja nautintoaineista ei ole yksiselitteistä, ja osaa huumausaineista on aiemmin käytetty lääkkeinä. Tupakka koukuttaa niin tehokkaasti, että se voitaisiin hyvin laskea huumeeksi. Yhdysvaltain tupakkateollisuudella oli kuitenkin pelissä isot rahat, ja USA onnistui pitämään tupakan huumausaineluokitusten ulkopuolella.
1970-luvulla Yhdysvallassa alkoi huumeiden vastainen taistelu, joka liittyi järjestäytyneen rikollisuuden nousuun ja levisi muihinkin maihin. Meksikossa valtio on käynyt jopa asevoimin huumekartelleja vastaan, tosin huonolla menestyksellä.
YK:ssa on solmittu kansainvälisiä sopimuksia huumekauppaa vastaan, mutta ne eivät määritä käyttäjien kohtelua. YK on siirtynyt rankaisemisesta kohti haittojen minimoimisen politiikkaa. Tämä olisi Nuotion mukaan oikea suun- ta Suomessakin.
— Huumekokeiluja tehdään joka tapauksessa. Koukkuun jäämisessä kriminalisointi ei ole merkittävä tekijä.
Halvat henget
Rankaiseminen nostaa huumeiden käyttäjiä kuiville vain harvoin, mutta sosiaali- ja terveydenhuolto voi sen tehdä. Monilla mailla on hyviä kokemuksia käyttöhuoneista, joissa huumeita saa käyttää turvallisissa oloissa ilman rangaistuksen pelkoa.
— Tarvitsemme kiireesti käyttöhuoneita. Niiden avulla saataisiin ihmisiä pois puistoista ja avun piiriin, Nuotio painottaa.
Rikoslainsäädännössä on toimenpiteestä luopumisen pykälä, joka Nuotion mukaan mahdollistaisi käyttöhuoneiden perustamisen jo nyt. Syyttäjä ja poliisi ovat kuitenkin halunneet, että huoneiden sallimisesta säädetään erikseen lakimuutoksella.
Kimmo Nuotiota huolestuttaa, saadaanko uutta lakia aikaiseksi. Helsingin kaupunki teki aloitteen käyttöhuoneiden sallimisesta jo pari vuotta sitten, mutta se ei ole edennyt.
— Ongelmat ovat mutkikkaita ja koskevat useita ministeriöitä. Pelkään, ettei meillä ole kykyä toimia, koska asiat ovat niin hajallaan. Huumeiden käyttäjien hengissä pitämistä ei arvosteta poliittisessa keskustelussa kovin korkealle.
Neulat vaihtoon
Nuotio toivoo, että poliitikot uskaltaisivat katsoa huumekysymystä ennakkoluulottomasti. Suuntaa voisivat antaa neulojenvaihtopisteet, joita vastustettiin aikanaan samoin perustein kuin käyttöhuoneita nyt. Puhtaiden välineiden tarjoaminen on kuitenkin osoittautunut hyödyllisiksi muun muassa HIV-epidemioiden torjunnassa.
Myös korvaushoitoa on vastustettu, päihteettömyyden ihanteen nimissä. Nuotio taas näkee korvaushoidossa paljon hyvää. Se madaltaa esteitä kuntoutuksen tieltä ja voi auttaa irti rikoksista, joita huumeiden hankkimiseksi tehdään. Parempaankin olisi hänen mukaansa mahdollisuus, jos hoitoa olisi tarjolla tarpeeseen nähden riittävästi.
Nuotio arvostaa päihdelääketieteilijöiden työtä ja toimittaa parhaillaan kirjaa yhdessä A-klinikka Oy:n johtavan ylilääkärin, työelämäprofessori Kaarlo Simojoen kanssa.
— Tiedossa on jo kauan ollut, kuinka pitäisi toimia. Sitä ei vain saada aikaan.
Testauspisteille
Osa huumeiden käyttäjien kuolemista johtuu siitä, että ihmiset piikittävät itseensä jotain muuta kuin luulevat. Jos käytöstä ei rangaistaisi, näitä kuolemia voitaisiin vähentää palvelulla, jossa käyttäjät pääsisivät testaamaan ostamiaan huumeita.
— Samalla viranomaiset pysyisivät paremmin kartalla siitä, mitä aineita kentällä liikkuu, Nuotio sanoo.
Myös käyttäjien yhteistyö poliisin kanssa helpottuisi, jos heidän ei tarvitsisi pelätä rangaistusta. Huumeiden torjunnassa tulisi Nuotion mukaan keskittyä välittäjien ja suurkauppiaiden kiinni saamiseen.
— Huumeiden käyttäjät menevät puheissa usein samaan laariin kansainvälisen rikollisuuden kanssa. Tosiasiassa ammattimaiset huumekauppiaat eivät yleensä itse käytä huumeita.
Tavallisista perheistä
Professori ei osaa arvioida, miksi suonensisäisten huumeiden käyttäjämäärä on viime vuosina selvästi kasvanut. Taustalla voi olla tarjonnan lisääntyminen sekä yleistä ahdistusta ja tarvetta paeta todellisuutta.
— Nämä ovat tavallisten perheiden lapsia, jotka voivat kuolla. Eivät he ole mikään erillinen heimonsa.
Suonensisäisten huumeiden käyttäminen ei ole hyvää elämää. Nuotio uskoo, että moni olisi valmis luopumaan niistä, jos tukea olisi tarjolla. Erityistä huolta herättää koronavuosi ja se, mitä poikkeusolot ovat tehneet turvaverkkojen ulkopuolella eläville.
— Tilanne on mahdollista kääntää ja auttaa näitä ihmisiä. Jos rikosoikeudellinen järjestelmä estää auttamisen, sitä pitää muuttaa, Nuotio sanoo.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2021.