Lintujen pesimäkausi on tänä kesänä ollut poikkeuksellisen pitkä. Lämpimän toukokuun myötä osa linnuista pesi hyvin aikaisin.
– Toisaalta muuttolintuja saapui runsaasti lisää vielä kesäkuun puolella ja pesimäkesä olikin hyvin pitkä. Syynä hyvin myöhäiseen saapumiseen lienee ollut Välimeren alueen huono muuttosää toukokuussa, pohtii tutkimuskoordinaattori Päivi Sirkiä Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.
Riekko ja pyy edelleen alamaissa, pensastaskun ja peltosirkun alamäki jatkuu
Metsäkanalinnuista erityisesti riekolla näyttää olevan huono vuosi, ja myös pyyn heikot vuodet saivat jatkoa. Taantuneiden metsätiaisten hömö- ja töyhtötiaisen kannat eivät näytä piristymisen merkkejä tänäkään vuonna. Peltolinnustosta pensastasku ja peltosirkku vähenevät edelleen jyrkästi.
– Myyristä tiukasti riippuvaiset lajit loistivat poissaolollaan muualla maassa paitsi Pohjanmaalla, jossa runsaat suopöllöt kielivät hyvästä myyräkannasta, kertoo Sirkiä.
Lämpimistä ilmoista huolimatta tervapääskyjä havaittiin laskennoissa vähiten vuosikausiin. Samoin sirittäjällä ja viherpeipolla näyttää olleen hyvin heikko vuosi. Viherpeippo ei näytä elpymisen merkkejä vuonna 2008 alkaneesta loisepidemiasta.
Urpiaisia ja järripeippoja paljon
Urpiaisia ja järripeippoja havaittiin paljon toista kesää peräkkäin. Runsastuneella hempolla on yksi parhaita vuosia laskentojen historiassa.
– Pihapiirien linnuista viime vuosikymmeninä runsastuneet pikkuvarpunen ja sinitiainen näyttävät tulleen hieman alas muutaman vuoden takaisesta huippukannastaan, Sirkiä pohtii.
Tiedot perustuvat Luomuksen yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa koordinoimiin ja vapaaehtoisten lintuharrastajien tekemiin valtakunnallisiin linjalaskentoihin. Kaikkien laskentapaikkojen tietoja ei ole vielä palautettu, joten tulokset tarkentuvat myöhemmin.
– Vapaaehtoisten lintulaskijoiden panos on linnuston tilan seurannassa äärimmäisen tärkeä, korostaa Sirkiä.
Tulokset avoimesti nähtävillä
Ensimmäistä kertaa pesimälintulaskentojen tuoreet tulokset ovat vapaasti nähtävillä Suomen Lajitietokeskuksen sivuilla.
– Tietojen avoimuus palvelee laajasti linnuista ja ympäristöstään kiinnostuneita kansalaisia, toteaa Sirkiä.