Kasvatustieteiden kandi- ja maisteriohjelma sisältävät yhdeksän opintosuuntaa. Tiedekunta vastaa myös kansainvälisestä maisteriohjelmasta Changing education.
Kasvatustieteiden perustutkinnot voi suorittaa sekä suomen- että ruotsinkielisinä ja kv-maisteriohjelman englanninkielisenä.
Perustutkintojen lisäksi tiedekunta järjestää opettajan kelpoisuuden tuottavat opettajan pedagogiset opinnot muiden tiedekuntien opiskelijoille. Tiedekunnassa voi suorittaa myös tohtorintutkinnon ja opiskella monia muita opintokokonaisuuksia.
Tutkimus- ja opetushenkilökuntaa kasvatustieteiden osastolla on noin 200. Harjoittelukouluissa on noin 150 opettajaa, jotka vastaavat koulujen opetustyöstä ja ohjaavat opettajaksi opiskelevia.
Opetus heijastelee aina aikaansa ja siinä hyödynnetään uusinta tietoa oppimisesta ja opetuksesta, joka on myös jatkuvan kehityksen kohteena. Opetuksen kehittäminen on prosessi, jossa siihen osallistuvilla opiskelijoilla on tärkeä ja aktiivinen rooli. Yhteissuunnittelu on tärkeä lähtökohta niin opetussuunnitelmatyössä koulutusohjelmien tasolla kuin yksittäisten kurssien ja opetustilanteiden suunnittelussa.
Opiskelu tiedekunnassa nojautuu oppimisen ja opetuksen tutkimukseen. Tiedekunnan opetusta kehitetään yhdessä yliopistopedagogiikan asiantuntijoiden kanssa. Monitieteisen kasvatustieteen erilaiset tutkimusperinteet ja käytänteet heijastuvat eri opintojaksojen ja opintokokonaisuuksien toteutukseen. Esimerkiksi luokanopettajan kelpoisuuden tuottavissa monialaisissa opinnoissa opiskellaan koulussa opiskeltavien aineiden didaktiikkaa. Siten opinnoissa kohdataan taiteiden, luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden tietokäytänteitä.
Opinnot keskittyvät kelpoisuuden tuottavissa opinnoissa opettajaidentiteetin ja muissa opinnoissa asiantuntijaidentiteetin vahvistamiseen. Kaikissa opintosuunnissa keskeisenä periaatteena on korkean ammattietiikan oppiminen. Tähän opitaan monipuolisessa vuorovaikutuksessa tiedekunnan henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden kanssa.
Opetuksen digitaalisuus tarkoittaa sekä viimeisimmän opetusteknologian hyödyntämistä sekä tieteenalan autenttisten digitaalisten käytänteiden oppimista. Opetuksessa testataan, kehitetään ja käytetään aktiivisesti uusia teknologisia ratkaisuja. Digitalisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin perehdytään ennakkoluulottomasti ja niiden soveltuvuutta erilaisiin opetus- ja opiskelutilanteisiin arvioidaan ja analysoidaan syvällisesti. Opetus ja oppiminen ovat tiedekunnan tutkimuksen kohde ja siten tiedekunnassa annettava opetus heijastelee viimeaikaista käsitystä oppimisesta. Sosio-digitaaliseen oppimiseen kuuluu esimerkiksi uutta luova yhteisten artefaktien tekeminen digitaalisia välineitä hyödyntäen.
Opettajien ja kasvatusalan asiantuntijoiden koulutuksessa on tärkeää tarjota mahdollisimman monipuolinen näkymä ei vain yliopisto-opetuksen vaan laajasti koulutuksen tulevaisuuteen ja digitalisoitumiseen. Hyvät digitaidot ovat tärkeä osa kaikkien kasvatustieteilijöiden – erityisesti opettajien – osaamista.
Digipedagogista kehittämistyötä koordinoi tiedekunnan digityöryhmä yhdessä Digipedagogiikka nyt -hankkeen kanssa. Hankkeessa on kehitetty tiedekunnan kokonaisvaltaista opiskelijan digioppimispolkua. Neljä kertaa vuodessa järjestettävät digitorit toimivat puolestaan osaamisen jakamisen ja verkostoitumisen paikkana. Viikoittain järjestettävät digikahvilat tukevat tiedekunnan henkilöstön digipedagogista kehittämistä.
Kestävyysajattelun ja kestävän toiminnan edistämisen taitojen oppiminen on tiedekunnassa sekä opintojen sisältö että toimintatapa. Tiedekunnassa järjestetään esimerkiksi kestävyyskasvatuksen opintokokonaisuus. Lukuisilla opintojaksoilla käsitellään kestävyyden ekologisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia kysymyksiä kasvatuksen ilmiöiden yhteydessä.
Tiedekunnassa toimii Kestävän kehityksen pedagogiikan eli KekePedagogiikka-työryhmä, jonka tehtävänä on suunnitella, kehittää, ideoida tiedekunnan käytäntöjä ja arjen toimintaa sekä opetusta niin, että niissä tuodaan esille kestävä kehitys.
Tiedekunnan tilat ovat harjoittelukouluja lukuun ottamatta historiallisella yliopistoalueella Siltavuorenpenkereellä. Eri aikoina mm. fysiikan ja lääketieteen opetukseen suunnitellut rakennukset sekä vuonna 2004 valmistunut Minerva-rakennus tarjoavat mielenkiintoisen arkkitehtonisen kokonaisuuden, jossa vanha ja uusi kohtaavat ja pyrkivät vastaamaan 2000-luvun vaatimuksiin. Tiloissa on toteutettu monia uusia, pedagogisesti toiminnallisia ratkaisuja, jotka tukevat tiedekunnan yhteisöllisyyttä ja yhdessä toimimisen henkeä.
Siltavuorenpenkereellä on erikoistiloja niin taito- ja taideaineiden didaktiikan kuin varhaiskasvatuksen opetukseen. Erikoistiloissa on mahdollista harjoitella eri tiedonalojen tietokäytänteitä ja niiden opetusta. Kaikissa opetustiloissa on tarjolla moderni tekninen varustelu ja tilat joustavat erilaisten tarpeiden mukaan. Opetustilojen suunnittelu on yksi kasvatustieteellisen tiedekunnan monista tutkimusalueista. Tiedekunnan opetustiloja uudistetaan ja kehitetään jatkuvasti.
Fyysisten tilojen lisäksi opiskelijat ja opettajat kohtaavat digitaalisissa ympäristöissä. Opetuksessa käytetään laajasti yliopiston yhteisiä opetuksen ja opiskelun tietojärjestelmiä. Opettajat kehittävät ja hyödyntävät aktiivisesti digitaalisuutta ja fyysistä läsnäoloa yhdistävää pedagogiikkaa ja opiskeluympäristöjä.