Metodologinen yksikkö järjestää viikoittain Brown Bag Seminar -tapaamisen, jossa käsitellään tuoreita metodologisia lähestymistapoja ihmistieteissä. Tapahtumien tarkoitus on esitellä metodologisia innovaatioita ja eri alojen uraauurtavaa tutkimusta helposti ymmärrettävässä muodossa rennon poikkitieteellisen lounastuokion aikana. Tuo oma lounaasi, me tuomme kiinnostavat metodologiset lounaskeskustelut!
Tapahtuma pidetään joka tiistai klo 12.15.
Poikkeukset: Brown Bag Seminar -tapahtuma on vapputauolla ja seuraava seminaari järjestetään 7.5.
Olet tervetullut seuraamaan tapahtumaa paikan päälle HSSH:n seminaarihuoneeseen (kulku Vuorikatu 3:n sisäpihan kautta Café Portaalista hissillä tai portaita kerrokseen B5, huone 524 on heti lasioven jälkeen oikealla). Tapahtumaa voi seurata myös zoomin kautta.
Ohjelmassa on aluksi 20 minuutin alustus metodologiseen aiheeseen, mitä seuraa 40–60 minuuttia vapaata keskustelua. Seminaarit ovat kaikille avoimia tilaisuuksia, joten tapaamisiin toivotaan monialaista metodologiasta kiinnostunutta yleisöä laveasti keskustakampuksen eri tiedekunnista ja yksiköistä. Seminaariesitykset ovat englanninkielisiä.
Osallistumisen tärkein edellytys ei ole metodologinen osaaminen, vaan se, että suhtautuu avoimesti metodologisiin innovaatioihin ja tutkimusalojen rajat ylittävään poikkitieteelliseen keskusteluun.
Löydät tulevien Brown Bag Seminar -tapahtumien ohjelman tältä sivulta. Ilmoituksia tulevasta ohjelmasta saat uutiskirjeemme ja muiden kanavien kautta. Lue lisää viestintäkanavistamme täältä.
Lue lisää aiempien Brown Bag Seminar -tapahtumien ohjelmasta täältä. (Sivu on englanninkielinen.)
Multimodaalisuus on tutkimuskenttä, joka keskittyy ymmärtämään mediaa ja vuorovaikutusta, jossa useita ilmaisumuotoja käytetään samanaikaisesti (tai samassa tilassa) viestinnän tukena. Tällaiset ilmaisumuodot sisältävät usein puhuttua kieltä, kirjoitettua kieltä, ääntä, musiikkia, kuvia ja paljon muuta. Tällaisen tutkimuksen ehdotettiin varhain olevan luontaisesti "tieteidenvälinen": hyvin erilaiset tieteenalat tyypillisesti käsittelevät eri ilmaisumuotoja, ja niiden yhdistäminen vaikuttaa selvältä kutsulta tieteidenvälisyyteen. Kuitenkin, kuten Theo van Leeuwen, yksi nykyisen monimuotoisuustutkimuksen avainhahmoista on huomauttanut, semiotiikka on sen sijaan "synnyttänyt" kokonaisen joukon "mono-modalisia erikoisaloja". Tämä sisältää myös monet "kielitieteellisen imperialismin" tapaukset, joissa erilaisia ilmaisumuotoja tarkastellaan kieliteorian ehdoin eikä niiden omilla ehdoilla.
Viimeaikaisessa työssämme multimodaalisuuden teoreettisten perusteiden ja empiirisen käytännön parissa pyrimme rakentamaan avoimuutta tieteidenvälisyydelle alusta alkaen, jotta voimme tukea poikkitieteellistä kolmikantaista lähestymistapaa sekä teoreettisesti että menetelmällisesti. Tässä puheessa esittelen lyhyesti kehitettyä teoriaa ja menetelmiä ja jaan kokemuksiamme tieteidenvälisen työn edistämisestä tähän mennessä. Vaikka tieteenalarajat ovat edelleen vahvoja ja voivat jopa olla hyödyllisiä, rajat ylittäviin haasteisiin tarvitaan enemmän rakenteellista tukea teoreettisesti, menetelmällisesti ja institutionaalisesti - erityisesti rahoitusorganisaatioiden osalta, joissa hyvät aikomukset voivat vielä helposti sortua tieteenalarutiineihin.
John Bateman on tutkimusprofessori kielitieteen ja englannin kielen osastoilla Lingvistiikan ja kirjallisuustieteiden tiedekunnassa Bremenin yliopistossa. Hän sai tohtorin tutkintonsa tekoälystä Edinburghin yliopistosta vuonna 1986 ja on sen jälkeen työskennellyt tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa Kaliforniassa, Japanissa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Australiassa ja Ruotsissa. Hänen tutkimusalueensa käsittävät multimodaaliset ja monikieliset semioottiset kuvaukset, funktionaalisen ja laskennallisen kielitieteen, rekisterin, genren, funktionaalisen vaihtelun ja luonnollisen kielen semantiikan kuvaukset sekä formaalit ja kielitieteelliset ontologiat. Hän on julkaissut laajasti kaikilla näillä alueilla, mukaan lukien monografioita tekstintuotannosta (1991, Pinter, yhdessä Christian Matthiessenin kanssa), monimuotoisuudesta ja genrestä (2008, Palgrave), elokuvasta (2012, Routledge, Karl-Heinrich Schmidtin kanssa), tekstistä ja kuvasta (2014, Routledge) sekä johdannon multimodaalisuudesta uutena tieteenalana (2017, de Gruyter, yhdessä Janina Wildfeuerin ja Tuomo Hiippalan kanssa). Viimeaikainen työ keskittyy erityisesti multimodaalisuuden semioottisten perusteiden tutkimiseen ja empiiristen menetelmien käyttöön tutkimuksessa, yhdistäen monitieteisiä tutkimuksia, jotka perustuvat silmänliiketutkimukseen, aivokuvantamiseen ja korpustutkimukseen. Hän on tällä hetkellä erikoispäätoimittaja Frontiers in Communication -lehden osastolla ‘Multimodality of Communication’ ja Applied Ontology -lehden päätoimittaja yhdessä Janna Hastingsin kanssa.
Tlingit-kosmologiaa opetetaan ja heijastetaan tarinoiden ja taiteen kautta. Jotkut "esineet" omaavat henkisen elämän ja niille annetaan nimi. Tämä esitelmä käsittelee Tlingitien (Yakutat, Alaska) käsityksiä elävistä ja elottomista olennoista. Tlingitit elävät maailmassa, jota ympäröivät henget (kwaani – sisäiset olennot), ja jotkut "esineet" ovat olioita. Nykyisissä museokokoelmissa olevilla erilaisilla "esineillä" on tiettyjä suhteita klaaneihin. Ne ovat eläviä olentoja, joita kohdellaan kunnioituksella ja vastavuoroisuudella tarinoiden kautta. Esitelmä käsittelee myös tiedon suvereniteetin kysymystä: miten alkuperäiskansat voivat suojella ja hallita tietoja omasta väestöstään omien hallintorakenteidensa mukaisesti.
Judith Daxootsu Ramos on apulaisprofessori Northwest Coast Arts -ohjelmassa Alaskan yliopistossa Kaakkois-Alaskassa. Hän on tlingit-tutkija Yakutatista, Alaskasta. Daxootsu Ramos on ollut Northwest Coast Hall -näyttelyn yhteiskuraattori Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa New Yorkissa ja kuraattori Princetonin taidemuseon Tlingit-galleriassa. Hänen julkaisuihinsa kuuluu Tlingit Hunting along the Edge: Ice Floe Harbor Seal Hunting in Yakutat Bay, Alaska (2020).