Thinkfest-teemat

Thinkfest-foorumi on yliopistoväen ja yhteiskunnallisten vaikuttajien vuotuinen tapahtuma, joka pureutuu tieteen ja koulutuksen kysymyksiin politiikan näkökulmasta. Tänä vuonna teemana on seuraavan hallituksen tutkimus-, koulutus ja kansainvälistymisagenda. Minkälaista politiikkaa Suomi tarvitsee menestyäkseen?

Thinkfest-foorumilla keskustellaan näistä teemoista:

Vankka perusosaamisen taso ja laadukas korkeampi koulutus tuottavat hyvinvointia ja taloudellista kasvua. Meidän täytyy panostaa koulutukseen, koska se on hyvinvointimme perusta. Nyt koulutustasomme on kuitenkin jäämässä jälkeen verrokkimaista.

Miten varmistamme, että riittävän moni nuori Suomessa saa korkeakoulutuksen? Miten pidämme huolta siitä, että koulutus on laadukasta jatkossakin? Mille aloille kannattaa kouluttaa? Houkuttelevatko korkeakoulumme parhaita kykyjä Suomesta ja maailmalta? Millaisia keinoja meillä on käytössä osaamistason nostamiseksi – digitaalisen pedagogiikan kehittämisestä opiskelijavalintoihin?

Työelämän muuttuvat tarpeet ja yritysten uudistuminen vaativat myös työntekijöiden jatkuvaa kouluttautumista. Yhteiskuntakin on herännyt uudelleen- ja täydennyskoulutuksen tarpeeseen. Mikä on yliopistojen rooli jatkuvan koulutuksen kentällä?

Tutkintokoulutus tulee jatkossakin olemaan tarpeellista ja se muodostaa yliopistojen koulutuksen kivijalan. Millaisia muotoja lyhyempi, moduulimainen jatkuva koulutus saa yliopistolla? Miten rahoitusmalli vastaa jatkuvan koulutuksen tarpeeseen? Keiden koulutustarpeeseen olemme vastaamassa? Entä kuka maksaa – yhteiskunta, työnantaja vai opiskelija?

Suomen hyvinvointiin ja menestykseen vaikuttaa tulevaisuudessa se, onnistummeko avautumaan ja ottamaan vastaan uusia ihmisiä. Kansainvälistymiseen liittyvät haasteet voimme ratkaista vain yhdessä eri toimijoiden kesken – mukaan tarvitaan yliopistot, työnantajat, elinkeinoelämä, päättäjät ja kansalaisyhteiskunta.

Työtä on sekä osaajien houkuttelussa Suomeen että jo maassa olevien opiskelijoiden ja tutkijoiden integroimisessa työmarkkinoillemme.  Mikä oikeasti houkuttelee asiantuntijoita Suomeen? Entä onko meillä aivovuotoa ja pitääkö se estää – vai edistää liikkuvuutta? Miten yliopistot ovat verkottuneet ja mikä niiden rooli on Suomen kansainvälistymisessä?

Suomen on tärkeää turvata tutkimuksen laadukkuus ja vaikuttavuus sekä taata tutkijoille mahdollisuus pitkäjänteiseen tieteelliseen työhön. Yhteiskunnan tarpeiden lisäksi myös huippututkimuksen tarpeet ja tieteen autonomia on otettava huomioon. Yliopistojen perusrahoituksen lisäksi meillä on monia erilaisia instrumentteja ja kanavia, joiden kautta rahaa suunnataan tutkimukselle – mutta onko tiedepolitiikan suunta selvä?

Millaiset rahoituksen muodot tukevat tieteellistä laatua parhaiten? Mikä on hyvä suhde perus- ja täydentävälle rahoitukselle? Millaista kilpaillun rahoituksen olisi oltava ja miten sitä tulisi jakaa? Käytämmekö olemassa olevat resurssit nyt optimaalisesti – millaiseen kokonaisuuteen tieteen rahoituksessa pyritään?

Korkeakouluvision tavoitteena on, että Suomen bruttokansantuotteesta 4 % ohjautuu 10 vuoden päästä TKI-toimintaan. Ruotsissa TKI-panokset ovat yli 3 %, Suomessa taas 2,7 %, joten tavoite on kova. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan ennen kaikkea elinkeinoelämän ja yritysten panosta, mutta myös julkisen vallan, yliopistojen ja tutkimuslaitosten tekoja. Kansainvälisesti vertaillen suomalaiset yliopistot ja yritykset tekevät jo tiivistä yhteistyötä.

Riittävätkö eri toimijoiden yksittäiset toimet rahoitustason nostoon vai voidaanko yhdessä saada enemmän aikaan? Pitäisikö tutkimukseen ohjata lisää julkista rahaa, jotta tavoite saavutetaan? Voisiko yritystukia suunnata tähän tarkoitukseen? Missä kohtaa panokset tuottavat parhaiten? Missä pitäisi petrata – yliopistojen toiminnassa tai yritysten innovatiivisuudessa?