Työelämäprofessoreiden terveisiä alumneille

Yliopiston sääntöjen mukaan työelämäprofessoriksi voidaan ottaa tohtorin tutkinnon suorittanut henkilö, jolla on yliopistomaailman ulkopuolisessa työelämässä saavutettuja erityisen merkittäviä ansioita ja kokemusta, joista on hyötyä yliopiston toiminnalle. Tehtävä täytetään kutsusta ja se on aina määräaikainen ja osa-aikainen.

Pohjustin alkavaa työelämäproffa-taivaltani viime keväänä väittäen, että yliopisto on vieraantunut työ- ja erityisesti yrityselämästä. Nyt syksyllä aloittaneena yritysviestinnän työelämäproffana taidan jälleen provosoida lisää: Minusta yrityselämä näyttää yhtä lailla hylkivän yliopistoa. Tai ainakin unohtavan sen valmistumisen jälkeen.

Kuuntelin viestinnän alumneja hienossa iltatilaisuudessa (kiitos Media ry.). Monella alumnilla on vahva tunneside yliopistoon henkilökohtaisen kasvun paikkana. Opiskeluajan ihmissuhteet ovat olleet merkityksellisiä omassa kasvussa, mutta valmistuttuaan työelämä vie nopeasti alumnin mukaansa. Opiskeluajan anti väljähtyy sitä mukaa, kun työ haastaa oppimaan uutta ja kehittymään. Jonkin ajan päästä on vaikea sanoa, mitä oikeastaan opinnoista jäi käteen, muuta kuin tutkinto ja ystävyyssuhteita.

Alumni-illan jälkeen olen pohtinut paljon verkosto-osaamista. Verkostomainen tekeminen, verkostojen ylläpito ja synnyttäminen ovat keskeisiä menestystekijöitä yrityksille. Mutta viestinnän ammattilaiselle verkostoituminen on perustason ammatillista osaamista. Miten tätä osaamista saataisiin yhdessä kasvatettua niin yliopiston sisällä kuin jo valmistuneiden kesken? Miten verkostoitumisen taitoja ja tietoja kehitetään yliopiston sisällä?

Suomalainen verkostoituminen nähdään usein toisten tuntemisena. Verkostoituminen on kuitenkin aktiivista tekemistä, ei vain satunnaista tutustumista. Se tulisi ajatella jaettuna tekemisenä, joka tuo osapuolet työstämään yhdessä jotakin jaettua asiaa. Elävät verkostot ovat aktiivista toimintaa – ei pintapuolista tuntemista.

Organisaatioviestinnän työelämäprofessuurien ohjausryhmästä poimin omaan tekemistäni ohjaavaksi avainsanaksi kuratoinnin. Haluan toimia tehtävässäni ensisijaisesti kuraattorina: yhdistäjänä, silloittajana, valikoitujen kokoelmien esille tuojana, liikkeelle laittajana.

Ensimmäiseksi kuratointikohteekseni – jaetun tekemisen kohteeksi - otan viestinnän gradut. Järjestän lähikuukausina tilaisuuden otsikolla ”Graduiltamat”. Olet tervetullut mukaan pohtimaan, mitä viestinnän graduissa pitäisi juuri nyt tutkia ja miksi. Sekä kuulemaan, mitä lähivuosien aikana graduissa on tutkittu. Graduiltamilla haluan herätellä paitsi gradujen työelämärelevanssia niin myös opiskelijoiden ymmärrystä siihen, miten työelämä sanoittaa tällä hetkellä kokemiaan haasteitaan ja kehittämiskohteitaan. Kaiken tämän tavoite on: Parempi kohtaaminen yliopiston ja työelämän välillä. Sillä vaikka jo tunteminen tuo tuloksia, niin yhdessä jaettu tekeminen tuo tulosta.

Ilmoittaudu alla olevasta linkistä suoraan mukaan sähköpostilistalle ja olet ensimmäisenä kuulemassa lisää Graduiltamien sisällöstä, ajankohdasta ja paikasta. Voit myös jakaa jo etukäteen oman graduideasi. Ideakin riittää, sen ei tarvitse olla toimeksianto. Odotan innolla kohtaamistasi.

Ilmoittaudu Graduiltamat -postituslistalle

Olen nyt toiminut vuoden verran 80-prosenttisena työelämäprofessorina valtiotieteellisessä tiedekunnassa, toimialanani organisaatioviestintä. Työsuunnitelmassani on 30 % opetusta, 30 % tutkimusta, 30 % yhteiskuntavaikuttamista (kaikkea sitä mitä teen tämän talon ulkopuolella) ja 10 % hallintoa.

Olen vuoden aikana vetänyt kolme luentokurssia, joille olen kutsunut vierailevia puhujia yhteiskunnan eri sektoreilta. Toistaiseksi vieraina ovat käyneet mm. pormestari Jan Vapaavuori, OP-ryhmän silloinen pääjohtaja Reijo Karhinen, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta, alivaltiosihteeri Päivi Nerg, kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll, Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, valtioneuvoston viestintäjohtaja Päivi Anttikoski ja monia muita.

Tutkimusapuraha on vetämässä yhdessä yliopistonlehtori Janne Matikaisen kanssa kuntien elinvoimaisuuden ja viestintäaktiivisuuden suhteesta. Aika on kulunut vilauksessa. Tylsiä hetkiä ei ole ollut. Yhteiskuntavaikuttaminen on ollut vilkasta, ja puhujapyyntöjä sekä julkishallinnon että yritysmaailman tilaisuuksiin satelee aika tiheään. Alumneille terveisiä, että saatan lähestyä joitakuita teistä tulevien kahden vuoden aikana ja kysyä vieraileviksi puhujiksi luentokursseilleni.