— Välillä tuntuu, ettei syömishäiriöiden vakavuutta ymmärretä tarpeeksi. Ne nähdään nuorten tyttöjen painoon ja ulkonäköön liittyvinä ongelmina eikä ymmärretä, miten monimutkaisista sairauksista on kyse, psykologian tutkija Monica Ålgars sanoo.
Perinnölliset tekijät selittävät laihuushäiriöstä eli anoreksiasta noin 50–80 prosenttia ja ahmimishäiriöstä eli bulimiasta 50–60 prosenttia. Laihuushäiriöön yhdistetyt geenit säätelevät muun muassa aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksia. Laihuushäiriöön liittyy myös aineenvaihduntaa säätelevien geenien mekanismeja, joten se tulisikin nähdä psykiatrisen sairauden ohella myös aineenvaihdunnallisena sairautena.
Hyvät uutiset olisivat tarpeen, sillä kuolleisuudella mitattuna syömishäiriöt ovat vakavimpia kaikista mielenterveyden häiriöistä.
Kehonkuvan merkitys vaihtelee
Vääristyneen kehonkuvan lisäksi syömishäiriöiden taustalla on monia muitakin psykologisia ongelmia, esimerkiksi haasteet tunteiden säätelyssä, ajattelun ja toiminnan jäykkyys, itsetunnon ongelmat ja minäkuvan negatiivisuus.
— Kehonkuvan ja ulkonäön merkitys sairaudelle voi vaihdella sairauden kuluessa. Pitkään sairastaessa sen merkitys voi vähentyä. Voi myös olla, että laihuuden ihannoinnin sijaan sairastunut häpeääkin omaa alipainoaan, Ålgars kertoo.
Syömishäiriöihin liittyy usein myös ahdistusoireita ja pakko-oireita. Laihuushäiriössä tavallinen oire on pakonomainen liikunta. Myös traumat altistavat syömishäiriöoireilulle.
— Kauneusihanteet itsessään eivät aiheuta syömishäiriöitä. Syyt sairauden taustalla ovat hyvin monimutkaisia. Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa on tietynlaiset ihanteet ja kulttuuri, jotka altistavat kehonkuvaongelmille ja laihduttamiselle. Se voi vaikeuttaa toipumista, Ålgars pohtii.
Poikien ja miesten ongelmat katveessa
Kehonkuvan ongelmat eivät ole aina ollenkaan mukana syömishäiriöissä. Tällöin syömisen vaikeudet liittyvät muihin tekijöihin, vaikkapa tukehtumisen pelkoon. Aistikäsittelyn poikkeavuuksista kärsivä ei pysty syömään kuin koostumukseltaan tietynlaista ruokaa. Tällaisia vaikeuksia voi olla erityisesti autismikirjon henkilöillä. Autismikirjo onkin yksi mahdollinen liitännäishäiriö, joka voi altistaa syömishäiriölle.
Hoidon piirissä olevista syömishäiriöpotilaista noin 90 prosenttia on tyttöjä ja naisia. Kaikki sairastavat eivät kuitenkaan ole hoidossa. Todennäköisesti syömishäiriötä sairastavat pojat ja miehet ovat harvemmin hoidon piirissä kuin tytöt ja naiset.
— Pojat ja miehet eivät aina tunnista syömishäiriöoireita itsellään. Myöskään terveydenhuollossa ei välttämättä tunnisteta heidän oireitaan, Ålgars huomauttaa.
Sukupuolioletus näkyy yleisten mielikuvien lisäksi seulontalomakkeissa ja jopa diagnoosikriteereissä, jotka usein on tehty naisille tyypillisen oirekuvan pohjalta. Poikien ja miesten oirekuva voi olla osin erilainen kuin tyttöjen ja naisten, jolloin sairautta ei välttämättä havaita. Se hankaloittaa hoitoon pääsyä.
Muutos vaatii uskallusta
Säännöllisen, sallivan ja riittävän syömisen harjoittelu on tärkeää kaikissa syömishäiriöissä.
— Laihuushäiriöpotilailla nopea painon korjaantuminen hoidon alussa ennustaa toipumista, Ålgars kertoo.
Tärkeää on riittävä tuki. Nuorten hoitoon yleensä otetaan mukaan koko perhe. Aikuisten hoito perustuu usein kognitiiviselle käyttäytymisterapialle. Se pohjautuu ajatukseen, että kaikki syömishäiriöt ovat samaa jatkumoa.
Kehonkuvan ongelmat ovat yhteisiä useimmille syömishäiriöille.
— Monilla on myös oireilua, joka ei mene mihinkään tiettyihin diagnoosikriteereihin. Kuitenkin nämäkin oireet vaikuttavat paljon elämänlaatuun, joten epätyypillisiinkin oireisiin olisi todella tärkeää saada hoitoa perusterveydenhuollossa.
Syömishäiriön perushoidon elementtejä ovat täsmäsyömisen opettelun ohella kehonkuvan haasteiden käsittely ja omien tunteiden säätelyn harjoittelu. Oman toiminnan muuttamiseen tarvitaan aina uskallusta. Toipuminen on usein vaikeaa ja herättää ristiriitaisia tunteita.
Ennuste on useimmiten hyvä
Suurin osa syömishäiriötä sairastavista parantuu. Anoreksiapotilaista kuitenkin noin 10–20 prosentilla sairaus jatkuu pitkäaikaisena ja vaikeana. HUSin Pisara-poliklinikalla hoidetaan laihuushäiriöpotilaita, joiden sairaus on kestänyt yli 10 vuotta ja joilla on takana vähintään kolme hoitoyritystä erikoissairaanhoidossa.
— Lähtökohtana on elämänlaadun tukeminen. Potilaat ovat yleensä käyneet jo tavanomaiset hoitomallit läpi. Hoito räätälöidään yksilöllisesti, Ålgars kertoo.
Sairauden pitkittymisen taustalla on monia syitä, kuten liitännäissairauksien vaikeus.
— Tulevaisuudessa olisi tärkeää saada selkeitä ja näyttöön perustuvia hoitovaihtoehtoja heille, jotka eivät nyt hyödy hoidosta, Ålgars toteaa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2020.
Millaisia syömishäiriöt ovat?
Anoreksian eli laihuushäiriön akuutissa vaiheessa paino on alhainen ja naisilla kuukautiset jäävät pois. Kehonkuva on vääristynyt. Pakonomainen liikunta on myös tavallista.
Ahmimishäiriössä eli bulimiassa on toistuvia ahmimiskohtauksia. Näihin liittyy kompensaatiokäyttäytymistä, tavallisimmin oksentamista.
Epätyypillisessä syömishäiriössä minkään tietyn häiriön kriteerit eivät täyty. Diagnoosi on nimestään huolimatta tavallinen.
Ahmintahäiriön eli BED:n oirekuvassa keskeistä on ahmimiskohtaukset. BED tulee sanoista Binge Eating Disorder. Ahmintahäiriö ei ole Suomessa virallinen diagnoosi.
ARFID tulee sanoista avoidant / restrictive feeding intake disorder. Sairastuneella on syömisen vaikeuksia, jotka aiheuttavat painon laskua tai huomattavaa sosiaalista haittaa. Myöskään ARFID ei ole virallinen diagnoosi Suomessa.