Raportti: Terveyspalveluiden yhdenvertainen toteutuminen edellyttää avointa priorisointia

Terveyspalvelut tarvitsevat kansalliset läpinäkyvät periaatteet priorisoinnin tueksi. Terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisointi -hankkeen tuore raportti esittelee, millaisilla askelilla priorisointia tulisi Suomessa kehittää.

Terveydenhuoltoon on käytetty vuosi vuodelta enemmän resursseja. Tästä huolimatta palveluiden ja rajallisten resurssien priorisointi on terveydenhuollon arjessa välttämätöntä niin kansallisesti kuin yksittäisissä hoitopäätöksissä. Priorisoinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia niitä toimintoja terveydenhuollon eri tasoilla, jotka pyrkivät terveydenhuollon resurssien kohdentamiseen. Kansalaisilla ja myös muilla sidosryhmillä on tällä hetkellä kuitenkin hyvin rajallinen käsitys, millä periaatteilla terveyspalveluita priorisoidaan.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) hanke terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisoinnista käynnistyi huhtikuussa 2021. Hankkeen toteuttivat Helsingin yliopisto, Nordic Healthcare Group ja Etuma. Hankkeen ohjausryhmässä olivat sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö.

Hankkeen juuri julkaistun loppuraportin mukaan terveyspalvelujärjestelmässä toivotaan kansallisia yhteneviä periaatteita priorisoinnin tueksi. Priorisoinnin hyväksyttävyys edellyttää, että kansalaiset ja ammattilaiset tuntevat terveyspalvelujen käytännön realiteetit, kuten todelliset kustannukset, resurssien rajallisuuden tai vaikkapa yhdenvertaisuuden toteutumisen. Hankkeessa toteutetun kyselyn perusteella tällä hetkellä realiteetit tunnetaan heikosti.

Kansalliset periaatteet tarvitaan, sidosryhmät mukaan

Priorisointikeskustelusta pitää tehdä jatkuvaa, avointa ja läpinäkyvää. Eri sidosryhmien, kuten kansalaisten, päättäjien ja ammattilaisten osallistaminen keskusteluun on välttämätöntä. Näin priorisointi voidaan ymmärtää ja hyväksyä, ja periaatteiden luominen onnistuu. Ei riitä, että keskustelua käyvät vain terveydenhuollon ammattilaiset.

– Periaatteet on määritettävä ensin kansallisesti, ja niiden pohjalta on luotava mekanismit ja kriteerit, joilla periaatteet viedään käytäntöön, terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkki Helsingin yliopistosta kuvailee.

Tarvitaan myös kansalliset rakenteet ja prosessit, jotta priorisointikeskustelusta, periaatteiden muodostamisesta ja priorisoinnin toteuttamisesta saadaan jatkuvaa.

Priorisoinnin kehittäminen edellyttää nykyistä kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa. Tutkimusnäyttö ja kansainväliset esimerkit priorisoinnin toteutuksesta eivät välttämättä anna valmista malliratkaisua priorisoinnin kehittämiseen, mutta sovellettavia esimerkkejä ja käytäntöjä on olemassa. Parhaita tuloksia tuovat kattavat ja systemaattiset, koko järjestelmää koskevat toteutukset.

Priorisoinnin toteuttamisessa tarvitaan myös lainsäädännön ja muun normiohjauksen kehittämistä, koska nykyinen normiohjaus on pirstaleista ja sekavaa, eikä muutoinkaan riittävästi vastaa terveydenhuollon priorisoinnin tarpeisiin. Perustuslain tulkinnassa on painotettu yksilön oikeuksia. Perustuslaki jättää kuitenkin liikkumavaraa kehittää priorisoinnin oikeudellista ohjausta myös väestöterveyden ja yhteiskunnan taloudelliset voimavarat nykyistä selvemmin huomioon ottavaan suuntaan.

Oikea kysymys on, miten priorisoimme

– Priorisointipäätöksiä tehdään joka päivä lukuisilla eri tasoilla ja eri puolella Suomea. Palveluita ei ole mahdollista tuottaa yhdenvertaisesti ilman yhtenäisiä periaatteita. Meidän ei pidä kysyä, pitääkö priorisoida, vaan miten priorisoimme, Torkki summaa.

Lisätietoja:

Paulus Torkki, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, p. 050 338 5500, paulus.torkki@helsinki.fi

Tuomas Ojanen, professori, Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, p. 050 448 2656 tuomas.ojanen@helsinki.fi

Riikka-Leena Leskelä, tutkimusjohtaja, Nordic Healthcare Group, p. 050 410 0737, riikka-leena.leskela@nhg.fi

Pasi Tapanainen, toimitusjohtaja, Etuma, p. 050 566 8605, pasi.tapanainen@etuma.com