Ensin hyvät uutiset: kun suomalaisten hampaiden terveyttä tarkastelee keskiarvoista ja lähihistorian tilastoista, on aihetta leveään hymyyn. Hampaiden hoito on kansainvälisesti vertaillen hyvällä tolalla.
Erityisen edustavia ovat lasten suut, mutta vanhemmankin kansalaisen suussa näkyy myönteisiä asioita.
— 1980–90-luvuilla kouluterveydenhuollossa panostettiin huomattavasti lasten hammastarkastuksiin ja varsinkin karieksen ja hampaiden reikiintymisen hoitoon, toteaa Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin hallituksen puheenjohtaja Minna Kaila.
Vuonna 1960 yli 65-vuotiailla suomalaisilla oli suussaan keskimäärin yksi oma hammas. 20 vuotta myöhemmin niitä oli 4,5 ja vuonna 2000 jo yhdeksän, Hammaslääkäriliiton tilastot kertovat.
Vuonna 2030, samaan aikaan kun väestöllinen huoltosuhde on heikoimmillaan, varttuneilla ennakoidaan olevan keskimäärin 22 hammasta suussaan. Silloin yli 65-vuotiaita on 1,5 miljoonaa, joten hoidettavia hampaita on yhteensä 33 miljoonaa.
Laiskaa harjaamista
Tähän hyvät uutiset tällä haavaa päättyvätkin. Ennen vanhaan hoidon tarvetta vähensi mahdollisuus ottaa hampaat suusta ja laittaa ne juomalasiin. Jatkossa hammashoitoa tarvitaan runsaasti — ja se taas vaatii terveydenhoitojärjestelmältä paljon.
— Palvelujärjestelmä ei ole kokonaan varautunut siihen, että nyt hampaat ovatkin ihmisten suussa, Kaila havainnollistaa.
Väestötason tutkimuksissa näkyy huolestuttavia merkkejä, hammaslääketieteen dosentti Anna Maria Heikkinen painottaa.
— Ihmisten kokemus suun terveydentilasta heikkeni FinTerveys-tutkimuksessa selvästi. Vain 53 prosenttia miehistä kertoi harjaavansa hampaansa kaksi kertaa päivässä, Heikkinen sanoo.
Naisista sentään 83 prosenttia ilmoitti harjaavansa hampaat kunnolla. Hampaisiinsa tyytyväisten miesten osuus oli 59 prosenttia aiemman 72 prosentin sijaan. Naisilla pudotus on hieman miedompi: aiemmin tyytyväisiä oli 79 prosenttia, vuonna 2017 enää 69 prosenttia.
Esteitä hoitopolulla
Hampaiden kiinnityskudossairaus parodontiitti on yleistynyt jo kansantaudiksi, Heikkinen kertoo. Siitä kärsii kaksi kolmasosaa väestöstä, moni tietämättään.
— Parodontiitti on ikävä krooninen suusairaus, joka voi hoitamattomana johtaa hampaiden menetykseen, Heikkinen toteaa.
Heikkisen mielestä suun terveydestä ja hälyttävistä signaaleista pitäisi keskustella enemmän. Julkisen hammashoidon takkuilu vaikuttaa ikävällä tavalla suun ongelmien kumuloitumiseen.
Koronapandemia kiihdyttää kehnoja kehityskulkuja. Helsingissä tilanne on vaikea: pitkämielisyyttä vaaditaan jo siihen, että saa yhteyden ajanvaraukseen. Kaupunki hoitaa tällä hetkellä ainoastaan kovaa kipua aiheuttavia hammasvaivoja. Tarkastusaikoja ei saa, ja esimerkiksi poistamatta jäävä hammaskivi ehtii altistaa purukalustoja monille ongelmille, ennen kuin hoitopolku aukeaa.
Viime vuonna hoitovelkaa syntyi Helsingissä 100 000 peruuntuneen suun terveydenhuollon käynnin edestä. Kiireettömiä hammaslääkärikäyntejä on siirretty muuallakin Suomessa.
— Hammastarkastukset olisivat juuri se tärkein asia suusairauksien ennaltaehkäisyn, varhaisdiagnostiikan ja hoidon jatkuvuuden kannalta, Heikkinen toteaa.
Kun rahaa ei ole
Korona on kuitenkin väärä syntipukki ongelmien ketjulle. Jo ennen epidemiaa hampaiden hoidossa oli kahden kerroksen väkeä, julkiselle puolelle pitkään jonottavia ja varakkaampia, joilla on mahdollisuus ostaa hoitoa. Yksityiset sairausvakuutukset helpottavat toisten osaa, toisilla ei ole niihin mahdollisuuksia.
Myös julkisen puolen hoidoista pitää maksaa. Summat ovat keskituloisen vinkkelistä maltillisia, mutta monelle silti liikaa.
— Osa ihmisistä joutuu punnitsemaan tarkoin, onko heillä varaa hoidattaa suunsa kuntoon, Anna Maria Heikkinen muistuttaa.
Kelan tilastoista on voinut nähdä jo pitkään, että parhaiten toimeentulevat saavat enemmän Kela-korvauksia yksityisestä hammashoidosta kuin vähätuloiset. Sosioekonomiset erot näkyvät ja tuntuvat suussa.
— Perusongelma niin suun terveydessä kuin yleisterveydessä on epäoikeudenmukaisuus. Parhaiten toimeentulevalle väestölle on paremmat ja helpommin saavutettavat palvelut kuin muille, Minna Kaila toteaa.
Poliittinen kysymys
Epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen vaikuttaa niin sanottu käänteisen hoidon laki, arvioi kansanterveyden pitkän linjan tutkija, emeritusprofessori Ossi Rahkonen.
Käänteisen hoidon laki, inverse care law, on terveyspolitiikan klassikkoperiaate, jonka brittiläinen yleislääkäri Julian Tudor Hart (1927—2018) esitteli Lancet-lehdessä 50 vuotta sitten. Sen mukaan parhaiten ansaitseva väestö käyttää terveyspalveluja tarpeeseensa nähden eniten ja vähätuloiset vähiten. Lancet juhlisti Hartia ja käänteisen hoidon periaatteen ”merkkipäivää” helmikuun lopussa erikoisnumerolla.
— Jos maailma toimisi oikein, pienituloiset saisivat enemmän palveluja, koska heillä on enemmän hoidettavaakin, Rahkonen sanoo.
Koulutustausta, ammatillinen asema ja tulotaso heijastuvat terveyteen ja palveluihin, joita ihmiset käyttävät — tai eivät käytä. Terveyspalvelujen eriarvoisuus ei ole rikkaiden vaan järjestelmän vika. On politiikan asia ratkaista, miten julkiset terveyspalvelut hoidetaan.
— Jos julkinen hammashoito haluttaisiin laittaa kuntoon, siihen kyllä pystyttäisiin, Rahkonen painottaa.
— Mutta sitä vastoin olen kokenut ja lukenut, että julkinen terveydenhuolto on heikentynyt entisestään.
Hampaat kertovat
Suun terveyden yhteyksistä muuhun terveyteen on vankkaa näyttöä. Hampaiden kunto heijastuu muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin, reumaan ja aivoverenkierron häiriöihin.
Kun sairaus puhkeaa, se ei enää parane vain hampaita harjaamalla. Suusta voidaan yhtä kaikki havaita alkavia tauteja ja esimerkiksi tarkkailla suun ja suoliston bakteeriston yhteyksiä. Hammaslääkäri voi esimerkiksi epäillä suolistosairaus Crohnin tautia tai diabetesta tutkiessaan suun limakalvoja. Hammaslääkäri tunnistaa myös hoitamattoman parodontiitin, joka voi olla diabeetikon ongelmien taustalla.
Kun suomalaista odottaa vaikkapa tekonivelleikkaus, operaatiota edeltää suun tutkimus. Jos hampaissa on kariesta tai parodontiittia, leikkaus saa odottaa, kunnes tulehdus on hoidettu.
Kaila tahtoo olla optimisti.
— Haluaisin uskoa, että uusi evidenssi pakottaisi miettimään suun terveyden ja kokonaisterveyden yhteyttä uudella tavalla palvelujärjestelmässä.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2021.