Valtio edistänyt aktiivisesti rahapelaamista

Suomen valtiolla on ollut ainutlaatuinen rooli rahapelaamisen kesyttämisessä: Rahapelaamisesta tuli hyvän kansalaisen ja kuluttajan symboli valtion aktiivisesti edistäessä sitä erityisesti loton tehtyä läpimurron 1970-luvulla, ilmenee Helsingin yliopistossa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Suomalaisessa rahapelikulttuurissa on monia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että rahapelaamisesta on tullut osa arkipäiväämme.

– Raha-automaattien hajasijoittelu kauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille, rahapelimainonta sekä vasta vuonna 2011 voimaan tullut 18 vuoden ikäraja kaikille rahapeleille ovat muokanneet rahapelaamista, kertoo väitöstutkija VTM Riitta Matilainen Helsingin yliopistosta.

Matilaisen väitöstutkimuksen mukaan suomalaisen rahapelaamisen historia voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: kieltolain (1889–1925), yhteishyvän (1926–1990-luvun alku) ja riskin (1990-luvulta eteenpäin) vaiheisiin. Nämä kuvaavat miten eri aikoina ja eri tilanteissa suomalaisessa yhteiskunnassa on vastattu rahapeli-ilmiön aiheuttamaan ”ongelmaan”.

Rahapelaaminen laillistettiin varhain

Rahapelaamista alettiin laillistaa vuodesta 1926 eteenpäin sallimalla ensin raha-arpajaiset ja seuraavana vuonna ravikilpailuihin liittynyt totalisaattori. Raha-automaattiyhdistys perustettiin vuonna 1938 ja Veikkaus vuonna 1940. Laillistamisten ja uusien pelioperoijien perustamisen syynä oli paitsi valtion rahapula myös halu varmistaa, ettei suomalainen raha hyödyttäisi ulkomaisia rahapelijärjestäjiä.

– Kansainvälisessä vertailussa rahapelaaminen laillistettiin ja kesytettiin Suomessa ajallisesti melko varhain ja poikkeuksellisen onnistuneesti, Matilainen kertoo.

 Maailman neljänneksi innokkain pelaajakansa

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna suomalaiset ovat neljänneksi innokkaimpia rahapelaajia australialaisten, singaporelaisten ja irlantilaisten jälkeen. Rahapelaaminen on nykyään läsnä kaikkialla suomalaisessa arkielämässä, vaikka vain alle sata vuotta sitten tavara-arpajaiset olivat ainoa laillinen rahapelaamisen muoto ja Suomessa vallitsi ”rahapelikieltolaki”.

Matilaisen tutkimus käsittelee laillista ja kaupallistettua ajanvietepelaamista sekä ei-ongelmallisesti pelaavia rahapelaajia poiketen täten suomalaisen ja kansainvälisen rahapelitutkimuksen valtavirrasta, jossa keskiössä on rahapeliongelmien ja rahapeliongelmaisten määrittely ja hoitojärjestelmät.

 Matilainen tarkastelee rahapelaamista sosiaalisena, kulttuurisena, taloudellisena ja historiallisena ilmiönä sekä jäljittää suomalaisen rahapelikulttuurin historiallista muotoutumista. Matilaisen talous- ja sosiaalihistorian väitöskirja selittää tätä muutosta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ”rahapelikieltolaista” 2010-luvun Suomeen, jossa jokainen voi omalta kotisohvaltaan osallistua niin kotimaisen rahapelimonopolin kuin ulkomaisten rahapeliyhtiöiden tarjoamiin internet-rahapeleihin.

 

’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’

Riitta Matilaisen talous- ja sosiaalihistorian alaan kuuluva artikkeliväitöskirja ”Production and consumption of recreational gambling in twentieth-century Finland” (Ajanvieterahapelaamisen tuottaminen ja kuluttaminen 1900-luvun Suomessa) tarkistetaan 18.11.2017 klo 12 Helsingin yliopiston Päärakennuksen auditorium XII:ssä (Unioninkatu 34, 3. kerros). Vastaväittäjänä toimii professori Jaakko Suominen ja kustoksena apulaisprofessori Sakari Saaritsa. Väitös on suomenkielinen. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa e-Thesis-palvelussa.

Lisätiedot:
VTM Riitta Matilainen
puh. 040-5176574
riitta.matilainen@helsinki.fi

 

Lottotyttö Hilkka Kotamäki ja Nummelan SOK:n tavaratalon markkinapäivät lokakuussa 1971/Veikkauksen kuva-arkisto