Periaatteessa eurooppalainen pidätysmääräys on yksinkertainen. Jos joku syyllistyy rikokseen jossain EU-maassa ja poistuu sieltä toiseen, ensimmäinen maa voi vaatia häntä luovutettavaksi. Suomessa päätöksen luovuttamisesta tekee käräjäoikeus.
Pidätysmääräyksen lähtökohtaoletuksena on, että luovutettava saa toisessa EU-maassa asianmukaisen oikeudenkäynnin ja että ihmisoikeudet toteutuvat sen vankiloissa. Niinpä tuomioistuin ei ole voinut estää luovuttamista, vaikka olisi suhtautunut epäillen luovutusta vaatineen maan oikeusjärjestelmään tai vankiloihin.
— Kaikki EU-maat ovat allekirjoittaneet samat ihmisoikeussopimukset, mutta oikeudet eivät aina toteudu, Karri Tolttila toteaa.
— Viime aikoina otsikoihin ovat nousseet Puolan ja Unkarin oikeuslaitoksen riippumattomuus sekä Bulgarian ja Romanian vankilaolot.
Tolttila toteaa väitöstyössään, että jos vaarana on luovutettavan henkilön perusoikeuksien loukkaus, epäinhimillinen ja halventava kohtelu vankilassa, luovutuksesta on mahdollista kieltäytyä, vaikka EU-puitepäätös ei sitä sallisi. Myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden loukkaus käy syystä evätä luovutusvaatimus.
Liian raju seuraamus pikku varkaudesta
Eurooppalainen pidätysmääräys on ollut käytössä pian kaksikymmentä vuotta. Erot kansallisissa tulkinnoissa johtivat aluksi surkuhupaisiinkin operaatioihin. Ranskassa kansainvälinen pidätysmääräys on annettu kahden autonrenkaan varastamisesta, Italiassa yhden porsaan viemisestä.
— Myöhemmin on opittu suhteellisuusharkintaa. Jos odotettavissa on lyhyt tuomio, luovutusta ei pyydetä.
Luovutuspyyntö on kohteelleen raju, koska hän menettää vapautensa: epäilty pidätetään ja hän joutuu odottamaan oikeudenkäyntiä.
— Toivon, että tutkimukseni antaisi tuomareille, syyttäjille ja asianajajille välineitä tulkita ja ymmärtää paremmin kansallista lakia, EU-menettelyä ja EU-tuomioistuimen ratkaisuja rikoksentekijöiden luovutuksissa.
Karri Tolttilan väitöskirja Eurooppalainen pidätysmääräys ja rikoksentekijän luovuttamisen aineelliset edellytykset — EU:n luovuttamislainsäädäntö Suomessa tarkastetaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 21.8.2020 klo 12.00–14.00. Väitöstilaisuus siirrettiin keväältä koronaepidemian vuoksi.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2020.