Siirtolaisuus muovaa Euraasian taloudellista ja poliittista kehitystä

Venäjä on neljänneksi tärkein kohdemaa kymmenelle miljoonalle siirtolaiselle, mutta myös keskeinen lähtömaa siirtolaisuudessa. Miten siirtolaisuus vaikuttaa entisen Neuvostoliiton alueeseen ja näiden naapurimaiden kehitykseen?

ALEKSANTERI INSIGHT 4/2021. Neuvostoliiton jälkeen Venäjän yhteiskunnalliseen muutokseen ovat vaikuttaneet globaalit ilmiöt ja kanssakäyminen, sekä ihmisten liikkuvuuden muutokset. Tämä keskinäisriippuvuus on ylittänyt perinteiset etupiirit ja vaikuttanut uusien syntymiseen. Euraasian alue on eräs tärkeimmistä globaalin siirtolaisuuden näyttämöistä ja Venäjä on yksi pääkohde tämä päivän työperäisille siirtolaisille. Yksi merkittävä seuraus on ollut pysyvä ja laaja-alainen harmaa talous Venäjän työmarkkinoilla. Harmaassa taloudessa Venäjän kilpailukyvyn haasteet yhdistyvät sisäisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan päämääriin. Siirtolaisuuden takia Euraasian alueen valtiot ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Esimerkiksi vuonna 2019 Venäjä oli globaalisti neljänneksi tärkein kohdemaa kymmenelle miljoonalle siirtolaiselle, mutta myös keskeinen lähtömaa siirtolaisuudessa. Keski-aasialaiset siirtolaiset muodostavat isoimman osan Venäjän siirtotyöläisistä. Tämän ryhmän panos Venäjän kansantaloudelle on arvioitu yli 10% koko Venäjän taloudesta. Siirtolaisuus tuo myös vakautta lähtömaiden nykyisille poliittisille järjestelmille, kun sisäiset taloudelliset ja sosiaaliset paineet purkautuvat siirtolaisuuden kautta.

Venäjän siirtolaisuus ja kansalaisuuslainsäädäntö on kokenut merkittävän muutoksen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Venäjällä on viisumivapaa alue entisten neuvostotasavaltojen kanssa Keski-Aasiassa. Esimerkiksi Kirgisian kansalaiset, jotka tulevat Venäjän johtaman Euraasian Unionin jäsenmaasta, ovat periaatteessa tasa-arvoisia Venäjän työmarkkinoilla. Vuodesta 1995 Tadzhikistanin ja Venäjän kansalaisilla on ollut oikeus näiden maiden kaksoiskansalaisuuteen. Venäjällä työskentely ja asuminen edellyttävät kuitenkin useimmilta siirtolaisilta muun muassa väliaikaisen asumisen rekisteröinnin ja työluvan. Virallisten asiakirjojen hankkimiseen liittyvä byrokratia ja kustannukset ovat olleet yksi merkittävä syy epävirallisiin käytänteisiin ja korruptioon harmaan talouden liepeillä.

Myös itse siirtolaisuus on muuttunut. Viime vuosien tulijoille siirtotyöläisyys ei enää tarkoita oman maan ja kulttuurin jättämistä perinteisessä mielessä. Mobiiliteknologia on luonut siirtolaisten keskuuteen rajat ylittäviä ja elintärkeitä verkostoja, joissa omaa kulttuuria sekä ylläpidetään että muutetaan. Useimmat siirtolaiset myös palaavat takaisin kotimaihinsa, jonka takia Euraasian alueen siirtolaisuutta leimaa pysyvä pyöröoviliike. Tämä on todennäköisesti myös yksi syy sille miksi siirtolaiset eivät juurikaan esimerkiksi järjestäydy.

Siirtolaisuus herättää myös Venäjällä monenlaisia mielipiteitä. Muuallakin maailmassa esille nostetut siirtolaisuuteen liittyvät uhkakuvat ovat keskustelun kohteena myös Venäjällä. Nämä uhkakuvat liittyvät talouteen, kulttuuriin, kansallisiin perusarvoihin, integraatioon, rotuun ja uskontoon. Keskustelussa nostetaan esiin tarve suojata kotimaista työvoimaa, torjua monikulttuurillisuuden mukanaan tuomia negatiivisia vaikutuksia ja rajat ylittävän rikollisuuden leviämistä siirtolaisyhteisöiden kautta. Huomattavan paljon vähemmälle on jäänyt keskustelu itse harmaasta taloudesta ja sen juurisyistä. Harmaan talouden lyhytnäköinen kannattavuus kietoutuu autoritaaristen järjestelmien poliittisiin haasteisiin. Tämä yhteys ylläpitää alueellisten työmarkkinoiden rakenteellisia ongelmia, joihin tarvittaisiin Euraasian alueen yhteisiä ratkaisuita, sekä jarruttaa lähtömaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä, joka on vaikeaa ilman poliittisia muutoksia.

Anna-Liisa Heusala toimii Venäjän ja Euraasian tutkimuksen yliopistonlehtorina Aleksanteri-instituutissa.