Filosofian tohtori Pekka Sauri lähti aktiivisesti edistämään organisaatioviestinnän työelämäprofessuuriaan kolme vuotta sitten ja tarttui heti myös opiskelijoiden ehdotukseen yhteisistä pienryhmäprojekteista. Pian Sauri sai huomata, että opiskelijoiden alkuinnostus vaimeni syystä tai toisesta. Työelämäprofessori ei kuitenkaan lannistunut tästä vaan ideoi ja järjesti kollegansa Outi Ihanainen-Rokion kanssa graduiltamat opiskelijoille viime vuonna. Lopputulos oli, että yhtäkään opiskelijaa ei saapunut paikalle.
– Tarkoitukseni oli kauteni alkaessa luoda suoria kontakteja opiskelijoihin muutenkin kuin luentokurssien kautta. Tämä tavoite ei tahtonut millään toteutua, vaikka yritys oli kova, Sauri sanoo nyt.
Sauri ei syytä ketään vaan pohtii, että suunnitelmat pitäisi olla konkreettiset kautensa aloittavilla työelämäprofessoreilla eli roolitukset saisivat olla selvemmät heti alussa.
– Yliopisto- ja tiedekuntayhteisön kannalta selkeämpi suunnittelu voisi edesauttaa professuurien työelämäkokemuksen täysimittaista hyödyntämistä.
Työelämäprofessuurin kantavana ideana on akateemisten opintojen ja työelämän lähentäminen työelämäprofessorin työkokemuksen kautta. Saurilla on pitkä kokemus poliitikkona ja virkamiehenä, hän työskenteli aiemmin Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajana.
Käytäntöjä voisi yhtenäistää yliopistoissa
Sauri kuuluu siihen harvalukuisten joukkoon, että hän päätti kautensa ensimmäisenä valtiotieteellisen tiedekunnan työelämäprofessorina ja ilmeisesti Suomen ainoana miltei päätoimisena (80 %). Tyypillisesti työelämäprofessuurit hoitavat tehtävää sivutoimisesti 20-30 prosenttisella työajalla.
Saurin mielestä olisi hyvä, jos työelämäprofessuurien käytäntöjä yhtenäistettäisiin yliopistojen kesken.
– Päätoiminen työelämäprofessori loksahtaa varsin nopeasti osaksi tiedekunnan kalustoa ikään kuin tervetulleena ylimääräisenä resurssina.
Jos yliopisto haluaa pohtia työelämäprofessuurien tulevaisuutta jossakin ryhmässä, Sauri sanoo olevansa valmis sellaiseen osallistumaan.
Saurista aistii, että hänen pestinsä olisi saanut olla pidempi.
– Pääsin hyvään vauhtiin ja sain muodostetuksi toimenkuvastani jonkinlaisen käsityksen. Tämä on tietenkin vain oma kokemukseni. Eri tiedekunnissa työn edellytykset ja mahdollisuudet ovat varmasti hyvinkin erilaisia.
Aktiivinen kausi
Sauri ehti kolme vuotta sitten käynnistyneellä kaudellaan tehdä paljon: hän järjesti muun muassa luento- ja maisterikursseja, työelämäkursseja, oli vierailevana luennoitsijana yliopistolla ja muualla Suomessa, kirjoitti pari kirjaa ja artikkeleita eri lehtiin, toimi tarkastajana pro gradu -töissä ja oli ideoimassa Koronaan liittynyttä videokeskustelusarjaa Poikkeuslinjalla.
Ja kun Saurista on kyse, ei voi olla mainitsematta aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa: hänen Twitter-seuraajien määrä kasvoi kolmivuotiskaudella noin 70 000:sta 117 000:een. Esimerkillään työelämäprofessori myös kannusti ja sai tutkijoita sosiaaliseen mediaan.
Toimettomaksi Sauri ei aio jäädä, vaan hän jatkaa muun muassa viestinnän ja strategian konsultointia oman yrityksensä kautta ja myös kirjaprojekti on viritteillä.
*********************
Organisaatioviestinnän työelämäprofessuurit toteutetaan Helsingin yliopistossa osittain lahjoitusvaroin. Suurimpia lahjoittajia ovat olleet ProCom – Viestinnän ammattilaiset, Taloudellinen tiedotustoimisto TaT, Suomen Messusäätiö, Juho ja Lempi Pitkäsen Säätiö sekä Nokia.
Työelämäprofessoriksi voidaan Helsingin yliopistossa ottaa tohtorin tutkinnon suorittanut henkilö, jolla on yliopistomaailman ulkopuolisessa työelämässä saavutettuja erityisen merkittäviä ansioita ja kokemusta. Tehtävä täytetään kutsusta ja se on aina määräaikainen.