Miten digitalisaatio muuttaa Venäjän tutkimusta?

ALEKSANTERI INSIGHT 5/2019. Venäjä-tutkijoille digitalisaatio on tuonut saataville valtavan määrän sellaisia big data lähteitä kuin sosiaalinen media ja erilaiset digitaalisesti tuotetut sisällöt, jotka mahdollistavat venäläisen yhteiskunnan tutkimisen uusin tavoin.

Digitaalisaatio mullistaa tämän päivän Venäjää monin tavoin. Siinä missä 1990-luvulla alle prosentilla Venäjän väestöstä oli pääsy internetiin, nykyään maa on 90 miljoonine aikuisine käyttäjineen suurin internetin markkina-alue Euroopassa. Vastauksena digitalisaatioon Venäjän hallinto – kuten hallinnot ympäri maailmaa – kehittää aktiivisesti digitaalisia strategioita, pyrkii uudistamaan koulutusta, markkinoita, televiestintää ja tehostamaan hallintoa. Venäläinen yritysmaailma pyrkii hyötymään informaatio- ja viestintäteknologian, sekä big datan tuomista mahdollisuuksista kotimaassaan ja globaaleilla markkinoilla. Venäjän kansalaiset puolestaan sekä käyttävät että tuottavat aktiivisesti verkkomaailman sisältöjä samalla kun kasvava määrä heidän kanssakäymisestään viranomaisten kanssa tapahtuu e-hallinnon kautta. Taiteeseen ja populaarikulttuuriin ilmestyy uusia trendejä kuvataiteilijoiden kehittäessä uusia virtuaalisen yhteistyön muotoja ja kirjailijoiden kokeillessa virtuaalisia hahmoja ja hyperlinkitettyjä tarinoita. 

Näitä jokapäiväisen elämän mullistaneita muutoksia leimaa kuitenkin valtion pyrkimys kontrolloida verkkomaailmaa sääntelemällä datan kulkua, estämällä pääsy sille epämieluisiin sisältöihin ja alustoille, painostamalla kotimaisia ja kansainvälisiä internet-yhtiöitä ja yrityksillä muokata kansainvälistä internetin hallintoa omiin sääntöihinsä sopivaksi. Samaan aikaan sellaiset yhteiskunnalliset ja poliittiset ilmiöt kuin oppositiopoliitikko Aleksei Navalniyn suosio tai viestipalvelu Telegramin kyky jatkaa toimintaansa valtion sulkuyrityksistä huolimatta ovat osoituksia kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksista. Valtion näkökulmasta tällaiset yhteiskunnalliset reaktiot puolestaan ovat kontrollin ei-tarkoitettuja surauksia.

Venäjä-tutkijoille digitalisaatio on tuonut saataville valtavan määrän sellaisia big data lähteitä kuin sosiaalinen media ja erilaiset digitaalisesti tuotetut sisällöt, jotka mahdollistavat venäläisen yhteiskunnan tutkimisen uusin tavoin.  Venäjän arkistojen kiihtyvän digitalisoinnin myötä tärkeitä tutkimusmateriaalien kokoelmia on tullut helposti saataville. Laskennallisten metodien runsaus, alkaen yksinkertaisesta avainsanojen lajittelusta ja päättyen monimutkaisiin algoritmeihin luo mahdollisuuksia yhdistellä aineistoja uusilla tavoin ja tutkia isoissa aineistossa ilmeneviä malleja, joita ei välttämättä huomata manuaalisilla lähestymistavoilla.   

Digitaalinen mullistus kannustaa Venäjä-tutkijoita laajentamaan metodologisia taitojaan tietokonelingvistiikassa, teknisissä systeemeissä ja venäläisen sosiaalisen median käytössä. Tämä ei tarkoita, että kaikista tutkijoista pitäisi tulla datatieteilijöitä. Päinvastoin, käytettäessä hyväksi digitaalisten metodien moninaisia mahdollisuuksia venäläisen yhteiskunnan, politiikan ja kulttuurin tutkimuksessa, on ymmärrettävä myös digitaalisten materiaalien tutkimiseen liittyvät haavoittuvaisuudet, epävarmuudet, sekä lailliset ja eettiset ristiriidat. Tällöin ihmistieteiden tieteiden perinne kiinnittää huomiota kontekstien merkitykseen tieteellisissä selityksissä auttaa vastaamaan digitaalisiin menetelmiin ja suuren datan käyttöön kohdistuneeseen kritiikkiin siitä, että ne esittävät todellisuuden persoonattomana ja yksiulotteisena.

Daria Gritsenko toimii apulaisprofessorina Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa ja Helsingin digitaalisten ihmistieteiden keskuksessa (HELDIG).

Mariëlle Wijermars toimii kyberturvallisuuden ja politiikan apulaisprofessorina Maastrichtin yliopistossa ja on Helsingin yliopiston Digitaalisen Venäjän tutkimuksen perustajajäsen.