MARKETS-hanke houkutteli Eugenia Pescin Helsinkiin keskellä pandemiaakin

Kevät on paras aika saapua Helsinkiin, vaikka sitten keskellä pandemiaa. Kahden viikon karanteeni kuluu kevyesti heräävää luontoa tarkkaillessa. Mutta mitä sen jälkeen? Millaista on saapua nuorena tutkijana vieraaseen maahan, kun kollegoita voi tavata vain verkossa?

Aleksanteri-instituutti on vuodesta 2020 ollut mukana Euroopan komission Horisontti 2020 Marie Skodowska-Curie Actions –rahoitteisessa hankkeessa, jonka yhtenä päätavoitteena on kouluttaa uusi sukupolvi tutkijoita tarkastelemaan entisen Neuvostoliiton alueen maiden kehittyviä talouksia. Hankkeella on päätähuimaava nimi “Mapping Uncertainties, Challenges and Future Opportunities of Emerging Markets: Informal Barriers, Business Environments and Future Trends in Eastern Europe, The Caucasus and Central Asia” (MARKETS). Hankkeen yhdeksään partneriyliopistoon rekrytoitiin syksyllä 2020 yhteensä 15 nuorta tutkijaa. 

Eugenia Pesci oli eräs näistä rekrytoinneista. Hän päätti tehdä väitöskirjansa Helsingin yliopistossa.

Tervetuloa… Zoomiin?

Italiassa kasvaneella Pescillä oli etukäteen melko hatarat tiedot Helsingistä. Hän oli käynyt kaupungissa yhden päivän retkellä opiskellessaan Pietarissa. Sen sijaan Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa tehtävästä Venäjän, itäisen Euroopan ja Eurasian tutkimuksesta Pesci tiesi paljon. Hän halusi mukaan alan suomalaiseen tutkimusyhteisöön ja -verkostoihin, joilla on maailmalla korkea maine.

Mutta miten löytää paikkansa uudessa yhteisössä, kun mitään fyysistä yhteisöä ei ole?

— Ulkomaille töihin lähtö ei koskaan suju leikiten, ja pandemia-aikaan uuteen maahan saapuminen ei varsinkaan ollut helppoa. Koronan takia paperiasioiden hoitaminen vei tavallista pidempään, kun tapaamisia sai odottaa viikkokausia. Onneksi ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja avuliaita, etenkin yliopistolla. Tutkimustyön kannalta on todella harmi, ettei kollegoja voi tavata fyysisesti. Satunnaisissa, epämuodollisissa kohtaamisissa välittyy usein paljon hyödyllistä tietoa, joka nyt jää saamatta, harmittelee Pesci.

Vuoden kestäneen etätyöskentelyn aikana kaikille on käynyt selväksi, miten suuri merkitys vapaamuotoisella kanssakäymisellä on tutkijan työlle. Etenkin nuorille tutkijoille kollegoilta ja kokeneemmalta tutkimushenkilöstöltä saadut spontaanit vinkit ja palaute ovat kullan arvoisia, ja ne jäävät usein saamatta, kun keskustelut käydään verkkoympäristössä.   

Tutkimusyhteisö odottaa

Kun pandemia joskus hellittää, Helsingissä on Pesciä odottamassa kahdeksan Euraasia-tutkijan yhteisö. Euraasian-tutkimus on alue, jota on Aleksanteri-instituutissa kehitetty koko 2000-luvun ajan. Tällä hetkellä Euraasiaan keskittyy kaikkiaan viisi hanketta, jotka on koottu tieteenalavastaava Anna-Liisa Heusalan luotsaaman Global Processes and Flows –klusterin alle. MARKETS, jonka puitteissa Pesci tekee väitöstutkimustaan, on yksi näistä viidestä. Ja mitä MARKETS pitääkään sisällään? Tämän artikkelin loppuosa keskittyy siihen.

"Asiat hoituu" -kulttuuria kannattaa tutkia

Euraasian kehittyvillä markkinoilla on suuri merkitys maailmantaloudelle, mutta niitä tunnetaan huonosti. Kansainvälisiltä sijoittajilta ja kehityshankkeilta puuttuu tietoa, jonka valossa ne osaisivat arvioida toimintaan liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. MARKETS-hankkeen tarkoitus on tuoda näkyviin Euraasian post-sosialististen yhteiskuntien erityispiirteitä, jotta kaikenlainen yhteistyö helpottuisi. Olennaista osaa näyttelee informaalisuus, epäviralliset toimintamallit, normit ja instituutiot, joiden varassa talous ja yhteiskunta usein pyörii, mutta jota on vaikea havaita ulkoapäin.

Eugenia Pescin mukaan on tärkeää ymmärtää, miten epävirallisuus on läsnä kaikilla elämän osa-alueilla ja yhteiskunnan sektoreilla: taloudessa, hallinnossa, palvelusektorilla ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä. ”Miten asiat saadaan hoitumaan?” on lopulta tärkeämpää kuin se, millaiset viralliset normit tilanteita ohjaavat.

Epävirallisuus ei tarkoita pelkästään korruptiota

Epävirallisuus on käsitteenä hankala, koska se voidaan ymmärtää todella laajasti. Sillä voidaan viitata ilmiöihin, jotka ovat paremminkin laittomia ja rikollisia, kuten korruptio ja lahjukset. Toisaalta käsitteen alle mahtuu myös paljon ihan normaalia, sosiaalista toimintaa, kuten vaikkapa maahanmuuttajien tai yrittäjien keskinäistä solidaarisuutta. Jotain siltä väliltä ovat lahjat esimerkiksi opettajille ja terveydenhoitohenkilökunnalle, selittää Pesci.

MARKETS-hanke kartoittaa epävirallisuuden eri ilmenemismuotoja usean osahankkeen voimin. Yksittäisissä tutkimushankkeissa perehdytään mm. yrittäjyyteen, sosiaaliseen solidaarisuuteen ja luottamusverkostoihin sukupuolinäkökulmasta, terveydenhuoltoon, epätyypillisiin työsuhteisiin jne.

Tavoitteena on osahankkeiden kautta luoda riittävän kattava kuva post-sosialistisen alueen epävirallisista käytännöistä ja instituutioista, niin että sekä jatkotutkimukselle että yhteiskunnalliselle toiminnalle ja liiketoiminnalle avautuu paremmat mahdollisuudet.

Alueasiantuntemus on ensisijaista kansainväliselle yhteistyölle

Korona-pandemia toi haasteita monelle tutkimushankkeelle, ja etenkin MARKETS-hankkeen tyyppisille projekteille, joiden keskiössä on kansainvälinen liikkuvuus ja vankan alueasiantuntemuksen kehittäminen. Kenttätöitä on jouduttu lykkäämään yli vuodella, eikä kansainvälisiä tutkijaverkoston kohtaamisia tai tutkimusvierailuja ole voitu järjestää muualla kuin verkossa.

Eugenia Pescillä on kaikeksi onneksi kokemusta tutkimusalueensa yhteiskunnista. Hänen Bolognan yliopistossa suorittamiinsa kandidaatin- ja maisterintutkintoihin kuului lukukauden mittaiset opiskelijavaihdot Chelyabinskissa, Moskovassa ja Pietarissa, ja ennen jatko-opintoihin hakeutumista hän ehti työskennellä vuoden Kirgiisian pääkaupungissa Bishkekissä ETYJ:n asiantuntijana.

Kokemukset jokapäiväisestä elämästä post-sosialistisissa yhteiskunnissa herättivät Pescin huomaamaan, miten heikosti ja pintapuolisesti lännessä edelleen ymmärretään niiden erityispiirteitä.

—  Tapasin ihmisiä ja kuuntelin heidän tarinoitaan siitä, miten elämä on muuttunut sitten Neuvostoliiton ajan ja 1990-luvun. Arkipäiväisten kohtaamisten myötä sain jonkinlaisen käsityksen siitä, miten moninaisia strategioita ihmiset ovat kehittäneet ratkaistakseen ongelmia töissä ja yksityiselämässä. Henkilökohtaisten verkostojen merkitys on suuri.

Paikallistason muutokset viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana ovat olleet merkittäviä

Pescin väitöstutkimus tarkastelee sosiaalipolitiikkaa ja sen toimeenpanoa paikallistasolla. Häntä kiinnostaa etenkin virallisten instituutioiden ja epävirallisten rakenteiden välinen yhteistyö – tai jännite – pienissä, yhden teollisuudenalan ympärille rakentuneissa kaupungeissa (monotown).

—  Haluan päästä katsomaan tarkemmin, miten paikallishallinto ja sosiaali- ja terveysalan toimijat käytännössä huolehtivat pienten paikkakuntien palveluista Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Kazakhstanissa. Tutkimuskirjallisuudessa korostetaan Neuvostoliiton ajalta periytyvien toimintamallien vaikutusta siihen, miten instituutiot ovat kehittyneet, mutta minusta näyttäisi, että paikallistason muutokset viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana ovat olleet merkittäviä.  

Pescin tavoitteena on siis ymmärtää, miten sosiaali- ja terveysalan toimijat ja paikallishallinnot luovivat virallisten instituutioiden ja paikallisten, epävirallisten käytäntöjen puitteissa. Ruohonjuuritason mekanismien ymmärrys on välttämätöntä, jos näihin yhteiskuntiin halutaan tuoda kansainvälistä kehitys- tai liiketoimintaa. Tämän valossa MARKETS-hankkeen otsikko “Mapping Uncertainties, Challenges and Future Opportunities of Emerging Markets: Informal Barriers, Business Environments and Future Trends in Eastern Europe, The Caucasus and Central Asia” avautuu jo helpommin.