Kriittisen tutkimuksen ja analyysin tarve korostuu tilanteessa, jossa yhteiskunnallisiin muutoksiin kytkeytyvää epävarmuutta ja turvattomuutta ryhdytään hyödyntämään osana yleispolitiikkaa. Rangaistukset ja rikoslaki ovat kriisien uhatessa tarjonneet poliittisesti houkuttelevan keinon turvallisuusuhkien torjumiseksi. Käytännössä vaikutukset ovat kuitenkin vähäiset.
– Rikosten kokonaismäärään vaikuttavat tekijät ovat pitkälti rangaistusten tavoittamattomissa. Toimivammat keinot löytyvät sosiaalipolitiikan ja rikostilanteiden sääntelyn puolelta, Tapio Lappi-Seppälä sanoo.
Pohjoismaisessa politiikkamallissa hallitusten ohjenuorana on ”tietoon perustuva toimintapolitiikka”. Se tarkoittaa, että tutkimustieto on saavuttanut hyvin poliitikot.
– Tuota suhdetta on Suomessa myös tuettu institutionaalisin rakentein. Yksi esimerkki tästä on Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, jonka yhtenä lakisääteisenä tehtävä on seurata rikollisuuden kehitystä ja kontrollijärjestelmän toimintaa, Lappi-Seppälä kertoo.
Instituutissa tehty työ kansallisten seurantajärjestelmien rakentamisessa sekä kansainvälisten tutkimusverkostojen luomisessa antaa professorin mukaan hyvät välineet Suomessa ja lähialueilla tapahtuvien muutosten ja niiden tausta-analyysiin.
– Samalla se antaa välineitä kriminaalipoliittisen järjestelmän toiminnan arviointiin ja kehittämiseen.
Muutokset rangaistuksissa eivät näy rikostilastossa
Rikos ja rangaistus kulkevat Suomessa joskus käsi kädessä, toisinaan taas ei, Lappi-Seppälä muotoilee.
– Vahvemmin vaikutukset ovat siirtyneet rikollisuudesta rangaistusjärjestelmään kuin toisinpäin. Rikospiikkien seurauksena rangaistuksia on historian kuluessa tavattu kiristää, esimerkiksi sotien jälkeisinä aikoina.
Olojen tasaannuttua myös rikollisuus on asettunut.
Merkittävät muutokset rikollisuudessa ja rangaistuksissa kytkeytyvät yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin rakennetekijöihin. Eriarvoistuminen tuo mukanaan pahemman rikollisuusongelman, ja se tuottaa myös kovaa kriminaalipolitiikkaa. Rikollisuuskehitykseen vaikuttavia isoja tekijöitä ovat myös rikostilaisuuksien määrä ja väestön ikärakenne.
– Rangaistusjärjestelmien soveltamisen erot ja niissä tavattavat muutokset eivät sen sijaan näy jättäneen jälkiä rikollisuustrendeihin eri maissa, Lappi-Seppälä sanoo.
Teollistuneiden länsimaiden rikollisuuskehityksen päälinjat ovat varsin samansuuntaiset. Rangaistusten käytössä taas löytyy suuriakin eroja. Esimerkiksi Yhdysvallat viisinkertaisti vankilukunsa muutamassa vuosikymmenessä. Suomi taas pudotti vankien määrän kolmannekseen samassa ajassa.
– Myös Euroopasta löytyy esimerkkejä toisilleen vastakkaisista vankilukumuutoksista. Näistä eroista huolimatta rikollisuustrendit eri maissa ovat suorastaan hämmentävän samansuuntaiset.
Pohjoismainen kriminaalipolitiikka on kansainvälisesti arvostettua
Asiantuntija- ja tutkimuspiireissä pohjoismainen kriminaalipolitiikka on professorin mukaan korkealle arvostettua ja kasvavan kansainvälisen mielenkiinnon kohde. Sen perusta on pohjoismaisen hyvinvointivaltion instituutioissa, arvoissa ja tavoitteissa.
Suomen kriminaalipolitiikkaa liberalisoitiin, kun maa 1960–70-luvuilta lähtien liittyi myöhäisjäsenenä pohjoismaiseen hyvinvointivaltiokerhoon. Vertailun vuoksi: Yhdysvallat ja Iso-Britannia kiristivät rikosoikeudellista kontrollia samalla kun ryhtyivät purkamaan hyvinvointivaltiollisia rakenteitaan.
– Hyvin toimivassa korkean luottamuksen ja tasa-arvon yhteiskunnassa, jota pohjoismainen yhteiskuntamalli kansainvälisessä vertailussa edustaa, sekä tarve että halu rikosoikeuden käyttöön on vähäisempi moneen muuhun järjestelmään verrattuna, Lappi-Seppälä korostaa.
Väestön hyvinvointieroja tasaava pohjoismainen sosiaalipolitiikka on osaltaan kyennyt myös viemään kaikupohjaa populistisilta ääriliikkeiltä, jotka hyödyntävät eri väestönryhmien välisiä jännitteitä ja pelkoja.
– Viime vuosina paineet ovat kasvaneet myös Pohjoismaissa. Muutokset kriminaalipolitiikan puolella ovat kuitenkin toistaiseksi pysyneet suhteellisen maltillisina, Lappi-Seppälä toteaa.