Hybridivaikuttaminen on harmaa alue sodan ja rauhan välissä – miten siltä voi suojautua?

Riippuvuus tietotekniikasta altistaa meidät propagandalle ja kyberhyökkäyksille. Yhteiskuntia voi horjuttaa myös ääriliikkeitä tukemalla.

Pitääkö Suomi julistaa hengenvaaralliseksi ulkomaisille lapsiperheille, Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov kysyi Twitterissä syyskuussa 2012. Virallisesti Astahov huolestui Vantaalla tehdystä huostaanotosta, joka kohdistui Venäjän kansalaisen lapsiin.

Asiamies ehdotti Suomelle ja Venäjälle uutta yhteistyöelintä, kahdenvälistä perhekomissiota. Se voisi jatkossa ratkoa huostaanottoja ja huoltajuusriitoja.

Todellinen tavoite oli saada Suomi luovuttamaan rekisteritietoja.

Viatonta huolta lasten turvallisuudesta? Kaikkea muuta, sanoo Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen tutkimusjohtaja, Venäjä-asiantuntija Hanna Smith.

— Kyse oli hybridioperaatiosta. Sen todellinen tavoite oli saada Suomi keräämään ja luovuttamaan rekisteri Suomessa asuvista Venäjän kansalaisista, Smith arvioi.

— Samanlaiset operaatiot olivat käynnissä niin Norjassa, Tšekeissä kuin Ranskassakin — ja kaikilla niillä oli sama päämäärä.

Kaikissa niissä operaatiot myös torjuttiin joko suoraan kieltämällä tai hautaamalla asia epämääräisiin lupauksiin.

HYÖKKÄYS VOI TULLA MONELTA TAHOLTA

Hybridioperaatioilla pyritään vaikuttamaan toisten valtioiden sisäisiin asioihin turvautumatta suoraan voimankäyttöön, kansainvälisen oikeuden apulaisprofessori Jarna Petman Tukholman yliopistosta luonnehtii.

Keinoja voivat olla propaganda ja ääriliikkeiden tukeminen, arkaluontoisten tietojen haaliminen, kyberhyökkäykset ja hakkerointi. Etenkin hakkerointi voi haavoittaa monia toimintoja viranomaisista pankkeihin. Nykyaikaiset yhteiskunnat nojaavat toimiviin verkkoyhteyksiin.

— Vuonna 2007 pronssisoturikohun aikaan Viroon tehtiin verkkohyökkäys, joka lamautti koko maan. Esimerkiksi ambulansseja ei saatu tilattua eivätkä verkkopankit toimineet, Petman toteaa.

Hyökkäyksen tekijää ei koskaan saatu varmasti selville.

Propaganda, ääriliikkeiden tukeminen ja hakkerointi ovat tyypilllisiä keinoja.

Hybridiuhkaan kuuluu usein samanaikainen toiminta monella eri taholla. Toiminnan päämäärät pitää usein päätellä, koska kukaan ei ilmoittaudu tekijäksi, jolla olisi tietty agenda.

Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin liittyneen sähköpostihakkeroinnin on arveltu johtuvan Venäjän halusta heikentää demokraattiehdokas Hillary Clintonin mahdollisuuksia. Venäläishakkerien päämäärät tietävät he itse — ja työn tilaajat?

ALTAVASTAAJA VOI HAKEA NEUVOTTELUJA

Hybridi- ja kyberuhkien kohdalla puhutaan usein Venäjästä. Hanna Smithkin on pitkän linjan Venäjä-tutkija ja siirtyi nykyiseen pestiinsä Venäjään ja Itä-Eurooppaan keskittyvästä Aleksanteri-instituutista Helsingin yliopistosta. Mutta ei hybridivaikuttaminen Venäjän yksinoikeus ole.

Vuonna 2002 Espanjaan kuuluville Marokon edustalla sijaitsevalle Perejil-saarelle rantautui Marokon merivoimien joukkoja. Virallinen selitys maihinnousulle oli laittoman siirtolaisuuden torjunta. Jo aiemmin Pohjois-Afrikan mediassa oli nostettu esiin näkemyksiä, joiden mukaan Marokon rannikon saaren kuuluminen Espanjalle on historiallinen vääryys. Espanjan armeija vangitsi marokkolaiset sotilaat, jotka eivät tehneet vastarintaa.

Luultavasti Marokko toivoi lähinnä uutta keskustelua saaren isännyydestä.

— Kansainväliset sopimukset ovat useimmiten kompromisseja. Altavastaajalle on yleensä pieni voitto päästä edes neuvottelupöytään, Smith kuvaa.

TIETOVERKKOJEN HAAVOITTUVUUDESTA

Länsimaat tekevät harvemmin varsinaisia hybridioperaatioita, mutta kyberhyökkäykset kuulunevat niidenkin työkalupakkiin. Esimerkiksi 2009–2010 Iranin ydinvoimaloiden tietojärjestelmissä todettiin Stuxnet-viruksen hyökkäyksiä. Tietokoneviruksen jäljet johtivat Israeliin, mutta moni veikkaa sen kotipaikaksi Yhdysvaltoja.

Oliko virus peräisin Israelista vai Yhdysvalloista?

Miksi hybridivaikuttaminen on noussut isoksi kysymykseksi 2010-luvulla? Asiantuntijat näkevät useita syitä.

— Tietotekniikka ja riippuvuutemme siitä altistavat meidät kyberhyökkäyksille aivan uudella tavalla, Smith toteaa.

Kyberhyökkäyksissä riskit ovat pieniä ja syyllisen todistaminen vaikeaa. Niillä voidaan kuitenkin aikaansaada paljon vahinkoa.

— Sosiaalisen median käyttö on altistanut länsimaat uudella tavalla myös informaatiovaikuttamiselle.

SODAN JA RAUHAN RAJA HÄMÄRTYY

Maailmanpolitiikan muuttuvat suhdanteet vaikuttavat niin ikään näkymättömien uhkakuvien lisääntymiseen.

— Aina kylmän sodan päättymisestä saakka maailmanjärjestys on ollut jonkin sortin käymistilassa. Eri osapuolet hakevat vaikutusvaltaa ja merkitystä. Yksi tapa tähän on luoda yleistä sekasortoa ja epäluuloa, Smith arvioi.

Jarna Petman muistuttaa, että perinteisen sodankäynnin kynnys nousee yhä korkeammalle.

— Aseellisen voiman käyttö on sanktioitu kansainvälisin sopimuksin. Siitä kiinni jääminen aiheuttaa helposti eristämistä ja muita ongelmia. Asioiden ajaminen pehmeämmin keinoin voi siksi houkuttaa.

Globaali maailma on entistä paremmin verkostoitunut. Yksinäisiä saarekkeita ei juuri ole, sanoo Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian dosentti, informaatiosodankäyntiin perehtynyt Aki Huhtinen.

— Jos ennen oli kriisialueita ja rauhallisia alueita, maailman kytkeytyminen yhä vahvemmin yhteen on hämärtänyt sodan ja rauhan aluerajoja. Yksi sotilaallinen konflikti voi sekoittaa osakemarkkinoita kaikkialla maailmassa.

Olennaisinta hybridiuhissa tuntuu olevan se, ettei tilanne ole kunnolla oikein kenenkään hallinnassa. Hybridi tunkeutuu joskus myös sotatantereelle.

— Esimerkiksi Afganistanin kriisi on melkoinen hybridi, jossa yhdistyvät taloudelliset, sotilaalliset, ideologiset ja uskonnolliset intressit. Se voi vaikuttaa vaikkapa vaalituloksiin toisella puolella maapalloa, Maanpuolustuskorkeakoulun professorina työskentelevä Huhtinen toteaa.

TIETO JA LAKI AUTTAVAT

Miten epämääräisiä uhkia vastaan voi suojautua?

— Yksi tärkeä suojakeino on tieto, Smith sanoo.

Huhtisen mukaan keskeistä on selkiyttää yhteiskunnan toimijoiden rooleja ja pohtia kansainvälisiin tapahtumiin reagoimista yhdessä.

— Perinteisen maanpuolustuksen lisäksi puolustusvoimissa korostuvat nyt kansainvälinen kriisinhallinta ja kansainvälinen apu. Näihin kaikkiin tulee olla riittävä valmius.

Maanpuolustukseen liittyvää lainsäädäntöä muutettiin Suomessa Krimin valtauksen jälkeen. Aiemmin puolustusvoimilla oli oikeus torjua järjestäytynyt hyökkäys, mutta nyt epäselvempikin tilanne antaisi tarvittaessa mahdollisuuden armeijan liikekannallepanoon.

— Iso kysymys on tietysti uusi tiedustelulainsäädäntö. Se on perusteltu uhkien torjunnan näkökulmasta, mutta samalla ollaan hyvin lähellä perusoikeuksien rajoittamista. Laki on hyvä, jos voimme luottaa vallanpitäjien oikeudenmukaisuuteen, Petman arvioi.

— Ainoastaan oikeusvaltiossa, jossa päättäjät ja viranomaiset ovat vastuussa tekemisistään, voimme luottaa, että he käyttävät heille annettuja valtuuksia oikein.

Euroopan hybridiuhkia tarkkailemassa

Hybridivaikuttaminen merkitsee keinovalikoimaa, jolla pyritään monella eri suunnalla horjuttamaan toista osapuolta. Informaatiosodankäynti, kyberhyökkäykset ja tunnustuksettomat sotilaalliset operaatiot ovat tällaisia keinoja. Hybridin voi määritellä sodan ja rauhan väliin jääväksi harmaaksi alueeksi. Pyrkimyksenä on ohittaa toisen osapuolen itsemääräämisoikeus, useimmiten kuitenkin ilman suoraa voimankäyttöä.

Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, viralliselta nimeltään The European Centre of Excellence for Countering Hybrid Threats, aloitti toimintansa vuonna 2017. Keskuksella on 18 jäsenmaata ja parinkymmenen vakituisen työntekijän tiimi. Budjetin maksavat puoliksi Suomi ja muut jäsenmaat.

Keskuksessa pyritään saattamaan yhteen hybridiuhkista jäsenmaissa kerättyä tietoa ja tutkimusta. Keskus kouluttaa jäsenmaiden virkamiehiä ja edistää EU:n ja Naton yhteistyötä hybridikysymyksissä.

Tutkimusjohtaja Hanna Smith korostaa verkostojen luomisen merkitystä. Tavoitteena on luoda eurooppalaisten tutkijoiden verkosto, joka yhdessä tunnistaisi hybridiuhkia.

Keskus on julkaissut useita analyyseja hybridiuhkien erilaisista muodoista. Kesällä valmistui yhdessä Helsingin kaupungin kanssa tehty katsaus pääkaupungin mahdollisista heikkouksista hybridiuhkien edessä.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/09/18.