ALEKSANTERI INSIGHT 2/2022. Tammikuun toisena päivänä mielenosoitukset alkoivat Jañaözessa, Kazakstanin öljyteollisuuden keskuksessa, samalla alueella, jossa ihmisiä kuoli poliisien ja mielenottajien yhteenotoissa joulukuussa 2011. Protestit, jotka syntyivät tyytymättömyydestä öljyn hinnan nousuun, yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon ja heikentyneeseen elintasoon levisivät pian suuriksi mielenosoituksiksi koko Kazakstaniin, mukaan lukien maan entiseen pääkaupunkiin ja taloudelliseen keskukseen Alma-ataan. Tässä vaiheessa mukaan oli tullut myös vaatimuksia poliittisesta muutoksesta. Mielenosoittajat huusivat ”Vanha mies ulos!” viitaten Nursultan Nazarbajeviin, Kazakstanin pitkäaikaiseen presidenttiin, joka nousi valtaan vuonna 1991 maan itsenäistyessä. Väistyttyään virallisesti presidentin toimesta vuonna 2019, Nazarbajev säilytti edelleen vahvan aseman hallinnossa Kazakstanin turvallisuusneuvoston puheenjohtajana.
Vaikka hallitseva presidentti Tokajev erotti Nazarbajevin, mielenosoitukset kärjistyivät väkivallaksi ja ryöstelyksi ympäri maata. Tokajev reagoi tapahtumiin julistamalla hätätilan ja pyysi Venäjän johtamalta Kollektiiviselta turvallisuusjärjestöltä (OKDB) apua tilanteen “vakauttamiseen”. Kutsun päämääräksi esitettiin rauhanturvaaminen, mutta monet näkivät operaation ulkomaalaisten joukkojen käyttämisenä mielenosoitusten väkivaltaiseen tukahduttamiseen. Presidentti Tokajev kutsui mielenosoittajia roistoiksi ja terroristeiksi sekä antoi turvallisuusjoukoilleen luvan käyttää tappavaa voimaa. Tammikuun 11. Tokajev ilmoitti järjestyksen palautuneen Kazakstaniin ja että mielenosoitukset ovat ohitse. Kollektiivisen turvallisuusjärjestön joukot vedettiin maasta tammikuun 19. mennessä. Tapahtumissa oli kuollut ainakin 227 ihmistä ja vähintään 10 000 oli pidätetty.
Kazakstanin tammikuun tapahtumissa riittää vielä paljon selvitettävää. Useimmat asiantuntijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että mellakoiden aikana näyttäisi käynnissä olleen valtataistelu Presidentti Tokajevin ja hänen edeltäjänsä Nazarbajevin liittolaisten välillä. Tulkintaa vahvistaa se, että Nazarbajevin liittolaisia on sittemmin siirretty syrjään tärkeistä poliittisista ja talouteen liittyvistä asemista sekä kritiikki, jota Tokajev on esittänyt Nazarbajevin aikaa kohtaan.
Mitä Kazakstanissa tapahtuu seuraavaksi? Venäjän tuella oli keskeinen rooli siinä, että Tokajev onnistui pysymään vallassa. Siirrettyään Nazarbajevin nopeasti sivuun Tokajev on alkanut erottaa aiempaa hallitsevaa eliittiä ja rakentaa tilalle omaansa. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Tokajevilla ei ole vankkaa tukea kansan parissa eikä hän ole vielä ehtinyt luomaan ympärilleen lojaalia eliittiä. Tokajev on pyrkinyt toteuttamaan uudistuksia, jotka vähentäisivät nopeasti tyytymättömyyttä, mutta nämä eivät tarkoita syvempiä rakenteellisia muutoksia ja näin ollen potentiaali levottomuuksiin säilyy maassa. Vähentävätkö tammikuun tapahtumat Kazakstanin ulkopolitiikan monisuuntaisuutta? Lyhyellä tähtäimellä Kazakstanin ulkopolitiikassa voidaan nähdä jonkinlaista hienosäätöä. Voidaan jopa ennustaa, että suhteet Moskovaan vahvistuvat. Lisäksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan lähettää selvän viestin Kazakstaniin ja Keski-Aasiaan, että Moskova on valmis ajamaan intressejään alueella jopa voimaa käyttäen. Pidemmällä tähtäimellä muiden valtakeskittymien ja etenkin Kiinan vaikutus taannee sen, että Venäjä tuskin saa yksinoikeutta yhteistyöhön Kazakstanin kanssa.
Sherzod Eraliev is an Academy of Finland Fellow at Aleksanteri Institute, University of Helsinki