Georgian vankiloiden näkymättömät vähemmistöt

ALEKSANTERI INSIGHT 3/2020 Georgiassa vankilalaitoksen uudistamisella on ollut keskeinen rooli maan ”eurooppalaistamisessa”. Etnisten vähemmistöjen vankiloissa kokemista haasteista ei kuitenkaan usein puhuta. Selkeän syrjinnän lisäksi vähemmistöjen marginalisoitumiseen rangaistuslaitoksissa vaikuttaa myös huomaamattomampia tekijöitä.

Vankien tasavertainen kohtelu on Euroopan neuvoston ja rangaistuslaitoksia valvovien kansainvälisten organisaatioiden keskeisiä periaatteita. Georgiassa vankilalaitoksen uudistamisella on ollut näkyvä rooli poliittisessa projektissa ”eurooppalaistaa” maata. 2000-luvulla presidentti Saakashvilin nollatoleranssi rikollisuuteen ja korruptioon johti vankien määrän dramaattiseen kasvuun. Todisteet räikeistä ihmisoikeuksien loukkaamisista vankiloissa edesauttoivat hallinnon vaihtumista 2012, ja vuonna 2013 toteutettiin massiivisia armahduksia. Vallanvaihdon jälkeen Georgian johtavat poliitikot ovat vakuuttaneet sitoutumistaan vankeinhoidon kansainvälisiin standardeihin. Silti etnisiä vähemmistöjä edustavien vankien tilanne on saanut vähän huomiota. Vankilaviranomaisten, sosiaalityöntekijöiden ja vankien mielestä etniset erot eivät vaikuta georgialaisten vankiloiden arkeen.

Etnisyyteen perustuva syrjintä vankiloissa heijastaa laajempaa suhtautumista monimuotoisuuteen yhteiskunnassa. Aiheen tutkimus on suurelta osin keskittynyt afroamerikkalaisten yliedustukseen Yhdysvaltain vankiloissa, mikä on vaikuttanut yleisen käsitykseen vankien etnisestä syrjinnästä. Tämä lähestymistapa esittää kuitenkin etnisyyden muuttumattomana ja itsestään selvänä ohittaen erilaiset tavat ymmärtää etninen identiteetti, sekä sen, miten nämä tulkinnat muokkaavat arjen valtasuhteita. Ilmeisen rodullisetnisen epätasa-arvon lisäksi voidaan huomata vähemmän näkyviä poissulkemisen tapoja, joissa etnisyys yhdistyy luokkaan, sukupuoleen, ikään, sekä myös historiaan ja maantieteeseen.

Penal Reform International -järjestön vuonna 2020 julkaiseman raportin mukaan vangit, jotka eivät kuulu vähemmistöihin, eivät usein tunnista näiden kohtaamia ongelmia, etenkään ei-näkyvien vähemmistöjen. Stigmatisoituja ryhmiä ovat erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Toisaalta sama tutkimus paljastaa, että etniset vähemmistöt voivat kokea kulttuurisia haasteita ja eristyneisyyttä myös suoranaista syrjintää näkymättömämmillä tavoilla. Georgiassa vankeinhoitolaitos ja kansalaisjärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen suurimmat haasteet liittyvät kielimuureihin, joiden tähden nämä eivät kykene kommunikoimaan vankilan työntekijöiden ja muiden vankien kanssa, eivät ymmärrä oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan, eivätkä kykene käyttämään sosiaalityöntekijöiden ja psykologien palveluja. Myös uskonnolliset erot voivat aiheuttaa jännitteitä. Vangeille, jotka eivät ole ortodokseja, ei ole erillisiä tiloja uskonnon harjoittamiseen. Lisäksi on raportoitu ortodoksisten vankien harjoittamasta painostuksesta muun uskoisia kohtaan.

Etnisten ryhmien välisiä suhteita vankiloissa ei Georgiassa yleisesti pidetä ongelmallisina. Toisaalta ulkopuolisen on vaikea nähdä etnisiin vähemmistöihin vaikuttavaa huomaamattomampaa dynamiikkaa. Esimerkiksi vangit, joiden perhe ja ystävät asuvat lähellä voivat luottaa vankilan ulkopuolelta tulevaan psykologiseen ja materiaaliseen tukeen; vierailuihin, paketteihin ja rahalähetyksiin. Ulkomaalaisilla ja etnisillä vähemmistöillä on vähemmän käytettävissä tällaisia selviytymisstrategioita. Kieli- ja kulttuurimuurit myös estävät vuorovaikutuksen epävirallisten valtahierarkioiden kanssa, jotka käytännössä hallitsevat vankiloita. Joidenkin kansalaisjärjestöjen ja vankilavirkailijoiden mielestä kommunikaation vähyys suojaa georgian kieltä osaamattomia rikollisen alakulttuurin vaikutukselta. Kuitenkin esteet integroitumiselle niin viralliseen kuin epäviralliseenkin vankilakulttuuriin marginalisoi nämä vangit ja vaikeuttaa entisestään heidän emotionaalista, sosiaalista ja materiaalista tilannettaan.

Lataa tulostettava (PDF) versio tästä.

Costanza Curro työskentelee tutkijatohtorina Aleksanteri-instituutin Gulag Echoes -hankkeessa.