Magisterprogrammet i samhällsvetenskaper -koulutusohjelmalle on myönnetty 39 000 euroa Helsingin yliopiston digiloikka-hankkeen rahoituksesta. Tarkoituksena on kehittää entisestään Svenska social- och kommunalhögskolanissa (Soc&kom) kehitettyä globaalin luokkahuoneen konseptia. Projekti on esimerkki siitä, kuinka yliopiston strategiaa toteutetaan käytännössä.
Valtio-opin yliopistonlehtori Kim Zilliacus ja verkkopedagogiikan asiantuntija Christian Lindblom ovat kehittäneet Soc&komissa vuodesta 2007 alkaen yhteistyössä monien eri kansainvälisten kumppaniyliopistojen kanssa globaalin ja digitaalisen luokkahuoneen mallia. Mallia kokeiltiin vuonna 2013 University of Technology Sydneyn ja Monash Universityn kanssa, ja vuonna 2016 se vakiinnutettiin käyttöön yhteistyössä University of Canterburyn sekä Auckland University of Technologyn kanssa Politics Online -kurssin myötä. Samainen laboratoriokurssi on nyt pohjana, kun digitaalisia lippulaivakursseja kehitetään edelleen Helsingin yliopistolla.
– Projekti pohjautuu vahvasti Soc&komin monivuotisiin kokeiluihin, joiden tarkoituksena on ollut rakentaa toimiva malli. Mallissa yhdistyvät niin verkkopedagoginen kuin kasvokkainkin tapahtuva opetus, yliopistonlehtori Zilliacus kertoo.
Toimivan digitaalisen kurssipaketin lisäksi malli tarjoaa rinnakkaista opetusta kumppaniyliopistojen kanssa. Opetusyhteistyö poikkeaa perinteisistä lyhytkestoisista ja paikallisesti rajoittuneista kansainvälisen opettajavaihdon opetusmalleista.
– Sujuvasti toimivan pedagogisen mallin kehittäminen kansainväliseen yhteistyöhön lisää opetuksen laatua ja edistää sen kansainvälistymistä. Samalla se tekee kansainvälisestä vaihdosta merkityksellisempää, sillä sen avulla opetusresursseja voi vaihtaa pitkiäkin aikoja, Zilliacus sanoo.
Aktivoiva ja sisällyttävä opetus
Tällä haavaa maisteriohjelmassa on menossa Governing Online Communication -kurssi, joka on jatkoa laboratoriokurssille. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Uuden-Seelannin Christchurchissa sijaitsevan University of Canterburyn kanssa.
Käytännössä kurssin osanottajat kokoontuvat yhteen omalla pallonpuoliskollaan – maisteriohjelman opiskelijat luentosaliin Helsingissä ja esimerkiksi opiskelijat Christchurchissa oman yliopistonsa luentosaliin. Luennot lähetetään suorina luokkahuoneesta kumppaniyliopistoon, jossa opiskelijoilla on verkon kautta mahdollisuus myös suoriin kommentteihin. Jos luento pidetään esimerkiksi Uudessa- Seelannissa, koordinoivat opettajat ovat siellä mukana. Opetusavustaja on puolestaan paikalla Helsingissä, ja täällä opiskelijat osallistuvat luennolla joko luokkahuoneessa tai verkossa.
Opiskelijoita aktivoidaan ennen luentoja, niiden aikana ja jälkeen keskustelemaan sisällöstä Facebookissa ja Presemossa (verkkopedagogiikan työkalu). Jokaista luentoa varten luodaan tapahtuma Facebookiin, jonne opiskelijat kirjoittavat etukäteen kommentteja ja kysymyksiä, joita käsitellään luennon aikana. Itse luennolla opiskelijat ovat mukana Presemon kautta. Syvemmälle luotaava keskustelu seuraa tapahtuman Facebook-sivuilla, ja sen tarkoitus on vahvistaa opiskelijoiden osallistumista luentojen sisältöön.
– Kaikki ovat yhteydessä kaikkiin huolimatta siitä, missä luokkahuoneessa he ovat, Zilliacus sanoo. Koordinoiva opettaja seuraa keskustelua Presemossa ja välittää kysymykset luennoitsijalle suoria kommentteja varten. Opiskelijoiden keskittynyt keskustelu Presemossa seuraa koko ajan aktiivisesti luennon kulkua ja vahvistaa osallistumisen laatua samalla, kun luennoitsija voi ottaa osaa ja vastata opiskelijoiden kiinnostuksen kohteisiin ja palautteeseen luennon sisällöstä yhtenäisellä ja interaktiivisella tavalla, Zilliacus kertoo.
Zilliacus on julkaissut tieteellisen yhteisartikkelin* ”globaalin luokkahuoneen” kehitystyöstä ja sosiaalisen median sekä verkkopedagogisten työkalujen käytöstä opetuksessa. Esimerkiksi Presemon käyttö on osoittautunut oivalliseksi tavaksi kanavoida opiskelijoiden huomio kurssin sisältöön muiden, puhelimessa tai tietokoneessa tapahtuvien asioiden sijaan. Malli suo mahdollisuuden merkitykselliseen dialogiin opiskelijoiden ja opettajan välillä kansainvälisellä tasolla koko oppimisprosessin läpi.
– Tämä on ollut valtavan tehokasta. Järjestelmä toimii yhtä hyvin livenä kuin digitaalisessa luokkahuoneessakin, Zilliacus sanoo. Keskeinen syy toimivuuteen on se, että opiskelijat voivat hyödyntää sosiaalisia alustoja, joihin he ovat tottuneet ja joilla he viettävät aikaansa.
Voimavara kansainvälisessä kilpailussa
Luentoa voi seurata myös kotoa käsin. Kurssi sisältää osia MOOCista (Massive Open Online Course), mutta se on interaktiivisempi ja aktivoi opiskelijoita enemmän mukaan opetukseen.
– Suuret jätit kuten Harvard ja Stanford voivat tarjota massaluentoja kansainvälisiltä tähtiluennoitsijoilta MOOCin kautta. Meidän on mietittävä, mitä voimme tarjota niiden sijasta. Haluamme kehittää yhteyksiä samanhenkisiin oppilaitoksiin, joilla on vastaavat intressit ja resurssit. Näin keskitymme siihen, missä olemme hyviä kehittääksemme vaihtoehtoisia malleja antoisaa kansainvälistä opetusta varten.
Zilliacuksen tavoitteena on järjestää ja vahvistaa opetusyhteistyötä kumppaniyliopistojen kanssa niin, että tarjolle tulisi toisiaan täydentäviä ja rikastuttavia kansainvälisiä ympäristöjä. Yhteistyö voi tapahtua kolmella eri tasolla: kyseeseen voivat tulla luennoitsijavaihto, kurssit ja myös opintokokonaisuudet. Opiskelijoille yhteistyö merkitsee lisääntynyttä joustoa ja kansainvälisiä valintamahdollisuuksia.
– Jos haluaa olla mukana kansainvälisessä projektissa ja kehittää kansainvälistä opetusyhteistyötä, on kyettävä tarjoamaan digitaalisesti paketoituja kursseja, jotka oikeasti toimivat. Olemme nyt saaneet aikaan teknisesti helppokäyttöisen mobiilipaketin, jonka toteutus yhteistyössä eri kumppaniyliopistojen kanssa toimii hyvin. Kovassa globaalissa kilpailussa on pystyttävä tarjoamaan vaihtoehtoisia malleja ja miettimään, missä olemme hyviä.
Projektille myönnetyt digiloikkarahat käytetään digitaalisten lippulaivakurssien systemaattiseen kehittämiseen ja kansainväliseen opetusyhteistyöhön sopivan digitaalisen verkkoalustan kehittämiseen. Uuden-Seelannin kanssa yhteistyössä toteutetun Governing Online Communication -kurssin lisäksi aiotaan kehittää kurssiyhteistyötä myös pohjoismaisella ja kansallisella tasolla. Koska Helsingin yliopistolla on kansallinen vastuu sosiaalityöntekijöiden kouluttamisesta ruotsin kielellä, voidaan mallin avulla tarjota myös kelpoisuuskoulutusta jo työelämässä oleville opiskelijoille esimerkiksi Vaasassa.
– Malli luo lisäarvoa sitomalla yhteen Helsingin yliopiston kolme strategista painopistealuetta: digitalisoinnin, kansainvälistymisen ja pedagogisen kehityksen. Lisäksi mallia tullaan arvioimaan verkkopedagogiikkaan suuntautuneessa tutkimusjulkaisussa ja sitä voidaan käyttää myös yliopiston muissa opetusohjelmissa. Uskoakseni tämän kaltainen lisäarvo on melkoisen ainutlaatuista, Zilliacus sanoo.
*Moring, T. A.; Zilliacus, K. O. K., Rupar, V., Treadwell, G., Joergensen, A. S., Larsen, I., Munk, I. & Matheson, D. Oct 2017, “Global Interaction as a Learning Path towards Inclusive Journalism” In: Journal of Applied Journalism & Media Studies. 6, 3 p. 485-506.