Lukioikäisenä helsinkiläiseen Aishi Zidaniin iski kaukokaipuu. Hän sai ystävänsä kanssa hyvän idean lähteä käymään kavereiden luona Yhdysvalloissa.
— Isä ja äiti totesivat, että et todellakaan lähde omillasi ja alaikäisenä. Jankkaamiseeni he keksivät vastata, että jos kerään itse matkarahat, saan mennä, Aishi Zidan muistelee.
— Kävin sitten siivoamassa kodittomien ja päihdeongelmaisten kahvilaa aina koulun jälkeen. Sain rahat kasaan.
Myöhemmin isä kertoi, että vaikka huoli oli ollut kova, hänellä ei ollut sydäntä kieltää rahat koonneelta tyttäreltään matkaa. Isä kertoi myös arvostavansa sitä, että jos tytär päättää jotain, tämä on valmis tekemään töitä asian eteen.
Nyt kolmikymppisenä ja vuoden ikäisen tyttären äitinä Zidan ymmärtää vanhempiensa näkökulman täysin.
— Kauhistuttaa ajatuskin siitä, että lapsi lähtisi teininä ulkomaille itsekseen. On siinä vaadittu vanhemmilta isoa luottamusta.
Kiinnittäkää turvavyönne
Nuoren naisen kaukokaipuu ei hellittänyt. Zidan vietti lukion jälkeen välivuoden Ryanair-yhtiön lentoemäntänä ja asui vuoden Roomassa. Lentoemännän työ oli rankkaa, Zidan toteaa.
— Halpalentoyhtiöissä tehtiin neljä lentoa päivässä, eivätkä työehdot olleet maailman parhaat. Sain kuitenkin kollegoistani monia hyviä ystäviä ympäri Eurooppaa.
Ryanair-vuoden jälkeen päämääränä oli yliopisto. Zidan suoritti kursseja avoimessa yliopistossa, mietti pääainettaan ja tienasi elantonsa kahvilatöissä Yleisradiossa.
Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat. Kotona seurattiin uutisia ja politiikasta keskusteltiin. Zidanin äiti Heidi Zidan on toimittaja ja palestiinalaissyntyinen isä Hakim Zidan opiskeli muun muassa sosiologiaa.
— Valitsin pääainetta historian ja sosiologian välillä. Historia todella kiehtoo minua, mutta huomasin kuitenkin nykypäivän tapahtumat omimmaksi jutukseni. Päädyin sosiologiaan, Zidan kertoo.
Hyppäys toimittajaksi
Ennen kuin Zidan ehti hakea yliopistoon, väliin kiilasi Sanoman toimittajakoulu. Se käynnistettiin juuri uudestaan, ja Zidan päätti hetken mielijohteesta hakea mukaan.
Nuorempana Zidan oli kirjoittanut mielellään tarinoita ja saanut aineistaan kehuja koulussa.
— En ajatellut pääseväni sisään. Olin 20-vuotias kassamyyjä, jolla ei ollut lainkaan toimittajakokemusta. Kun olin lähettänyt hakemukseni, en pitkään aikaan edes katsonut sähköpostiani. Silloin ei vielä koko ajan oltu viestien äärellä.
Niinpä Zidanilta jäi huomaamatta tieto, että hän oli päässyt jatkoon. Lopulta Sanomalta soitettiin ja kysyttiin, eikö häntä tosiaan kiinnostanut tulla haun seuraavaan vaiheeseen.
Kyllä kiinnosti ja Zidan selvitti tiensä kouluun. Koulussa sitten siirryttiinkin melko vauhdilla suoraan työharjoitteluihin. Yhtäkkiä Zidan kirjoitti juttuja Ilta-Sanomien verkkosivuilla.
— Se oli hurja hyppäys. Kollegat opettivat minua kärsivällisesti.
Työ lähti rullaamaan. Vuonna 2009 Zidan haki ja pääsi Helsingin yliopistoon ja aloitti sosiologian opinnot toimittajan pätkätöitten ohessa.
Politkovskajan vaikutus
Toimittajan työ oli tuttua äidin ammatin kautta. Toinen merkittävä sysäys oli Anna Politkovskajan tapaaminen 2000-luvun alussa. Zidanin opettaja Suomalais-venäläisestä koulusta oli vienyt luokkansa kuuntelemaan Suomessa vieraillutta toimittajaa, joka kertoi työstään Tshetshenian sodassa.
— Politkovskajan rohkeus ja hänen työnsä merkittävyys tekivät minuun syvän vaikutuksen, Aishi Zidan muistelee.
— On kunnioitettavaa, miten vaikeissa oloissa ja pelottomasti hän tuotti riippumatonta tietoa sodan vääryyksistä.
Muutamaa vuotta myöhemmin Anna Politkovskaja salamurhattiin.
Aishi Zidanista on sittemmin tullut kokenut ja palkittu ulkomaantoimittaja, joka on itsekin raportoinut sodan repimiltä kriisipaikoilta. Yhtymäkohdat Politkovskajan työhön hän torjuu saman tien.
— Politkovskaja toimi hyvin erilaisessa yhteiskunnassa kuin minä, joka saan tehdä työtäni yhdessä lehdistönvapauden kärkimaista, Zidan muistuttaa.
— EU-maan kansalaisena olen myös ollut hyvin etuoikeutetussa asemassa, kun olen tehnyt toimittajana töitä vaikkapa Lähi-idässä.
Arabiaa ja venäjää
Kun Zidan haki toimittajakouluun, hän ei tuntenut Lähi-itää sen syvällisemmin. Helsinkiläisnuori oli käynyt alueella vain muutaman kerran kesälomilla sukuloimassa. Sittemmin Zidan on ehtinyt asua Lähi-idässä opiskelijana ja kirjeenvaihtajana.
Hän ei silti ajatellut profiloituvansa erityisesti Lähi-idän uutisointiin.
— Aloitin arabian opinnot yliopistossa siksi, että voisin lomillani Länsirannalla keskustella isoäitini kanssa. Kun aloitin työt Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksessa, samaan aikaan syttyi arabikevät. Osasin hieman arabiaa, joten päädyin töihin Lähi-idän pariin.
Toimittajuudessa Zidania kiehtoo aiheiden laajuus.
— Minun on vaikea nähdä, että tekisin loppuelämäni vain yhtä asiaa, vaikkapa raportoisin Lähi-idän asioista. Ylen kirjeenvaihtajana toki keskityin siihen, mutta muutoin olen tehnyt yleisulkomaantoimittajana juttuja laidasta laitaan eri aiheista.
Jossakin vaiheessa Zidan toivoo pääsevänsä tekemään töitä Venäjällä.
— Vähintäänkin haluaisin päästä sinne opiskelemaan kieltä ja palauttamaan sitä mieleeni kouluajoista.
Kampaajana salaa
Kriisialueilta tekemissään jutuissa Aishi Zidan lähestyy aiheitaan ihmisten kautta. Hän tuo esiin kriisien vaikutusta paikallisten ihmisten elämään.
— Konfliktialueen arki voi olla hyvin kaukainen, jopa absurdi suomalaisessa yhteiskunnassa elävälle ihmiselle. Toisen ihmisen kokemusten kautta tilanne on helpoin tehdä ymmärrettäväksi.
Vuonna 2017 Zidan raportoi Mosulista, jossa käytiin viimeisiä taisteluita Isisiä vastaan.
— Jos olisin kertonut sinänsä oikein, että Isisin alla naisten asema oli heikko ja hallinto ihmisoikeuksia kaikilla tavoilla kaventava, ei sitä oikein ymmärtäisi.
Niinpä toimittaja ja kuvaaja menivät erään suljetun kampaamon ovelle koputtamaan ja pyytämään haastattelua.
— Löysimme naisen, joka oli Isisin vallattua Mosulin jatkanut salaa ammattiaan, pitänyt kampaajan identiteetistään kiinni.
Kampaaminen oli hiljainen tapa vastustaa hallintoa.
— Tällaiset tarinat ovat kiinnostavia ja havainnollisia. Jokainen pystyy kuvittelemaan tuon naisen arjen vaikeuksia.
Suru tulee myöhemmin
Konfliktialueilla Zidan on nähnyt ilmaiskuilla tuhottuja koteja ja tavannut kidutetuiksi joutuneita. Hän on nähnyt sydäntä särkeviä ihmiskohtaloita ja sen, miten monin tavoin sota voi murtaa ihmisen.
Tunteille ei kuitenkaan voi työtä tehdessä antaa liikaa valtaa.
— Haastattelutilanteissa haluan olla ammattimainen, koska uskon kunnioittavani haastateltavaa, jos teen työni hyvin. Pohdin todella paljon, onko toinen siinä tilassa, että häntä voi haastatella. Kun ihminen on kokenut jotain kamalaa, pitää olla äärimmäisen hienotunteinen.
Zidan miettii myös haastateltaviensa turvallisuutta. Hän on jättänyt haastatteluja tekemättä, jos on kokenut, että se voisi aiheuttaa ihmiselle vaaran.
— Monet tapaamistani ihmisistä jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Olen huomannut, että suru nähdystä iskee minuun usein toden teolla vasta jälkikäteen. Kyyneleet voivat tulla vasta lentokoneessa kotimatkalla.
Ihmiskilpiä ja itsemurhaiskuja
Toimittajan työ kriisialueella on henkisesti raskasta. Tilannetta vaikeuttaa sekin, ettei konfliktialueella aina tiedä, kuka toimii kenenkin joukoissa. Mosulissa, 40 asteen helteessä, alati kutistuvalla Isisin alueella oli taistelijoiden seassa pommitusten keskellä paitsi heidän perheitään myös ihmisiä, jotka oli pakotettu ihmiskilviksi.
Isisin menettäessä alueitaan kortteli korttelilta ihmisiä pääsi pakenemaan heidän jaloistaan. Tilanne oli sekasortoinen.
— Pakenijat olivat todella heikossa kunnossa. Joku kantoi kuollutta vauvaa ja ihmiset huusivat hädissään vettä, Zidan kertoo.
— Heistäkään ei voinut olla varma, kuka on kuka. Juuri ennen kuin me saavuimme paikalle, kollegani oli todistanut tilannetta, jossa yksi paenneista naisista, ilmeisesti Isisin tukija tai jäsen, räjäytti itsensä.
Edessä gradu
Zidan sukkuloi muutaman vuoden Yleisradion ja Helsingin Sanomien väliä, kunnes hänet vakinaistettiin Ylen ulkomaantoimitukseen vuonna 2018. Yliopisto-opinnot jäivät työkiireiden vuoksi kandivaiheeseen.
Zidan oli tavannut yliopistossa nykyisen puolisonsa, politiikassa uraa tekevän Ozan Yanarin. Vuosi sitten pariskunnalle syntyi tytär. Vanhempainvapaallaan Zidan huomasi, että aika saattaisi olla otollinen opintojen viimeistelyyn. Tänä syksynä hän kirjautui yliopistolle maisteriopiskelijaksi ja jäi vuoden opintovapaalle.
— Olen opiskelusta todella innoissani! Odotin pitkään oikeaa hetkeä ja nyt sen aika tuli.
Opiskelu auttaa myös kehittymään työssä.
— Toimittaminen on ajattelutyötä. Mitä moniulotteisemmin ymmärtää maailmaa, sitä paremmat eväät on tehdä työ hyvin. Siksi haluan kehittää ajatteluani uutta opiskelemalla.
Tällä hetkellä Zidan hahmottelee graduaihettaan. Erityisesti häntä kiinnostaa digitaalisuus ja teknologian sosiologia.
— Minua kiehtoo se, miten meneillään oleva digitaalinen vallankumous vaikuttaa yhteiskuntiin, yhteisöihin ja ihmisiin. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, ettemme ole yhteiskuntina ja ihmisinä ehtineet sitä oikein tajuta saati siihen täysin sopeutua.
Yleissivistys kantaa
Yhden vuoden määräaika opintojen viimeistelylle on juuri sopiva, Zidan tuumii.
— Teen vain ne kurssit, jotka minun on suoritettava tutkintoa varten. Tässä auttaa myös se, että lapsen hoitaminen vie ison osan päivästä. Kun pitää olla tiettyyn aikaan kotona, ei voi rönsyillä. Olen oppinut ajankäytössä aika tehokkaaksi.
Helposti innostuva Zidan olisi muussa tapauksessa voinut opiskella vaikka kuinka kauan.
— Pohjois-Amerikan tutkimuksesta ajattelin aikoinaan valita vain pari kiinnostavaa kurssia, kunnes huomasin suorittaneeni pitkän sivuaineen. Sama kävi arabian ja islamin tutkimuksen suhteen.
Joskus myöhemmin Zidan toivoo taas löytävänsä aikaa palata opiskelujen pariin, oppimaan kaikkea yllättävää maailmasta.
— Kaikki yleissivistävä opiskelu on toimittajalle hyödyksi. Pohjois-Amerikan tutkimus auttoi minua ymmärtämään USA:n yhteiskuntaa, historiaa ja politiikkaa pintaa syvemmältä. Sama juttu arabian ja islamin tutkimuksessa.
Pohjatietojen avulla toimittaja pääsee syvemmälle jutuissaan, Zidan uskoo.
Mäkihyppyä ja penkkiurheilua
Zidan kokee olevansa etuoikeutettu aikuisopiskelija. Hänellä on innostava työ odottamassa opintojen jälkeen. Mitä seuraavaksi, vieläkö jokin haave itää?
— Kaikki on tällä hetkellä aika hyvin. Unelmoin siitä, että pystyisin jatkossakin säilyttämään uteliaisuuden ja innostumisen. Että en leipääntyisi, vaan jaksaisin ottaa asioista selvää.
Lapsena Zidanin suurin unelma oli tulla mäkihyppääjäksi.
— Edesmennyt isoisäni oli suuri urheilufani. Katsoin hänen kanssaan paljon mäkikisoja yhdessä. Muistan aina, miten heräsimme vuonna 1998 yöllä katsomaan Jani Soinisen hyppyjä Naganon olympialaisissa.
Isoisä oli Aishi Zidanin hiihtokaveri.
— Hän teki minulle latua edessä ja muovasi mäkeen myös pienen hyppyrin, josta pääsin leiskauttamaan. Tykkään lajista yhä, vaikkei siitä uraa tullutkaan, Zidan naurahtaa.
Viime vuosina urheilun seuraaminen on jäänyt vähemmälle.
— Seuraan isoja kisoja, kuten jalkapallon MM- ja EM-otteluita. On vieläkin vaikea käsittää, että ensi kesänä pääsemme jännittämään Suomen "huuhkajien" puolesta. Ihan mahtava juttu!
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/01/20.