Viestintäarkuus, kuten esiintymisjännitys ja vieraan kielen puhumisen pelko, on yleinen tuntemus yliopistolaisen elämässä. Opetuksen tulisi olla näistä ilmiöistä tietoista, mutta välillä opiskelija saattaa jäädä kokemustensa kanssa yksin. Tammikuussa Kielikeskuksessa järjestettiin opiskelijoille suunnattu iltapäivätapahtuma, jonka aiheena oli kielipelko ja viestintäarkuus. Etänä järjestetty tapahtuma oli osa Kielikeskuksen opetuksen kehittämisen teemaa, jonka keskiössä on opiskelijan hyvinvointi. Tapahtumassa kerrottiin kielipelon ja viestintäarkuuden syistä sekä tarjottiin mahdollisuuksia kohdata nämä pelot. Tilaisuudessa opiskelijoiden kysymyksiin vastailivat opintopsykologi, Kielikeskuksen opettajat sekä entinen opiskelija.
- Yhdessä niin Kielikeskuksen henkilöstön kuin opiskelijoiden kanssa totesimme, että tällaiselle tapahtumalle on tilausta. Tuen saaminen kieli- ja viestintäjännitykseen on iso tekijä kielikeskuksen opiskelijoiden hyvinvoinnissa. Tapahtumaan tulleet yli 100 ilmoittautumista vahvistivat näkemyksemme oikeaksi, vaikka lopullinen läsnäolijoiden määrä ei aivan noin suuri ollutkaan, kertoo Kielikeskuksen opetuksen kehittämisryhmän varapuheenjohtaja, yliopisto-opettaja Mika Aromäki.
Tapahtumaan tuli lopulta yli 70 osallistujaa. Aromäestä on harmillista ajatella, että joku jää jostain positiivisesta paitsi kieli- ja viestintäjännityksen takia tai ei jännityksestä johtuen pysty valjastamaan kaikkea osaamistaan käyttöönsä. Kielikeskuksen kurssilla kieli- ja viestintäjännitys on yleinen opiskelijaa kuormittava asia, joten näitä teemoja tulee käsitellä tosissaan.
- Opettajana minulle on aina tärkeää, että opiskelijalla olisi kurssillani mahdollisimman hyvä olla, ihan jo puhtaasti siksi, etten usko kenenkään oppivan parhaiten silloin, kun jokin asia vaivaa.
Tutkintoon kuuluvien viestintä- ja kielikurssien suorittaminen voi olla todellinen stressinaiheuttaja joillekin opiskelijoille. Joissain tapauksissa pakollisille kursseille ei uskalleta tulla, jolloin valmistuminenkin on vaarassa lykkääntyä. Siksi Kielikeskuksessa järjestetään vuosittain jännittämisen ja pelon kokemukset huomioivia opintojaksoja. Tammikuun tapahtumassa puhunut väitöskirjatutkija Iida Loivamaa jakoi henkilökohtaisen kielenoppijatarinansa. Loivamaa kertoi, että perustutkinto-opiskelijana kielikursseille osallistuminen aiheutti hänessä pelkoa. Loivamaa suoritti toisen kotimaisen ja englannin kursseilla, joilla erityisesti huomioidaan monenlainen oppijuus. Kurssien ansiosta Loivamaa löysi itsestään motivoituneen kielenkäyttäjän. Tänä päivänä Iida työskentelee englanninkielisessä viestintäympäristössä päivittäin.
Jännittäminen on tarpeellista, mutta joskus tilanteeseen nähden turhan voimakasta
Opintopsykologi Johanna Mikkonen korostaa, että ihmisen kyky jännittää on kohtuullisena pysyessään hyödyllistä ja tarpeellista. Se auttaa pitämään huomion tehtävässä ja oman energiatason riittävän korkeana. Jännittäminen ei siis ole tuntemuksena vaarallinen.
- Jännittäminen on normaalia ja kaikki ihmiset jännittävät jotain. Usein jännittäminen juuri liittyy sosiaalisiin tilanteisiin. Me ihmiset olemme laumaeläimiä ja meitä kiinnostaa mitä muut meistä ajattelevat.
Jännittämisreaktiot juontuvat ihmisen evoluutiosta. Kyky vireytyä ja reagoida kokonaisvaltaisesi vaaran uhatessa on ollut elinehto metsästäjä-keräilijäyhteisöissä. Sama reaktio syntyy esimerkiksi, kun olemme vähällä kävellä auton alle ja hypähdämme auton edestä takaisin kadulle. Kehon vireytyminen antaa meille voimaa ja vauhtia selviytyä. Tämä esihistoriallinen reaktio ei vaan sovellu aivan kaikkiin tilanteisiin parhaalla mahdollisella tavalla.
- Evoluutio ei ole täysin pysynyt kulttuurisen kehityksen perässä. Vireydymme vastaavalla tavalla joskus silloinkin, kun tilanne ei sitä vaatisi. Esimerkiksi viestintätilanteet ovat erittäin harvoin vaarallisia, mutta niitä jännitetään paljon, Mikkonen avaa.
Johanna Mikkosen mukaan kielipelon taustalla voi olla monia elementtejä. Kyse voi olla ihmisen persoonasta: turvallisuushakuisuus, traumat, arkuus ja reaktioherkkyys voivat edesauttaa kielijännitystä. Toisaalta taustalla voi olla aiempia kokemuksia vieraalla kielellä toimimisesta eri vuorovaikutustilanteissa esimerkiksi koulussa tai matkoilla. Myös ihan kokemuksen ja harjoittelun puute voivat lisätä kielipelkoa ja viestintäarkuutta. Mitä kielipelkoa tai viestintäarkuutta, kuten esiintymisjännitystä kokevan sitten tulisi tehdä? Opintopsykologi Johanna Mikkonen korostaa kolmea asiaa: kannattaa tutustua omaan jännitykseensä eikä kannata jäädä yksin. Lisäksi omaa jännittämistä kannattaa siedättää pienin askelin hakeutumalla sopivan jännittäviin tilanteisiin.
- On keskeistä pohtia, mikä on itselle tärkeää ja mikä itselle riittää. Millä tavalla haluan kehittyä? Itselleen ei tule asettaa kohtuuttomia tavoitteita, vaan kuunnella ja pohtia itseään. Omaan jännittämiseen voi tutustua: Mikä minua jännittää? Liittyykö se tilanteeseen vai sisältöön? Jos en halua puhua täällä, voisinko tehdä sen jossain toisessa tilanteessa? Mikä olisi seuraava pieni askel, jonka uskallan ottaa? Mikkonen kertoo.
Jännittämistä kokevan ei tule jäädä yksin. Tukea voi saada yksilön omasta tilanteesta riippuen opintopsykologilta, osallistumalla räätälöidylle kielen tai puheviestinnän kurssille tai jakamalla kokemuksia muiden opiskelijoiden kanssa.
- Yliopisto ympäristönä voi lisätä paineita ja ahdistusta, koska yliopistossa suoriutumista arvioidaan. Helposti tulee myös vertailtua itseään muihin opiskelijoihin, Mikkonen muistuttaa. Ei tarvitse olla huolissaan, jos huomaa että yliopistossa erityisesti jännittää. Kukaan ei ole yksin, vastaavia kokemuksia on muillakin. Toiset opiskelijat ovat todella hyödyllisiä auttamaan ymmärtämään, ettei ole yksin tai erilainen.
Tämän päivän kieltenopetus huomioi kaikki
Kielikeskuksesta korostetaan, että vieraita kieliä voi opiskella turvallisin mielin. Kielikeskuksen johtaja Leena Nissilä huomauttaa, että kielenoppimisessa motivaatiolla on todella iso rooli. Siitä syystä oppimisen esteiden kanssa on syytä tehdä töitä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sisäisen motivaation synnyttämistä silloin, kun opiskelijoiden aiemmat kielenoppimiskokemukset tai tietyn kielen opiskelu eivät ole syystä tai toisesta olleet kovin rohkaisevia.
- Fokusta on hyvä siirtää tietyn kielen opetuksen rinnalla myös tukemaan monikielisen identiteetin vahvistumista. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoita rohkaistaan eri kielten rinnakkaiseen käyttöön, madalletaan kynnystä vähäisenkin kielitaidon käyttöön rohkeasti ja opastetaan hyödyntämään erilaisia tapoja oppia kieliä, Nissilä korostaa.
Monesti kielenoppimisessa jännittää juuri virheiden tekeminen tai se, ettei vierasta kieltä hallitse täydellisesti. Nissilän mukaan täydellinen kielitaito ei ole kielenopetuksen tavoite, eikä sen tulekaan olla.
- Oppijan kannalta helpottavaa on muutos siinä, miten tänä päivänä ymmärrämme kielitaidon. Kielitaidon tavoitteena ei ole enää kuvitteellinen äidinkielisen puhujan täydellinen taito, vaan kielitaidon nähdään olevan tilanteista ja varioivaa. Oppimisen tavoitteena on tällöin saavuttaa sellaisia kielitaitoja, joilla hän selviytyy ja saavuttaa jäsenyyksiä hänelle merkityksellisissä tilanteissa ja yhteisöissä, Nissilä tähdentää.
Espanjan kielen yliopisto-opettaja Minna Intke-Hernandez kertoo, että kursseilla oppimisen esteitä puretaan joustamalla, normalisoimalla tunteita ja luomalla kaikille turvallinen ilmapiiri. Konkreettisesti Intke-Hernandez esimerkiksi ohjeistaa sanallisesti joka kurssilla rakentavan vertaispalautteen antamiseen ja puhuttelee opiskelijoita nimellä. Jokaisen tulee tuntea tulleensa nähdyksi.
- Tärkeää on se, että joustetaan mahdollisissa pelottavissa tilanteissa. Pari kertaa on ollut tilanne, että opiskelija ei vaan ole pystynyt pitämään esimerkiksi suullista esitelmää. Sitten etsitään muita tapoja suorittaa tehtävä, Intke-Hernandez kertoo.