Ensimmäinen tieto vuodosta Loviisan ydinvoimalassa tulee aamukahdeksalta. Twitter ja Facebook alkavat kuohua, toimittajat raportoida ja viranomaiset kommentoida.
– No tämähän lisäsi kummasti turvallisuudentunnetta! Uskomatonta, että edes STUK ei anna mitään ohjeita! Kenen puoleen tässä sitten pitäisi kääntyä, eräs koti-isä parahtaa päivityksessään.
Säteilyturvakeskus STUK kertoo, että säteilytaso Loviisan seudulla on kohonnut. Fortum tiedottaa, että vikaa korjataan, mutta somekeskustelijat uivat jo syvissä vesissä, sillä huhut liikkuvat nopeasti.
– Mitä Fortum ja viranomaiset salaavat, kysyy sananvapaustaistelijaksi esittäytyvä Kari ja lisää viestiinsä tunnisteet #Loviisa ja #terrorismi.
Lisää painetta viestintään
Kyseessä ei onneksi ole tosielämä, vaan Loviisa19-harjoitus, jossa viranomaiset testaavat Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen Loviisan ydinvoimalan pelastussuunnitelmaa ja kriisiviestinnän onnistumista.
Koko päivän kestävässä harjoituksessa on mukana nelisenkymmentä Helsingin yliopiston opiskelijaa, jotka toimittajan tai somekansalaisen roolissa tekevät tilanteesta juttuja ja päivityksiä. Niin testataan viestinnän toimivuutta ja lisätään viranomaisten painetta.
Omissa todellisissa työrooleissaan harjoitukseen osallistuu Säteilyturvakeskuksen, Fortumin sekä Itä-Uudenmaan palo- ja poliisilaitosten henkilökuntaa. Kaikkiaan mukana on puolensataa organisaatiota, esimerkiksi ministeriöitä, kuntia, aluehallintoa, asiantuntijalaitoksia ja virastoja.
Kriisiviestintää ja työelämätaitoja
Avoimen yliopiston opiskelija Rauna Nerelli eläytyy harjoituksessa Yleisradion toimittajan rooliin. Hän kirjoittaa päivän ensimmäistä juttuaan tilanteesta.
– Kriisiviestintä ja johtaminen kulkevat käsi kädessä. Pitäisi pystyä avoimesti kertomaan, mitä tiedetään ja miten ongelmaa yritetään ratkaista, Nerelli toteaa samalla kun pitää silmällä, mitä onnettomuudesta kerrotaan Twitterissä.
Keskustelua käydään suljetuilla sosiaalisen median alustoilla, jotka yliopisto on pystyttänyt harjoitusta varten.
Viestinnän yliopistonlehtori Salli Hakala on kriisiviestinnän tutkija ja näiden harjoitusten konkari. Hän on opiskelijoineen osallistunut Loviisan ydinvoimalan harjoitukseen kahdesti ja Olkiluodon harjoitukseen kerran.
Tässä harjoituksessa Hakala luotsaa digitaalisen viestinnän käytännöt -kurssin opiskelijoita. Kurssilaiset työskentelevät päivän ajan joko Helsingin yliopiston luentosaleissa tai Säteilyturvakeskukseen perustetussa mediakeskuksessa Helsingin Roihupellossa.
Hakala on tutkinut harjoitusten ja oikeiden onnettomuuksien viestintää. Tämän kurssin tarkoitus on lisätä opiskelijoiden ymmärrystä julkisen palvelun roolista ja viranomaisten toiminnasta. Kriisitilanteissa korostuvat tiedonsaannin reaaliaikaisuus ja tunteet, Hakala sanoo.
– Kansalaisilla on oikeus saada viranomaisilta paitsi tietoa myös suojaa. Sitäkin harjoituksessa testataan.
Kriisiviestinnän lisäksi kurssi avaa yritysten yhteiskunnallista vastuuta ja työelämän käytäntöjä.
– Pitää olla paikalla ja ruveta heti töihin, vaikka päivän mittaan tilanteet ja aikataulut muuttuvat koko ajan, Hakala sanoo.
Viranomaisen kielellä on väliä
Iltapäivällä Säteilyturvakeskuksen viestintäpäällikkö Kaisa Raitio käynnistää tiedotustilaiden STUKin auditoriossa. Opiskelijatoimittajien kysymyksiin vastaavat Fortumin vanhempi asiantuntija Nici Bergroth, Säteilyturvakeskuksen apulaisjohtaja Tomi Routamo, Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen paloinsinööri Ilkka Eskelinen ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen komisario Tomi Salosyrjä.
Ei, lapsia ei tarvitse hakea päiväkodista tai koulusta, vaan kunta huolehtii heistä. Matkapuhelimen käyttöä on hyvä välttää Loviisan lähiseudulla, ettei verkko tukkeudu. Fortumin osakekurssi laskee, koska onnettomuus vähentää luottamusta yhtiöön.
Tiedotustilaisuuden jälkeen opiskelijat korostavat selkeän kielen merkitystä. Toimittajan pitäisi ymmärtää viranomaisten viesti ja kyetä välittämään se yleisölle niin, että sekin oivaltaa, mistä on kyse.
– Ammattikielen sanat voivat lisätä epätietoisuutta ja ahdistusta, politiikan ja viestinnän aikuisopiskelija Johanna Kare-Haavisto sanoo.
– Suojelutoimenpiteet ennaltaehkäiseviä, ei välitöntä vaaraa. Eihän näin voi kirjoittaa, viestintää opiskeleva Helena Utti miettii otsikkoa jutulleen.
Kehuja käytännöllisyydestä
Illalla, kahdeksan tuntia ensimmäisen tiedotteen ja Twitter-viestin lähettämisen jälkeen viranomaiset kertovat oppineensa harjoituksessa uutta.
– Yleisön kannalta viranomaisviestintä on keskeistä. Tietoa voisi tuottaa nykyistä enemmän sosiaaliseen mediaan, Säteilyturvakeskuksen Tomi Routamo arvioi.
Opiskelijat kehuvat opiskelujakson käytännöllisyyttä.
– Tässä ymmärtää, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos itse on kriisin keskellä kertomassa asioita toimittajille, yhteiskuntapolitiikan opiskelija Essi Puustinen sanoo.
Sosiaalipsykologian opiskelija Henri Nevalainen on vetänyt harjoituksessa kirjailija Jari Tervon someroolia. Hän on ollut huolissaan Loviisan tilanteen vaikutuksesta Suomen ja Liechtensteinin väliseen jalkapallo-otteluun.
– Kiinnostavaa, miten tarkasti keskustelua voi simuloida, Nevalainen sanoo.
Myös somevaikuttaja Karin roolissa olleen viestinnän opiskelija Sebastian Stenvallin twiittivirta hiljenee. Hän levitti työpäivän verran disinformaatiota, mutta pahaa kaaosta ei sittenkään päässyt syntymään.
Digitaalisen viestinnän käytännöt -kurssin järjesti Avoin yliopisto. Helsingin yliopiston tutkinto-opiskelijoille se oli tarjolla politiikan ja viestinnän koulutusohjelman kautta.