Toimittaja, juontaja Baba Lybeckin ammatinvalinta ratkesi jo abiturienttivuonna 1985: hän haki ja pääsi töihin legendaariseen Radio City –paikallisradioon.
— Luulin saavani toimistotöitä, mutta sainkin oman ohjelman Havis Amanda, Baba Lybeck kertoo.
— Se oli ensin kauhun paikka. Työ oli aluksi hyvin jännittävää ja vaikeaa, mutta tunsin nopeasti oloni kotoisaksi. Oivalsin, että tätä työtä haluan ja tykkään tehdä.
Sittemmin Lybeck on työskennellyt radiossa ja televisiossa monissa eri ohjelmissa. Parhaiten hänet tunnetaan Uutisvuodon pitkäaikaisena juontajana ja Nelosen uutisankkurina.
Yleissivistystä yliopistolta
Parikymppisenä Lybeck aloitti töittensä ohella Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen opinnot.
— Jotta voisin tehdä toimittajantyöni hyvin, koin tarvitsevani lisää yleissivistystä. Lukeminen on aina ollut minulle rakas harrastus, joten kirjallisuustiede tuntui hyvältä vaihtoehdolta.
Antiikin kirjaklassikot olivatkin antoisia. Sen sijaan 1980-luvun lopun vanhat opetusmenetelmät massaluentoineen ja kuivahkot strukturalistiset teoriat eivät tempaisseet mukaansa.
— Satojen opiskelijoiden luennoilla ei voinut syntyä syvällisiä keskusteluja. Kiinnostukseni hiipui ja vaihdoin Svenska social- och kommunalhögskolanin eli ruotsinkielisiin yhteiskuntatieteisiin lukemaan journalistiikkaa ja valtio-oppia.
Sieltä Lybeck lähti vaihtoon Tanskaan, jossa sai hyvää oppia käytännön tv-journalistiikassa. Palattuaan Suomeen Lybeck siirtyi tv-töihin ja opiskelut jäivät.
— Olin kuitenkin päättänyt valmistua ennen kuin täytän 40 vuotta. Aloitin kirjallisuuden opintoni uudestaan, tällä kertaa työtä tasapainottavana harrastuksena. Opiskelu oli hyvin antoisaa vastapainoa uutistyön hektiselle ajankohtaisuudelle.
Ilokseen Lybeck huomasi myös opetusmenetelmien modernisoituneen. Uudet verkkokurssit ylipäänsä mahdollistivat sen, että Lybeck saattoi tehdä uutistöitä ja opiskella samalla.
Gradun Lybeck kirjoitti oman isosisänsä Tito Collianderin muistelmateossarjasta. Lybeck tutki, miten vallankumousta Suomeen Pietarista paenneen Collianderin moninainen, sirpaloitunut identiteetin haku ilmeni teossarjassa.
— Sirpaloitunut identiteetti on erittäin yleinen pakolaistaustaisilla ja muualta tulleilla ihmisillä, jotka ovat joutuneet jättämään lapsuutensa maisemat ja kulttuurit taakseen.
Työ opetti Lybeckille paljon myös hänestä itsestään.
— Aloin ymmärtää, miten tietyt asenteet ovat kulkeneet suvussamme pitkään: maallista mammonaa on turha kerätä sillä kaikki on katoavaista, epävarmuus on ainoa varma asia ja niin poispäin. Nämä ovat minulle äidinmaidossa omaksuttuja asenteita.
— En ollut sitä aiemmin ajatellut, mutta kun luin Titon muistelut oivalsin, että tässähän minun koko maailmankuvani on ylös kirjoitettuna.
Tiede on arvokasta
Tiedettä ja kotiyliopistoaan Lybeck tukee varauksettomasti.
— Viime vuosina kasvanut tieteentekijöiden arvovallan väheksyminen yhteiskunnassa on äärimmäisen huolestuttava ilmiö. Sitä pitää kaikin keinoin torjua, Lybeck painottaa.
— Olin järkyttynyt, kun pääministeri Juha Sipilä lausui surullisenkuuluisan tokaisunsa kaiken maailman dosenteista A-studiossa. Olin siitä syvästi loukkaantunut ja olen edelleen. On täysin anteeksiantamatonta että ihminen tuollaisessa asemassa kehtaa väheksyä tiedejärjestelmäämme ja ruokkii epätieteellistä ajattelua omista poliittisista syistään.
Kokonaan toinen asia on miettiä, miten yliopisto-opetusta ja tiedettä voidaan kehittää entistä paremmaksi, Lybeck pohtii.
— Uudistumista toki välillä tarvitaan. Silti leikkaushaasteiden edessä ei missään vaiheessa saisi unohtaa yliopiston tärkeintä tehtävää, joka on edistää vapaata tutkimusta ja tuottaa yhteiskuntaamme laadukasta tiedettä.