– Kyse ei ole taideprojektista vaan siitä, kuinka keskustella ilmastonmuutoksesta tavalla, joka on vaikutusta. Tiede saattaa vaikuttaa pelkiltä numeroilta, eikä numeroihin kukaan reagoi. Mitä numerot meille kertovat? Yritämme kääntää sen taiteen avulla ymmärrettäväksi, Stephany Mazon selittää. Hän työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksessa (INAR).
Mazon sattui kerran ajamaan raitiovaunulla sähkökaapin ohi, johon oli maalattu soluilta vaikuttavia kuvia. Kuinka jännittävää olisikaan, jos ihmiset voisivat nähdä tiedekuvia arkisilla matkoillaan! Hän kokosi omasta tiedeyksiköstään tutkijoiden ryhmän, otti yhteyttä Helsinki Urban Art –yhdistykseen ja haki rahoitusta useammista mahdollisista lähteistä. Pian hän sai 3600 euroa Taiteen edistämiskeskuksesta.
Loppukesästä eri puolilla Helsinkiä voi nähdä tulkintoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista.
Kuinka taide voi auttaa puhumaan tieteestä?
Ilmastonmuutoksesta on valtavasti tietoa ja dataa. Millaisia näkökulmia tietoon Helsingin asukkaat pääsevät loppukesästä katsomaan? Kuinka tieteellinen ymmärrys ilmastonmuutoksesta kiteytetään kuviksi?
Maija Pulkkinen ja Maikki Rantala kaupunkitaiteeseen erikoistuneesta Helsinki Urban Art -yhdistyksestä maalaavat elokuun lopussa Aleksis kiven kadun varrelle lähelle Linnanmäkeä Alppilaan ilmastonmuutoksesta kertovan muraalin. He maalaavat tiedeteemalla myös Pasilassa sijaitsevan liikuteltavan sähköaseman.
Ennen maalaamista mukaan lähteneet Ilmakehätieteiden keskuksen tutkijat ja taiteilijat suunnittelevat yhteisissä työpajoissa, mitä kuvissa kerrotaan.
Ilmakehätieteiden keskuksen tutkijat ja opiskelijat maalaavat itse useita sähkökaappeja, kunhan he ovat ensin saaneet koulutusta katutaiteilijoilta spreijaussapluunan käyttöön. Maalattavat sähkökaapit valitaan kesän aikana.
Linnanmäen lähellä sijaitsevaa muraalia tulevat katselemaan kaiken ikäiset, joten tarkoitus olisi, että se kiinnostaisi lapsia mutta tarjoaisi ajateltavaa myös aikuisille. Tavoite ei ole aiheuttaa ahdistusta, mutta korostaa tilanteen vakavuutta ja tarvetta tehdä sille jotakin.
– Tietoa ja suosituksia on paljon, mutta meidän täytyy ymmärtää, miksi jotain suositellaan. Vasta sitten teemme fiksuja päätöksiä. Miksi paikallisesti tuotettu liha voi joskus jättää pienemmän hiilijalanjäljen kuin kaukaa tuotu vihannes – vai onko näin? Mazon kuvailee.
Tutkijat vastaavat Twitterissä
Mazonin mukaan kaikilla tulisi olla joku tutkija, jolta voi kysyä. Siksi Alppilan muraaliin, Pasilan sähköasemaan sekä eri puolilla Helsinkiä sijaitseviin sähkökaappeihin maalataan myös osoitteet @kysyilmastosta ja #scienceInhelsinki. Siksi Tiedemaalaus-projektin tutkijat ovat valmiita vastaamaan Twitterissä heti jokaiselle, jolla on jokin kysymys. Jos he eivät tiedä, he etsivät jonkun, joka tietää.
Ilmakehätieteiden keskus ja Ilmatieteen laitos lanseerasivat jo aiemmin Kysyilmastosta.fi-sivuston. Sivustoa vetää tutkijatohtori Risto Makkonen, joka on mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa myös kesän tiedemaalauksia.
Tänä kesänä Helsingin kaduilla voi siis nähdä INARin tutkijoita ja opiskelijoita spreijaamassa sähkökaappeja. Elokuussa saatamme kuulla avajaistapahtumassa heiltä ja taiteilijoilta, miltä tieteen maalaaminen taiteeksi on tuntunut. Tällä hetkellä Mazon vielä hakee tapahtuman järjestämiseen rahoitusta.
Ilmastonmuutosteeman jälkeen Mazon toivoo voivansa maalata tiedeviestintää edistävän The Science Basement -opiskelijayhdistyksen avulla muita tiedeaiheita.
Lisätietoa
Tohtorikoulutettava Stephany Mazon, Helsingin yliopisto, stephany.mazon@helsinki.fi, +358 466546260
Twitter: @Steph_Nataly