Salaisuuksia, naamioita ja kulissikemiaa

Yliopistonlehtori Miia Mäntymäki kertoo, kuinka päätyi lavastesuunnittelijaksi MTV:n Masked Singer Suomi -ohjelmaan. Juttu on aiemmin julkaistu Kemiauutiset-lehdessä.

Työurani aikana olen aina ollut innokas lähtemään mukaan uusiin juttuihin, oli sitten kyse kemian esittelystä lukiolaisille tai puhumisesta eri tilaisuuksissa. Loppukesästä sähköpostiini kilahti odottamattomin pyyntö aikoihin. Alun perin Suomalaisten Kemistien Seuraa lähestynyt lavastaja Einari Saarinen (Woodsaver) etsi avukseen kemistiä, joka olisi kiinnostunut osallistumaan Masked Singer Suomen toisen tuotantokauden tuotantoon. Ohjelmassa tunnistamattomiksi naamioituneet julkisuuden henkilöt esittävät lempikappaleitaan. Esityksiä seuraavat panelistit (sekä katsojat kotona) arvuuttelevat, kenestä kulloinkin on kyse. Paikan päällä esityksiä seuraava studioyleisö äänestää jatkosta putoavan esiintyjän, ja lopulta jäljellä on vain kisan voittaja. 

Tällä tuotantokaudella ohjelmassa oli mukana mystinen, miekkavalasta muistuttava Tohtori, joka kaipasi rinnalleen sekä laboratoriorekvisiittaa että kemiallisia reaktioita. Kukapa sanoisi ”ei” tällaiselle ehdotukselle!

– Kemia-apua etsiessäni olin ensin yhteydessä teekkareiden kemistijärjestöön, mutta sieltä ei kukaan koskaan vastannut. Sen jälkeen googlailin kemistien seuroja. Tätä kautta löytyivät Helsingin yliopiston kemian osasto ja Miia Mäntymäki. Apu siis löytyi lopulta yllättävän helposti, kuvailee Saarinen.

– Tohtorin hahmon visuaalista maailmaa miettiessä päädyttiin laboratoriomaailmaan, sillä haluttiin välttää hahmon jääminen liian synkäksi ja pelottavaksi. Kun kuvastossa oli tätä maailmaa, ohjaajalle tuli mieleen, että lavalle olisi kiva tuoda kemiaa, jatkaa ohjelman tuottajana toiminut Sonja Lyytinen (Fremantle). 

Saarisen mukaan lavastajan näkökulmasta ohjelman teon parhaita puolia oli juuri eri hahmojen ilmeen suunnitteluun osallistuminen. Suunnittelussa olikin onnistuttu mielestäni upeasti. Erityisen kiitoksen ansaitsevat Tohtorin ”laboratorioapulaiset”, joiden asustukseen kuuluivat kaikki laboratorion perusturvallisuusvälineet: laboratoriotakki, suojalasit ja suojakäsineet. Tästä oli hyvä lähteä liikkeelle varsinaisen kemian kanssa. 

Tartuin tähän hieman omituiseen haasteeseen tukenani kollegani, yliopisto-opettaja Kjell Knapaksen kattava demokirjasto. Kjell on käyttänyt demonstraatioita opetuksensa tukena jo pitkään, mutta tällä kertaa niitä seurattaisiin tv:n välityksellä ilman Kjellin mukaansatempaavaa selostusta. Lavastusta piristämään tarvittiin myös laboratoriolasitavaraa niin opetuslaboratoriosta kuin osaston Kemikaalivarastosta. Varaston Sami Virtanen ja Hassan Haddad antoivat hienoisen hämmästelyn jälkeen luvan varaston koristeellisten lasitavaraveistosten purkamiseen. Herrojen suostuttelussa pieniä ongelmia aiheutti ohjelmaan oleellisesti liittyvä salailu – ohjelman teosta, kun ei ole suotavaa hiiskua ulkopuolisille ennen sen esittämistä.

– Masked Singerin tekemisessä parasta ja samalla myös haastavinta on salaisuuksien säilyttäminen. Ilman salaisuutta ei ole ohjelmaa, joten siihen täytyy kiinnittää erityistä huomiota läpi tuotannon eri vaiheiden. En usko, että missään muussa tuotannossa mietitään yhtä tarkasti esimerkiksi sitä, mistä, milloin, ja kenen saattamana kukakin kulkee, toteaa Lyytinen.  

Ohjelman teossa oli tärkeää pitää huolta turvallisuudesta sekä suunnitella demot siten, että ne toimisivat myös tv:n välityksellä ilman kummempia selityksiä. Näillä perusteilla ohjelmaan valikoitui neljä kemisteille tuttua demonstraatiota: elefantin hammastahna, luminesenssi, nestetyppi sekä pH-indikaattorit. Näistä Tohtori ja hänen innokkaat apulaisensa, eli ohjelman taitavat tanssijat, selviytyivät mainiosti. Kemiademot pääsivät lavalle niin Elastisen, Elton Johnin kuin Princen kappaleiden tahtiin. 

– Oma suosikkiesitykseni Tohtorilta oli Elton Johnin ”Yellow brick road”. Biisi ja tarina ovat koskettavat, ja rekvisiittana käytettiin onnistuneesti kemiaa. Myös biisissä nähty demo oli siihen sopiva ja yksi omista suosikeistani, vaikkei se näyttänytkään lavavaloissa niin vaikuttavalta kuin tiesin sen parhaimmillaan näyttävän, kuvailee Lyytinen.

– Olisin halunnut nähdä ensimmäisessä esityksessä käytetyn elefantin hammastahnan onnistuvan paremmin. Se olisi varmasti mennytkin paremmin, jos kuvauksissa olisi ollut mahdollista ottaa uusi yritys, kommentoi puolestaan Saarinen.  

Ohjelman tekeminen oli mielenkiintoinen ja avartava kokemus. Tämänkaltaisen ohjelman tuotanto on todella iso koneisto, johon kuuluu ihmisiä monelta luovalta alalta. Tuotantotiimin täytyy toimia yhdessä saumattomasti ja varsin tiiviissä aikataulussa. Masked Singer Suomen tapauksessa lisähaasteena oli paitsi ohjelman vaatima salailu, myös tämän kesän koronaan liittyvät turvallisuusvaatimukset. Haasteista huolimatta lopputulemana oli katsojaluvuiltaan yksi Suomen suosituimmista viihdeohjelmista.  

Entä kuka oli kilpailun lopulta voittanut, luonteeltaan sinfoninen Tohtori, joka määrää potilailleen metallinmakuisia lääkkeitä ja kokee joulut raskaiksi? Tarkista vilkaisemalla vaikkapa Maikkarin YouTube-kanava!  (Ja ei. En tiennyt ohjelman teon aikana, kenestä oli kyse.)