Yhdysvalloissa alaikäisen rikollisen osa voi olla karu. Kymmenet tuhannet amerikkalaisnuoret on tuomittu kärsimään rangaistusta tapoista, ryöstöistä tai autovarkauksista. Sadat tuhannet nuoret odottavat oikeuskäsittelyään pidätyskeskuksissa.
Lain mukaan alaikäisten nuorten tulisi saada laitoksissa vastaavaa perusopetusta kuin tavallisissa kouluissa. Näin ei kuitenkaan tapahdu, erityispedagogiikan professori Joseph Gagnon kertoo. Nuoria vankeja ja heidän koulupolkujaan tutkinut Gagnon on hiljattain aloittanut professorinpestinsä Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.
— Valtaosalla tuomituista nuorista on mielenterveyden ongelmia ja käytöshäiriöitä. Osittain siksi he ajautuvat vaikeuksiin. Laitoksissa he jäävät ilman opetusta ja mielenterveyden tukea. Sen sijaan, että heitä autettaisiin, heitä rangaistaan.
Enemmistö amerikkalaisista nuorisovangeista on poikia, useimmat taustaltaan afroamerikkalaisia. Rasismi on ongelma. Nämä nuorukaiset ovat yhteiskunnassa kaikkein syrjityimpiä. Kukaan ei tunnu välittävän.
— Kun he aikanaan vapautuvat laitoksesta, he jäävät yhä ilman koulutusta ja tukea. Siksi he usein uusivat rikoksensa ja päätyvät takaisin vankilaan, Gagnon toteaa.
Lukutaito voi puuttua
Professori on tutkinut keinoja, joilla nuoria rikoksentekijöitä voidaan kuntouttaa ja kouluttaa. Kukaan ei saisi jäädä syrjään, sillä se vain lisää ongelmia.
— Jotta voimme parantaa nuorten tilannetta, meidän tulee tietää, millaisia ongelmia on koulujen opetusohjelmassa tai opettajien ammattitaidossa, Gagnon sanoo.
On myös tiedettävä, millaisia aineistoja opettajat käyttävät opetuksessaan ja miten he toimivat käytöshäiriöisten nuorten kanssa, Gagnon painottaa.
Eräässä selvityksessä ilmeni, että osa Yhdysvaltain nuorisovangeista ei osannut lukea lainkaan. Syy oli se, että opettajat eivät osanneet opettaa nuoria lukemaan.
— Tieto auttoi minua laatimaan nuorille lukutaito-ohjelman.
Gagnon selvittää opetusta raamittavaa politiikkaa ja käytänteitä, esimerkiksi laitoskoulujen arviointijärjestelmiä. Myös kurssitarjonnan laajuudella ja laadulla on merkitystä. Se helpottaisi paluuta osaksi yhteiskuntaa.
— Tutkin myös opettajien toimintatapoja. Miten he opettavat matematiikkaa tai lukutaitoa? Osaavatko he auttaa mielenterveyden ongelmista kärsiviä oppilaitaan?
Kaikkiaan nuoret tarvitsevat selkeitä suunnitelmia tulevaisuutensa varalle. Ammatti ja työpaikka johtavat itselliseen elämään. Vanhempien ja lähiaikuisten rooli on merkittävä.
Häiriöitä ja lahjoja
Alun perin Joseph Gagnon opiskeli englannin kieltä ja kirjallisuutta. Eräällä kognitiivisen psykologian luennolla professori vinkkasi, että erityisopetus voisi olla Gagnonin ala. Opiskelija innostui ja keskittyi psykologiaan ja kasvatustieteeseen, etenkin nuorten käytöshäiriöihin ja oppimisvaikeuksiin.
— Äitini opetti minut tiedostamaan sosiaalista ympäristöäni. Se on ohjannut uraani. Opettajana ja tutkijana tavoitteeni on ollut pitää kaikki nuoret mukana yhteiskunnassa.
Gagnon opetti lapsia ja nuoria kouluissa, vankiloissa, kasvatuslaitoksissa ja psykiatrisissa hoitolaitoksissa eri puolilla Yhdysvaltoja yli kymmenen vuotta. Osalla oppilaista oli vakavia ongelmia. Osa oli erityislahjakkaita. Gagnon työskenteli myös vapaaehtoisena Marokossa.
— Sain kokemusta lapsista ja nuorista, joiden taustat ja tarpeet olivat äärimmäisen erilaisia. Tunnistin koulutusjärjestelmän ongelmat ja halusin kehittää toimintatapoja, jotta järjestelmä palvelisi nuoria paremmin.
Niinpä opettajasta tuli tutkija ja sittemmin professori Floridan yliopistoon.
Tukea vai rangaista
Suomeen Joseph Gagnonin houkutteli maan maine sosiaalisesti osallistavana yhteiskuntana.
— Floridan-vuosieni jälkeen innostuin ajatuksesta kokea toisenlainen oppimisen kulttuuri. Suomalainen malli sosiaalisesta turvaverkosta ja oikeudenmukaisuudesta vastaa filosofiaa, jolla minut on kasvatettu.
Gagnon arvostaa sitä, että ihmistä ei heti hylätä, jos hän epäonnistuu. Yhdysvalloissa yhteiskunta on hyvin yksilökeskeinen, hän sanoo.
— Rikkaus on omaa ansiota, köyhyys omaa syytä. On vain voittajia ja häviäjiä.
Toki Gagnonilla riittää tutkittavaa Suomessakin, etenkin koulukodeissa, joita on tällä hetkellä seitsemän.
— Koulukodeissa nuoret ovat syrjässä niin yhteiskunnasta kuin tavallisesta koulutusjärjestelmästä. Mitä heille kuuluu ja tapahtuu?
Ensituntuma suomalaisista koulukodeista on myönteinen. Pedagogit ja psykologit ovat sitoutuneet kuntouttamaan ja tukemaan nuoria.
— Se on tuottavampi lähestymistapa kuin rangaistus, joka on käytäntönä Yhdysvalloissa.
Samaan luokkaan?
Gagnonin toive on tutkia Suomessa myös erityisoppilaiden inkluusiota normaaliopetuksessa. Inkluusio on periaate, jonka mukaan kaikki oppilaat kuuluvat saman yleisopetuksen piiriin. Osa erityisoppilaista opiskelee tavallisissa luokissa, osa erityisluokissa, osa molemmissa.
— Mitä erityisluokissa tapahtuu? Millaisia menetelmiä opettajat käyttävät?
Gagnon kaipaa lisää tietoa esimerkiksi siitä, kuinka moni oppilas palaa erityisluokasta normaaliopetukseen.
Normaaliopetuksen opettajat kuormittuvat luokissa, joissa on myös erityisoppilaita. Heidän voimavaransa ja ammattitaitonsa eivät aina riitä erityisnuorten tukemiseen.
— Tähän inkluusion suureen haasteeseen on puututtava, Gagnon sanoo.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2019.