Koulun ulkopuoliseen kontekstiin sisältyvät koulun ulkopuolella tapahtuva kielen havainnoiminen ja kieleen herkistyminen. Näihin kuuluvat lastenohjelmat, musiikki ja laulut, videot, vieraskielinen teksti lähiympäristössä kuten tienviitat, ruokapakkaukset sekä kieltä puhuvat ihmiset joko konkreettisessa lähiympäristössä tai kielivierailujen tai etäkontaktien muodossa.
Kielenoppimiselle on tärkeää, että kielillä on ns. sama status. On tärkeää osata ja käyttää omaa äidinkieltä, mutta on yhtä arvokasta ja tärkeää oppia tätä uutta kieltä. Kielen arvostusta lisää edellä mainitut esimerkit tilanteista, joissa kieltä käytetään autenttisesti. Oppilaalle tulee olo, että voin ihan oikeassa elämässä kohdata tilanteen, jossa minun on hyödyllistä ja arvokasta osata tätä uutta kieltä. Se lisää motivaatiota oppia.
Vieraan kielen opiskelussa kodin rooli on varhaisessa vaiheessa erittäin tärkeä. Huoltajien oma kieltenopiskelu on voinut olla hyvinkin erilaista nykyiseen verrattuna ja taustalla saattaa olla myös omia huonojakin kokemuksia vieraiden kielten oppimisesta. Huoltajien keskeinen tehtävä on kulkea lapsen rinnalla ja kannustaa koulunkäynnissä. Eteenpäin mennään positiivisuuden voimalla vahvuudet ja onnistumiset edellä. Tärkeää on, että omia nuoruudessa syntyneitä asenteita ei siirretä omalle jälkikasvulle estämään oppimista. Kotien kanssa tapahtuva yhteistyö kannattaa pyrkiä luomaan mahdollisimman positiiviseksi ja vuorovaikutteiseksi.
Vierasta kieltä aloittavien oppilaiden vanhemmille kannattaa järjestää kieli-ilta, jossa käydään läpi erilaisia arjen keinoja tukea vieraan kielen oppimista ilman pänttäyssavottaa. Aito kiinnostus saa lapsen ajattelemaan kielten oppimisen olevan tärkeää; lapsi samaistuu usein vanhempiensa arvomaailmaan ja pyrkii miellyttämään. Asioiden kertaamiseen pitäisi aina sisältyä hyviä yhteisiä hetkiä oman lapsen kanssa, leikkimielisyyttä ja keveyttä. Tällaista leikkimielisyyttä on vaikka kotiin ja sen lähiympäristöön laputettu kuvasanakirjapolku, jota kierretään yhdessä lapsen kanssa. Leikkiin voidaan ottaa vaikkapa lapsen keksimiä erilaisia rooleja ja toimintoja. Siinä ohessa kuvasanakirjapolkua kierrettäessä maistellaan sanoja tai sanontoja opeteltavalla kielellä kysellen, hyräillen, tanssien...
Kodin ja koulun toimiva yhteistyö pienten oppilaiden kielenopetuksessa voi nostaa oppilaan motivaation korkealle tasolle. Kodin kanssa voidaan olla yhteistyössä esimerkiksi välittämällä heille ajankohtaista tietoa varhennetun kielenoppimisen tavoitteista ja päivittämällä tietoa siitä, mitä tunneilla on juuri käsitelty ja mitä tullaan käsittelemään. Tärkeää on myös tukea huoltajien kotona tapahtuvaa työtä erilaisin toistoa tukevin materiaalein ja vinkein. Hyväksi koettu tapa on rakentaa lapselle koulussa sähköinen alusta (esim. Classroom toimii hyvin alkuopetuksessa). Sähköiselle alustalle voi laittaa aina laulut, joita lauletaan oppitunneilla, Wordwall-sanastotehtäviä/ViLLE-tehtäviä (helppoja yhdistämistehtäviä pienille), videoita, tarinoita ym. sähköistä materiaalia, joita pienet pystyvät hienosti tekemään kotona – useimmiten yhdessä huoltajien kanssa. Tämä on ollut hauskaa vanhemmista ja koneelle kirjautuminen on nopeutunut huomattavasti pienillä oppijoilla. Lapsista on ollut myös hauskaa käydä kotona kurkkimassa, mitä opettaja on sinne laittanut. Tunnilla opittuja lauluja on isolla ylpeydellä laulettu kotonakin. Myös altistaminen vieraalle kielelle pienten tarinoiden muodossa on saanut tukea, kun tarinoita on voinut kuunnella useaan kertaan myös kotona. Materiaalit säilyvät oppilaalla ja sinne on helppo palata ja kertailla asioita pitkänkin ajan jälkeen.
Tunneilla käytäviä asioita voidaan pyrkiä sitouttamaan kotona olevaan kontekstiin, jotta opitun asian kiinnittyminen vahvistuisi. Esimerkiksi tervehdykset opittuaan oppilas voi saada kotitehtäväksi tervehtiä perheenjäseniä viikon aikana englanniksi. Tunnilla voidaan käsitellä, onnistuiko vuorovaikutus kotona ja miten tervehdyksiin vastattiin. Värejä opiskellessa oppilas voi ottaa kotona esimerkiksi valokuvia erivärisistä asioista ja näyttää ne tunnilla. Oppilaan ottaessa kotiympäristön havainnoinnin osaksi kielen oppimista, oppimisprosessi vahvistuu, ja parhaassa mahdollisessa tapauksessa myös vanhempien tuki ja osallisuus oppimisprosessissa auttavat lasta kiinnittämään oppimiaan asioita kontekstiin ja oppiminen saadaan eläväksi. Oppilaiden motivaatiota kasvattaa, jos vanhemmat osoittavat kiinnostusta uutta opittua asiaa kohtaan. Toisilla se voi olla, että vanhempi opettaa vielä jotain lisää aiheesta ja toisella, että on oppinut jo kieltä enemmän kuin omat vanhemmat.
Oppilaiden kasvattaminen kielitietoisuuteen on keskeinen tavoite. On tärkeää, että oppilaat oppivat havainnoimaan ja tunnistamaan eri kieliä lähiympäristössään ja arvostamaan maailman kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta. Pienet oppilaat kertovat ja opettavat toisille mielellään tervehdyksiä tai muita lyhyitä fraaseja omalla kielellä. On hienoa, että jokainen voi kokea olevansa paras. Koulun positiivinen asenne kaikkia kieliä kohtaan ruokkii varmasti myös hyvää yhteistyötä koteihin päin. Vaikka sinun vanhempasi eivät osaisi suomea tai englantia, niin on hienoa, että he osaavat arabiaa tai vietnamin kieltä. Me täällä koulussa arvostamme kaikkia kieliä. Tämän voi tehdä näkyväksi esimerkiksi kiinnittämällä rappusiin tervehdyksiä kaikilla koulussa puhutuilla kielillä. Huoltajia voi myös kutsua koululle pitämään oman äidinkielensä yhden oppitunnin mittaisia kielikursseja. Päivän aikana opittua voidaan vahventaa pitämällä koko viikon yllä huoltajan opettamia sanontoja, fraaseja yms. Sanastoa. Se on ollut oppilaista todella motivoivaa ja innostavaa.
Tärkeää varhaisen kielenopiskelun alussa on tuoda näkyväksi mahdollisimman monen kielen läsnäolo arjessamme. Näin saadaan oppilas arvostamaan omaa kielivarantoaan ja toivottavasti myös motivoitumaan kielenopiskeluun, koska hän huomaa, että kielten osaamisesta on hyötyä. Olennaista on huomioida myös oppilaiden kotikielien rikkaus. Uuden kielen omaksumisessa ensiarvoisen tärkeää on, että ensimmäinen kieli on vahva ja se vahvistuu vain, jos sitä arvostetaan ja käytetään. Lapsen tulee kokea, että on hienoa, että hän osaa puhua jo omaa kieltään ja sen lisäksi suomea/ruotsia ja nyt saa vielä oppia kolmannen tai jopa neljännen kielen. Tähän tehtävään on tärkeä aktivoida myös huoltajat. He ovat oman kielensä parhaita osaajia ja heidän tehtävänsä on ensisijaisesti vahvistaa lasten kotikieltä. Lisäksi on tärkeää tukea ja kannustaa lastaan muiden kielten oppimisessa ja ymmärtää kielitaidon merkitys ennen kaikkea elämäntaitona – ei vain oppiaineena.
Mari-Minna Wiljanen, FM, englannin ja ruotsin opettaja, Mikkelän koulu, Espoo
Sirpa Isolauri, KM, luokanopettaja, Luostarivuoren koulu, Turku
Johanna Hännikäinen, FM, luokanopettaja, Vanhan Vaasan koulu, Vaasa
Liisa Taimen, FM, kieltenopettaja, Hevospitäjän yhtenäiskoulu, Ypäjä
Terhi Lahdenpohja, FM, kielten lehtori, Rengon koulu, Eteläisten koulu, Hämeenlinna