Professori Masooda Bano (Oxfordin yliopisto) kertoi tutkimuksestaan Iso-Britannian erilaisista muslimiyhteisöistä ja kiinnitti huomion jännitteisiin, joita tyypillisesti nähdään brittiläisyyden sekä islaminuskon välillä. Professori Bano korosti islamin opetuksen järjestäjien merkityksellistä roolia sillanrakentajina, kun musliminuoret rakentavat identiteettiään yhtäältä muslimina ja toisaalta Iso-Britannian kansalaisena.
Oman tutkimuksemme valossa Professori Banon tutkimustulokset vahvistavat ajatusta siitä, että nuoren myönteinen ja eheä identiteetti luo edellytykset myös positiiviseen kiinnittymiseen ympäröivään yhteiskuntaan. Myös koulun keskeinen rooli identiteetin muodostumisen paikkana tuli esityksessä vahvasti esille.
Professori Essi Viding (University College London) puhui geenien ja sosiaalisen ympäristön yhteisvaikutuksesta psykopatologian kehittymisessä, esimerkiksi liittyen erilaisiin käytöshäiriöihin. Professori Viding toi esiin, että vaikka geneettisillä lähtökohdilla ja psykologisilla tekijöillä on merkittävä vaikutus yksilön käyttäytymiseen, ei näitä tule tarkastella asioina, joihin ei voisi vaikuttaa. Jokainen yksilö paitsi luo, myös ylläpitää tietynlaista sosiaalista vuorovaikutusta, mikä puolestaan vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen elinympäristönsä muodostuu. Vakavia käytösongelmia voidaan myös työstää erilaisin keinoin.
Oman tutkimuksemme kannalta tärkeä havainto on se, että nuoren vuorovaikutus- ja empatiataitoja kehittämällä on mahdollista pyrkiä vaikuttamaan hänen asenteisiinsa omaan itseen ja muihin nähden. Asenteilla taas on tärkeä merkitys käyttäytymisen ohjaamisessa.
Professori Quassim Cassam (Warwick University, UK) esitteli määritelmänsä "ekstremistinen mielenmaisema" ("extremist mindset"), jonka hän tulkitsee koostuvan ekstremistiseen ajatteluun liittyvistä tyypillisistä 1) huolenaiheista (vaino ja etninen/uskonnollinen/ideologinen puritanismi), 2) asenteista (vihamielisyys kompromisseja, epävarmuutta ja vaihtoehtoisia näkökulmia kohtaan, sekä välinpitämättömyys niitä kohtaan, jotka joutuvat kärsimään ajettujen menettelytapojen seurauksista, 3) tunteista (viha ja pelko ulkoryhmää kohtaan, uhriutumisesta kumpuava itsesääli), 4) ajattelutavoista (omaa sisäryhmää koskevien katastrofien ennustaminen, apokalyptiseen "viimeiseen taisteluun" valmistautuminen ja salaliittoteorioihin uskominen).
Omalle tutkimuksellemme Professori Quassamin typologia ekstremistin mielenmaisemasta avaa uusia, jäsenneltyjä mahdollisuuksia tarkastella ekstremismin ennaltaehkäisyä ja kohtaamista kasvatuksen kentällä.
Professori Ann Phoenix (UCL Institute of Education, UK) vei näkökulman suomalaiseen kontekstiin tarkastelemalla muuttuvaa maskuliinisuutta etnisyyden viitekehyksessä. Professori Phoenix toi esiin Helsingissä asuvien 11-14-vuotiaiden poikien näkemyksiä siitä, millaista on olla suomalainen poika 2010-luvun moninaistuvassa Suomessa.
Professori Phoenixin esitys valotti meille sitä, kuinka suomalaisten nuorten poikien ajattelu on heitä ympäröivän yhteiskunnan tasa-arvoisesta ja moninaisuutta korostavasta eetoksesta huolimatta edelleen osittain sukupuolittunutta ja erilaisuutta syrjäyttävää. Tällaiset asenteet ruokkivat polarisaatiota ja vihamielisia asenteita.
Professori Arto Kallioniemi (Helsingin yliopisto) esitteli UNESCON toimintaa väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä ja sitä, kuinka polarisoituminen ja väkivaltaistuvat asenteet on otettu huomioon suomalaisessa opettajankoulutuksessa.
Lopuksi Professori Arniika Kuusiston (Tukholman yliopisto) sekä apulaisprofessori Liam Gearonin (Oxfordin yliopisto) johtama Radikaaliksi kasvamassa? -tutkimusryhmä esitteli tutkijatohtoreiden Saija Benjaminin ja Pia Koirikiven johdolla suomalaista yhteiskunnallista polarisaatiokehitystä sekä alustavia tuloksia laajasta, nuorten näkemyksiä kartoittavasta kyselytutkimuksestaan (N=3405). Ihmisten välinen tasa-arvo sekä rauhan edistäminen näyttäytyvät tärkeimpinä arvoina nuorten näkemyksissä, mutta arvojen sisään kätkeytyy kuitenkin jännitteitä, jotka tulevat näkyviksi nuorten ennakkoluulojen kautta. Tutkimustulokset korostavat oppilaitosten roolia väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä. Nuorten vastauksissa nousee esiin toive koulusta paikkana, jossa kaikenlaisista aiheista voitaisiin keskustella avoimesti, mahdollisimman monipuolisesti ja kriittisesti, mutta ketään tuomitsematta tai leimaamatta. Nuorten ajatuksista välittyy vahva luotto suomalaiseen koululaitokseen tasa-arvoisuuden mahdollistajana ja puolueettoman tiedon välittäjänä.