Onko maailma menossa rikki, kysyy lapsi päiväkodissa. Miten tähän vastataan?
Kun kyse on vaikeista maailman tilaan liittyvistä asioista, joihin ei ole helppoja vastauksia, olennaista on vuorovaikutus lapsen kanssa. Aikuisen on oltava rehellinen siinä, että maailmassa on vakavia ongelmia, mutta samalla pitää kertoa siitä, miten ongelmia on onnistuttu ratkomaan.
Kasvatustieteen professori Mirjam Kalland puhuu toivon pedagogiikan puolesta.
– Toivolla en tarkoita pinnallista optimismia vaan sitä, että vahvistetaan lapsen toimijuutta. On tärkeää ymmärtää, että tulevaisuus ei ole vain jotakin, mitä otamme passiivisesti vastaan. Ihmiskunta oppii nopeasti tapoja toimia uusissa haastavissa tilanteissa.
Kalland toteaa, että lapsilla on erilainen aikaperspektiivi kuin aikuisilla. Lapsilla on oltava oikeus iloon huomisesta.
– Nyt vuoden lopussa emme tiedä, miltä maailma näyttää maaliskuussa, mutta huomenna voimme mennä metsäretkelle ja keskiviikkona askarrellaan.
Kriittinen myötätunto auttaa näkemään, kuka jää ulkopuolelle
Vastuullisuus rakentuu ekologisen ulottuvuuden lisäksi sosiaalisista ja taloudellisista puolista. Sosiaalisesta vastuullisuudesta puhuttaessa keskeistä on esimerkiksi, miten päiväkodista voitaisiin tehdä moninaisempi ja kaikki lapset huomioiva ympäristö.
Yliopistonlehtori Jaakko Hilppö esittää vastauksena tähän ajatuksen kriittisestä myötätunnosta.
– Se tarkoittaa, että uskalletaan tarkastella nykyisiä rakenteita ja käytäntöjä kriittisesti. Kenen puolesta ne toimivat ja kenet jättävät ulkopuolelle?
Täytyy oppia näkemään maailman toisten silmin. Monet asiat voivat olla meille niin itsestään selviä, ettemme huomaa, miten ne saattavat syrjäyttää muita. Juhlapyhien vieton osalta osataan jo huomioida, että lapset saattavat viettää monia eri juhlia. Mutta mitä kieliä päiväkodissa puhutaan? Jos arkikielenä on suomi, tarjoutuuko myös kurdia, englantia tai venäjää äidinkielenään puhuville lapsille edes välillä mahdollisuus käyttää niitä päiväkodissa?
Päiväkodin arjessa on olennaista opastaa lapsia empatiaan ja moninaisuuden tukemiseen. Kalland ja Hilppö kertovat myötätuntotutkimuksen havainnoista: lapsia voi opettaa myötätuntoa ottamalla heitä mukaan esimerkiksi arkisiin lohduttamistilanteisiin. Jos lapselle tulee haava, muut lapsetkin voivat lohduttaa sen sijaan että lohduttaminen olisi vain aikuisen tehtävä. Vastuu säilyy kuitenkin aina aikuisella.
Uskoa siihen, että asioita on mahdollista muuttaa
Vastuullisuuteen liittyvät vaikeat kysymykset mietityttävät myös alan opiskelijoita. Miten tulevien varhaiskasvatuksen opettajien valmiuksia voitaisiin vahvistaa?
Jaakko Hilppö ja Mirjam Kalland uskovat opettajien muutostoimijuuden vahvistamiseen. Opiskelijoihin kannattaa valaa uskoa siihen, että asioita on mahdollista muuttaa. Usein se, että voi tehdä jotakin, auttaa sietämään epävarmuutta ja vaikeuksia. Päiväkodissa kannattaa tehdä konkreettisia vastuullisuuteen liittyviä asioita: lajitellaan jätteitä, käydään metsäretkillä ja rakennetaan viljelylaatikoita.
Muutostoimijuuden kannalta opiskelijoiden kriittisen ajattelun edistäminen on tärkeää. Kriittisen ajattelun myötä opiskelijat harjaantuvat huomaamaan ja kyseenalaistamaan päiväkodin arjessa esiintyviä asioita: millaisia malleja lastenkirjoissa tarjoillaan ja millaisin symbolein wc-tilat on merkitty? Onko moninaisuudelle tilaa?
Varhaiskasvatuksen opettamista ohjaavat dokumentit kuten Opetushallituksen varhaiskasvatussunnitelman perusteet tulevat opiskelijoille tutuiksi opintojen myötä. Mirjam Kallandin mukaan suunnitelman omaksuminen voi tuntua opiskelijoista haastavalta. Usein opiskelujen edetessä näkökulma onneksi muuttuu: isona möhkäleenä edessä oleva dokumentti siirtyy taustatueksi. Sen arvoihin voi nojata ja siitä voi etsiä vastauksia.
Kalland korostaa, että varhaiskasvatuksen opiskelu on paitsi ohjaavien dokumenttien omaksumista myös niiden tarkastelua. Ohjeet pitää ottaa välillä kriittisiin hampaisiin. Tämän päivän opiskelijat ovat tulevaisuuden työelämässä rakentamassa uusia ohjeita.
Tärkeintä on toivon ylläpitäminen
Lapset ovat herkkiä ja tarkkaavaisia huomaamaan vastuullisuuteen liittyviä asioita. Lapsi saattaa esimerkiksi käydä nostamassa aikuisen pudottaman roskan tai ihmetellä ruokapöydässä, miksi taas syödään lihaa, vaikka juuri oli puhetta sen vähentämisestä.
Hyvä ohje niin varhaiskasvatuksen ammattilaisille kuin lasten vanhemmillekin on, että lapsen huolia maailman tilasta kannattaa asettua aidosti kuuntelemaan. Kun lapselta kysytään, mitä hän ajattelee jostakin asiasta, päästään dialogiin, josta aikuinenkin voi oppia. Ei tarvitse pelätä, että ei osaa vastata lapsen kysymyksiin vaan voi todeta, että onpas mielenkiintoista – selvitetään yhdessä.
Tärkeintä on toivon ylläpitäminen. Maailmassa on paljon ongelmia, mutta ihmiskunta on kyennyt niitä yhdessä ratkaisemaan ja kykenee jatkossakin.
Kasvatustieteen päivät 15.–16.12.2020
Tutustu päivien teemaan ja ohjelmaan: Miten autamme uutta sukupolvea ratkaisemaan globaaleja kriisejä? Koulutus- ja kasvatusalan tutkijat kokoontuvat kestävän kehityksen kysymyksien äärelle.