Kulttuuriperintöä, kuten kansatiedettä ja folkloristiikkaa, ei voi opiskella lukiossa. Yliopistolaisten lukiolaisille järjestämä kurssi on tapa välittää tietoa opintosuunnista lukiolaisille, sanoo yliopistolehtori Pia Olsson.
– Haluamme kurssilla saada kulttuurintutkimuksen kenttää näkyvämmäksi, Olsson toteaa. – Ymmärrys kulttuuriperintöön syvenee ja substanssin lisäksi oppilaat saavat kokemusta yliopistossa opiskelusta ja rohkaisua tutustua myös itselle vieraisiin aloihin. Kurssia on suunniteltu yhdessä tiedekasvatuksen yliopisto-opettajan Laura Ihalaisen kanssa.
Yliopisto-opiskelua oppimassa
Viisi kulttuuriperinnön maisteriopiskelijaa toimi kurssilla tutoreina ja asiantuntijoina. Heidät koulutettiin antamaan omasta alastaan tietoa lukiokurssiksi sopivalla tavalla. Yliopiston opiskelijoille kurssin suunnittelu ja tutorointi korvasi työelämäkurssin.
Olsson toivoo kurssin innostavan lukiolaisia tutustumaan myös vähemmän tunnettuihin opintosuuntiin ja siihen, millaisia uranäkymiä ne voivat tarjota.
Tutoreiden Helena Schulmanin ja Reetta Kontiaisen mielestä oli hienoa näyttää lukiolaisille, miten monipuolista ja avartavaa kulttuurintutkimus on. Schulman työstää itse kansatieteen graduaan ja tuntee olevansa alalla kuin kotonaan. Kontiainen opiskelee pääaineenaan uskontotiedettä ja on lähdössä työharjoitteluun berliiniläiseen taidegalleriaan kansatieteen ja museologian sivuainevalintojensa ansiosta.
- Kansainvälisyys ja järjestötoiminta kiinnostavat, hän sanoo.
Nyt mukana olevat Kulosaaren, Oulunkylän ja Töölön yhteiskoulujen lukiolaiset ovat edelläkävijöitä, ja he saavat esimakua siitä, miten kulttuurintutkija voi hankkia opinnoissaan erinomaiset valmiudet monelle alalle. He saavat kokemusta myös siitä, millaista opiskelu yliopistossa on.
Kurssin alkuopetus järjestettiin yliopiston päärakennuksen vanhoissa perinteisissä tiloissa. Luentojen lisäksi lukiolaisille järjestettiin asiantuntijoiden kanssa paneeli, jossa keskusteltiin kulttuuriperinnön muotoutumisesta ja säilymisestä. Kurssiin sisältyi myös vierailu Museoviraston kokoelmakeskukseen Vantaalle.
– Keskeisen annin kurssille ovat tuoneet itse lukiolaiset, jotka ovat aktiivisesti osallistuneet pohdintaan kulttuuriperinnön luonteesta, Olsson kertoo.
Mitä kulttuuriperinnöksi säilytetään?
Kurssilla lukiolaiset valmistivat ryhmissä pienen esityksen, videon tai posterin, tulevaisuuden kulttuuriperinnöstä. Kurssin päätöstilaisuus järjestettiin kauppakeskus Redissä Kulosaaren yhteiskoulun työtiloissa. Lukiolaisten mielestä yliopisto-opiskelu oli kiinnostavaa ja mukavaa ja kulttuuriperinnöstä sai aivan uutta tietoa.
-Se on niin paljon muutakin kuin Kalevala ja Sibelius, eräs lukiolainen sanoi. – Kulttuurin maailma avautui ja sen näki ihan uusin silmin.
Postereissa ja videoissa lukiolaiset olivat perehtyneet syvällisesti omaan aiheeseensa. Yksi posteri käsitteli musiikkia: millaisen kulttuuriperinnön nykymusiikki jättää, miten musiikin kuuntelu muuttuu ja onko musiikille tarvetta. Eräs ryhmä esitteli Helsingin Sanomia vuodelta 2189: ilmastomuutoksen seurauksena Helsinki on merenpohjaa, mutta lehti on yhä olemassa. Videoesityksissä nähtiin haastatteluja, mitä lapsi, äiti tai ystävä tietää ja ajattelee kulttuuriperinnöstä.
Kulttuuriperintö on ja pysyy, kaikki tieto ei löydy netistä. Sadan vuoden kuluttua nykyiset some-tähdet ovat museossa ihmettelyn kohteina, mutta Sederholmin talo vuodelta 1757 on yhä paikallaan.
Uuden lukiolain mukaan lukioiden ja korkeakoulujen on tiivistettävä yhteistyötään niin että lukiolaiset saavat aitoja mahdollisuuksia tutustua monipuolisesti opiskeluun korkeakouluissa. Osallistava tiedekasvatus on yksi tapa lisätä lukiolaisten kiinnostusta korkeakouluopintoihin. Helsingin yliopistossa tiedekasvatustoiminnasta vastaa Tiedekasvatuskeskus.