Mikko Meriläinen tarkastelee väitöskirjassaan nuorten digitaalista pelaamista ja pelihaittoja erityisesti kotikasvatuksen näkökulmasta. Yli 3000 nuoren kyselyvastaukset paljastivat laajan kirjon erilaisia pelaajia ja pelaamisen tapoja: nuoret pelasivat niin rentoutuakseen kuin tylsyyttä tai pahaa oloa helpottaakseen.
Pelikasvatuksen tavoite on auttaa nuorta toimimaan pelaamisen parissa vastuullisesti, tukea hänen mahdollisuuksiaan toteuttaa itseään ja antaa hänelle valmiuksia huolehtia hyvinvoinnistaan. Tällainen osaaminen ei rakennu vain pelitunteja rajaamalla, vaan vaatii vanhemmalta kiinnostusta, empatiaa ja nuoren kuuntelemista.
Pelisivistys tähtää hyvinvointiin
Pelikasvatuksessa on huomioitava nuoren yksilöllisyys: yhtä, kaikille sopivaa muottia ei ole, Mikko Meriläinen muistuttaa.
Meriläinen esittelee tutkimuksessaan pelisivistyksen käsitteen. Tiivistettynä pelisivistys on paitsi pelaamisen ymmärtämistä ja tarkastelua eri näkökulmista, myös pyrkimystä kohti parempaa pelikulttuuria ja sekä nuorten pelaajien että heidän vanhempiensa hyvinvointia.
– Pelaamiseen ja pelikulttuureihin perehtyminen vähentää kasvattajan huolta ja auttaa käsittelemään pelaamiseen liittyviä kysymyksiä ilman paniikkia. Samalla on tärkeää muistaa, että ymmärtäminen ei tarkoita kritiikittömyyttä: sekä pelaajien että heidän vanhempiensa on huomioitava myös pelaamiseen liittyvät haitat.
Pelaamista voi sekä ymmärtää että rajoittaa
Osa pelaajista oli kokenut erilaisia pelaamisesta johtuvia haittoja. Ne olivat kuitenkin valtaosin vähäisiä ja satunnaisia. Meriläisen mukaan kokonaisuus ei tässäkään ole yksinkertainen.
– Pelkkien haittojen sijaan on tarkasteltava nuoren pelaamista laajempana kokonaisuutena. Satunnainen päänsärky tai lyhyet yöunet silloin tällöin ovat toki epämiellyttäviä ja epätoivottavia kokemuksia, mutta enemmän syytä huoleen on silloin, jos haitat ovat toistuvia ja etenkin jos ne yhdistyvät muihin ongelmiin kuten yksinäisyyteen, masennukseen tai muuten vaikeaan elämäntilanteeseen. Haittoja ei tule nostaa pelikasvatuksen keskiöön.
Aktiivipelaajat tiedostavat itsekin pelaamiseen liittyviä haittoja ja tutkimustulosten perusteella myös ehkäisevät niitä eri tavoin. Valtaosalle pelaajista pelaaminen on hauskaa ja kiinnostavaa tekemistä, josta saadaan tärkeitä osaamisen, omaehtoisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia, ja jonka avulla helpotetaan esimerkiksi koulun tai työn aiheuttamaa stressiä.
Hyvään pelikasvatukseen ei ole oikopolkua
Vanhemmat, joille nuoren pelaaminen aiheuttaa päänvaivaa, kaipaavat usein tukea pelikasvatukseen. Tutkijan mielestä oikopolkuja ei ole.
– Sekä kasvatus että pelaaminen ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joten ei ole yllätys, ettei pelikasvatuskaan ole aina yksinkertaista. Tämän hyväksyminen on hyvä lähtökohta. Pelikasvatukseen pätevät ylipäänsä perinteiset kasvattajan ohjeet: ole kiinnostunut, kuuntele, keskustele, pyri ymmärtämään, Mikko Meriläinen kehottaa.
Kasvatustilanteessa kohtaa aina kaksi ihmistä omine persoonallisuuksineen, toiveineen ja pelkoineen. Joskus yhteentörmäyksiä tulee, vaikka molemmat tekisivät parhaansa. Yksittäistä tilannetta tärkeämpää on kokonaisuus ja kodin turvallisuuden ja luottamuksen ilmapiiri.
**
KM Mikko Meriläinen väittelee 25.1.2020 kello 10 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Kohti pelisivistystä - Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä" (Towards being gaming literate : Youth digital gaming and adverse consequences as a parenting issue). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, Suomen laki -sali, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on professori Tanja Sihvonen, Vaasan yliopisto, ja kustoksena on professori Markku Hannula. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Kasvatustieteellisiä tutkimuksia. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Mikko Meriläinen
mikko.merilainen@helsinki.fi
www.mikkomerilainen.com
Twitter: @MVMerilainen