Rajojen, kirjastojen ja koulujen sulkeutuessa koronakriisi näyttäytyi ensin terveydellisenä, juridisena ja taloudellisena ongelmana. Keskustelu keskittyi hallituksen toimivaltuuksiin, kuolemien ehkäisyyn, yritystoiminnan ja liikkumisen rajauksiin sekä kriisistä koituviin kustannuksiin. Ääneen pääsivät lääketieteen, oikeustieteen ja taloustieteen asiantuntijat.
Viikkojen edetessä kävi selväksi, että kriisillä on myös vakava sosiaalinen ulottuvuus. Kuntien ja seurakuntien talkoilla tekemät puhelut koteihinsa eristetyille ikääntyneille ovat osoittaneet, että pakotettu yksinolo lisää avuttomuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Helsingissä nähtiin merkittävä pudotus lapsiin kohdistuvan väkivallan lastensuojeluilmoituksissa, kun koulut siirtyivät etäopetukseen. Päihdeongelmat kasvoivat. Nuorten mielenterveyspuhelimet ja –chatit ruuhkautuivat, kun nuorilta puuttuivat arjesta harrastusten turvalliset aikuiset ja kavereiden päivittäinen näkeminen. Monissa perheissä vietettiin enemmän aikaa yhdessä ja se kiristi parisuhteita.
Vastaan itse esimerkiksi Helsingin kirjastopalveluista. Kun kirjastojen lainaustoiminta käynnistettiin uudelleen perjantaina 8. toukokuuta, kävin katsomassa ensimmäisiä tunteja Malmin, Vallilan ja Kallion kirjastoissa. Rouva saapui lainaamaan kirjoja, mutta sanoi haluavansa ensiksi kiittää. Hän kaivoi muovikassistaan pikkudonitseja, teepaketin ja kahvipaketin ja ojensi ne henkilökunnalle. ”Ihanaa, että saa taas lukea. Kiitos siitä, mitä te teette meidän hyväksemme”, hän sanoi värisevällä äänellä. Koronarajoitukset osoittavat, kuinka monipolvisia asioita hyvinvointi ja vapaus ovat.
Poikkeustilan oppi on, että tiede pelastaa
Koronakriisin jatkuminen muutti myös sitä, kenen äänellä nyt on merkitystä. Taloustieteen, oikeustieteen ja lääketieteen rinnalle julkiseen keskusteluun ja kansan tunteiden tulkeiksi ovat päässeet myös esimerkiksi sosiaalityö, psykologia, kasvatustiede, tilastotiede ja ympäristötutkimus. Keskustelu on kääntynyt siihen, kuinka kauan ihminen jaksaa poikkeusoloja, miten tartuntoja voidaan mallintaa tai mikä koulun merkitys sosiaalisena yhteisönä on.
Nämä poikkeusolot muistuttavat, että emme pysty koskaan täysin ennustamaan, millä tieteellä on milloinkin yhteiskunnallista kysyntää ja minkä alan osaajista tulee olemaan kipeä pula. Poikkeustilanteen oppi tulisi ainakin olla se, että tiede pelastaa. Meillä on satojen vuosien todistusaineisto siitä, että tieteellä, tutkimuksella ja akateemisella koulutuksella on pelastettu satoja miljoonia ihmishenkiä.
Tilanteesta tulisi oppia myös, että meidän on pidettävä huolta kotimaisen tutkimuksen ja opetuksen laaja-alaisuudesta. On uskallettava luottaa tieteelliseen prosessiin ja vahvistettava yhteiskunnassa ymmärrystä siitä, miten tiedettä tehdään ja miten sen tuloksia voidaan hyödyntää.
Ekologisen katastrofin välttämiseen tarvitaan osaamista eri aloilta
Kuten koronakriisi, myös ilmastonmuutos edellyttää laaja-alaista ongelmanratkaisua. Yliopistot käyvät nyt tulosneuvotteluja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Elinkeinoelämän keskusliitto teki sunnuntaina 17.5. virkistävän avauksen ja vetosi valtioon, että nyt tarvitaan lisää koulutuspaikkoja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen sanoi samana päivänä Helsingin Sanomissa, että lisää koulutuspaikkoja saavien alojen valinnassa otettaisiin huomioon ”niiden työllistävyys sekä kyky synnyttää uutta ja luovaa yrittäjyyttä”.
Toivon, että ajattelu ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta hyödyllisistä tieteistä ja tutkinnoista on riittävän laaja-alaista. Ilmastonmuutosta ei ratkaista pelkästään teknologisilla tai taloudellisilla ratkaisuilla. Ilmastonmuutosta ei voida ratkaista, jos ei pystytä ajattelemaan toisenlaista tapaa olla onnellinen ja vauras. Ilmastonmuutos ei ratkea, jos emme ymmärrä sitä, kuinka vaikeaa luopuminen meille ihmisille on ja kuinka epävarmuus ja pelko kaventavat näköaloja. Eri maanosille oikeudenmukaisten ratkaisujen löytäminen edellyttää kolonialismin kaltaisten historian sortorakenteiden ymmärrystä ja käsittelyä. Ekologisesti perustellut kiristystoimet voivat huonolla suunnittelulla heikentää niiden ihmisten asemaa, jotka jo valmiiksi olivat takamatkalla. Ilmastonmuutos ei ratkea ilman kansainvälisen sopimus- ja neuvottelujärjestelmän vahvistamista. Eikä ilmastonmuutosta ei pystytä hidastamaan, jos hyvillä suunnitelmilla ei ole politiikassa läpimenomahdollisuuksia.
Kuten koronaa, myöskään ilmastonmuutosta ei ratkaista määrittelemällä vain osa tieteistä tulevaisuuden ratkaisujen kannalta hyödyllisiksi. Esimerkiksi taiteella on valtava merkitys tulevaisuuden kuvittelussa sekä pelkojen ja traumojen käsittelyssä. Yhteiskuntatieteet auttavat ymmärtämään, miksi usein toimimme toisin kuin sanomme tai tahdomme. Ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää laajaa yhteistyötä yli tieteenalojen rajojen ja yliopistosta valmistuvien kykyä arvostaa oman alansa ulkopuolista asiantuntemusta.
Aivan samoin kuin nykyiseen koronakriisiin, myös ekologisen katastrofin välttämiseen tarvitaan jokaista sivistynyttä kansalaista. Meidän tulisi välttää itseään toteuttavia ennusteita siitä, ketkä määritellään hyödyllisiksi tulevaisuuden rakentajiksi ja ketkä hyödyttömiksi yhteiskunnan taakoiksi.
Yliopisto kestävyyden edistäjänä
Kun itse opiskelin valtiotieteellisessä tiedekunnassa 2000-luvun alussa, maisteriksi pystyi valmistumaan suorittamatta yhtään kurssia luonnon monimuotoisuudesta tai planeetan kantokyvystä. Onneksi näin ei ole enää. Helsingin yliopiston tuoreeseen strategiaan on kirjattu, että kestävyys sisällytetään kaikkeen koulutustarjontaan. Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen sekä tieteiden keskinäisriippuvuuden ymmärtämisestä on tehtävä pakollinen osa kaikkia yliopistotutkintoja.
Samaa laaja-alaisuuden ymmärrystä on perusteltua toivoa myös päätöksentekijöiltä. Aristoteelinen hyvän elämän ajatus sisältää mahdollisuuden käyttää taitojaan oman yhteisönsä hyväksi. Jokaisella meistä, riippumatta tieteenalasta, tulee olla oikeus olla rakentamassa kestävämpää huomista.
Tommi Laitio on Helsingin yliopiston hallituksen jäsen ja Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja. @tommilaitio