Elinajanodote on se vuosien määrä, jonka tänään syntyvät ihmiset keskimäärin eläisivät, jos kuolleisuus säilyisi nykyisellään. Suomalaisten keskimääräinen elinajanodote oli tasaisen alhainen vuosisatoja aina 1900-luvun alkuun asti. Maailmansotien aiheuttamista notkahduksista huolimatta se on noussut 1900-luvun alusta kaksinkertaiseksi eli noin 40 vuodesta naisilla 84,1 vuoteen ja miehillä 78.4 vuoteen.
Lähde: Duodecim
Miten näin valtava kehitys reilussa sadassa vuodessa on ollut länsimaissa mahdollista? Muun muassa siksi, että tieteen avulla löysimme keinot tuottaa tehokkaammin ruokaa ja säilöä sitä. Tieteen ansiosta ymmärrettiin bakteereiden ja virusten osuus infektiotaudeissa ja opittiin hygienian käsitteet sekä infektioiden ehkäiseminen rokotuksilla. Uudet ihmelääkkeet, sulfa, penisilliini ja sen jälkeen monet muut antibiootit tulivat laajasti käyttöön 1940-luvulta, ja monet aikaisemmin tappavat infektiotaudit pystyttiin parantamaan.
Suomalainen innovaatio oli äitiys- ja lastenneuvolat, joissa jaettiin valistusta, ennaltaehkäiseviä neuvoja ruokinnasta ja hygieniasta, ja josta tarvittaessa ohjattiin sairaalahoitoon.
Ilman nykyisiä antibiootteja ja tehohoidon mahdollisuuksia esimerkiksi syövänhoidon ja elinsiirtojen menestystarinat eivät olisi mahdollisia. Tieteellisen tutkimuksen ansiosta olemme nyt tilanteessa, jossa suurin osa syöpään sairastuneista suomalaisista paranee ja jossa Helsingin yliopistollisessa sairaalassa HUSissa tehdään vuosittain lähes 500 elinsiirtoa, joka on monessa vaikeassa taudissa ainoa tehokas hoitokeino.
No onko tiede ”valmis”? Kun kehitys on ollut näin huikea, niin joko tämä riittää vai pitääkö vielä pyrkiä korkeammalle?
Tutkimusta ei voi eikä saa lopettaa – uutta tietoa ja osaamista tarvitaan jatkuvasti. Hyvä esimerkki tästä on uhka antibioottien tehon menettämisestä, kun bakteerit kehittyvät niille vastustuskykyisiksi: WHO on listannut tämän yhdeksi aikamme suurimmista terveysuhista. Pahimmillaan voisimme menettää kaikkien antibioottien tehon, jolloin monet nyt helposti hoidettavat infektiot muuttuvat jälleen hengenvaarallisiksi. Vain tutkimuksen avulla voimme torjua taantumisen vuosikymmeniä taaksepäin infektioiden hoidossa.
Tieteellisen tutkimuksen lisäksi tarvitsemme myös alan teollisuutta, jonka kanssa yhteistyössä voimme saada aidosti uusia ja tehokkaita lääkkeitä potilaille, joilla ei vielä niitä ole. Aivan äskettäin kerrottiin uutisissa, että Darolutamide-lääkkeen faasi III -potilastutkimuksissa oli saavutettu erinomaisia tuloksia eturauhassyövän hoidossa: kysymyksessä on suomalaisen lääketeollisuuden yhdessä kotimaisten ja kansainvälisten akateemisten tutkijoiden kanssa kehittämä uusi lääke. Tällaisia läpimurtoja toivoo jokainen potilas, jolla on vaikea tauti, johon ei vielä ole erinomaisia lääkkeitä.
Darolutamide in Nonmetastatic, Castration-Resistant Prostate Cancer
New England Journal of Medicine, Feb. 14, 2019
Tiedettä siis todella tarvitaan edelleen, jos halutaan saada aikaan yhä enemmän terveyttä yhä useammille ihmisille. Siksi tarvitaan suurta kansainvälistä joukkoa tutkijoita ja riittävät resurssit tutkimuksen tekemiseen.
Lääketieteen tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen strategiassa kaikki tähtää potilaan parhaaksi. Suomalainen lääkäriseura Duodecim on kiteyttänyt sen hyvin: ”Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa”.
#Siksitiede
Twitter: rrenkone
Risto Renkonen on Helsingin yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani.
Tieteen puolustajat -kirjoitussarjassa ihmiset kuvailevat tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen merkitystä omasta näkökulmastaan. Tutustu muihin kirjoituksiin Siksitiede-sivulla (skrollaa alas).