Opiskelija Paula Karhunen: Tieto vähentää tuskaa

Huomasin koulutuksen konkreettisen merkityksen elämälle aika myöhään, vasta noin 20-vuotiaana. Olin toisella ei-toivotulla välivuodella ja töissä kahvilassa aamuvuorossa sinä aamuna, kun Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit. Seisoin kahvipannu kädessäni kyvyttömänä käsittämään, että Trumpin valinnan taustalla olisi mitään muita syitä kuin totaalista idiotismia. Vaikka samaan aikaan ymmärsin, että Trumpin valintaan liittyi muita tekijöitä, toivottomuus ja tiedottomuus ahdistivat.

Tutkimukseen pohjautuva koulutus on antanut minulle erinomaiset eväät käsitellä Yhdysvaltain presidentinvaalien tapahtumien kaltaisia, hankalia syy-seuraus -suhteita. Koulutuksen kautta olen voinut hahmottaa paremmin, mitä ympärilläni tapahtuu. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskellessani olen oppinut, ettei juuri mikään asia tapahdu idiotismin takia, vaan ihmisten toiminnan taustalla on aina jokin syy – olipa syy mielestäni hyvä tai ei.

Koulutuksen kautta olen saanut paitsi tietoa, myös ymmärrystä ja empatiataitoja. Näitä taitoja meistä mahdollisimman monella tulisi olla demokraattisen yhteiskunnan toimintaedellytysten turvaamiseksi. Yhteiskunnan tulee panostaa koulutukseen ja tutkimukseen, koska niillä voidaan rakentaa rauhaa ja hyvinvointia. Ainakin itseni on helpompi olla, elää ja toimia, kun minulla on välineitä ymmärtää tätä ajoittain kaoottiselta tuntuvaa maailmaa.

Opiskelun lisäksi yliopistoyhteisö on antanut toivoa niinä hetkinä, kun kaikki on tuntunut menevän pieleen. Yliopistoyhteisössä itsessään toimiminen on sivistävää: voimme kohdata ihmisiä joita emme muuten ehkä koskaan tapaisi, oppia heiltä asioita joita emme muuten oppisi, ja löytää yhdessä ratkaisuja, joita ei muuten syntyisi. Yhteisö antaa meille myös elinikäisiä suhteita, jotka parhaillaan seuraavat meitä läpi koko elämän.

Toivoa minulle antaa myös opiskelijaliikkeessä toimiminen. Tutkittu tieto luo pohjan sille vaikuttamistyölle, jota teemme. Luemme jo tehtyjä tutkimuksia, ja teetämme niitä myös itse. Viime vuonna HYY teki yhdessä Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen kanssa kaksi tutkimusta. Niistä toinen käsitteli pääkaupunkiseudun yliopisto-opiskelijoiden toimeentuloa ja toinen Helsingin yliopiston 30-vuotta täyttäneitä opiskelijoita ja heidän opiskelunsa arkea.* Tieteeseen nojaava argumentointi on tärkeä arvo, erityisesti näin totuuden jälkeisessä ajassa.

Ja kuinka voisimme pelastaa maailman, jos emme ymmärtäisi miten se toimii? Siksi tiedon tuottamisen ja opiskelijoiden sivistämisen on oltava yliopistojen toiminnan keskiössä, vaikka julkinen keskustelu peräänkuuluttaa niiltä yritysmaailmasuhteita ja opiskelijoiden nopeaa valmistamista työelämään. Jos meillä ei olisi tiedettä ja tuotettua tietoa, ei kukaan voisi edes opiskella. Mitään.

Kirjoittaja on HYYn hallituksen jäsen vuonna 2019 ja yksi hallituksen kolmesta koulutuspoliittisesta vastaavasta.

*Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vuonna 2018 teettämään toimeentuloselvitykseen voi tutustua täältä, ja samana vuonna tehtyyn Helsingin yliopiston 30-vuotta täyttäneitä opiskelijoita koskevaan tutkimukseen täältä.

Tieteen puolustajat –kirjoitussarjassa ihmiset kuvailevat tutkimuksen merkitystä omasta näkökulmastaan. Tutustu muihin kirjoituksiin Siksitiede-sivulla (skrollaa alas).