Fiksut ja asiantuntevat kollegat, graduohjattavan laudatur-arvosana, läpimurto forensisen kielentutkimuksen työpyynnössä: erityisasiantuntija Ulla Tiililän uran huippuhetkiä leimaavat yhteistyö ja ilo onnistumisista, omista ja muiden.
Humanistina Tiililä näkee koulutuksen perehtyneisyytenä, josta kasvaa tapa katsoa maailmaa. Koulutus tarjoaa tiedollisen viitekehyksen: ihminen tietää mitä ei tiedä ja osaa hakeutua tiedon lähteelle.
Elävä elämä ja opinnot yhdistyivät
Ulla Tiililän perhettä kohtasi 1980-luvun alkupuolella tragedia, joka pakotti paperisotaan vakuutusyhtiön kanssa. Tiililän silmät avautuivat viranomaiskielelle ja asioinnin prosesseille, ja jo alkaneet germaanisen filologian opinnot vaihtuivat suomen kieleen.
– Opintojen aikana huomasin, että virkakielen ydinongelma eivät ole vaikeat lauserakenteet tai terminologia vaan koko keskustelun rakentuminen. Tein graduni hallinto- ja korvauspäätöksistä, ihmisten käsin kirjoittamista ja jopa epätoivoa purskahtelevista kirjeistä.
Tiililä pääsi opiskeluaikoina Kotimaisten kielten keskukseen tuntitöihin. Nyt ura Kotuksessa on jo yli kolmekymmenvuotinen. Monipuolisiin tehtäviin kuuluu kenttätöitä, työtä hallinnossa ja akateemista työtä: hän kouluttaa ja esitelmöi, osallistuu asiantuntijana hankkeisiin ja työryhmiin sekä ohjaa väitöskirjoja ja pro graduja.
Hyvä virkakieli on väylä osallisuuteen
Virkakieleltä vaaditaan selkeyttä, asiallisuutta ja ymmärrettävyyttä. Siinä on Ulla Tiililän mukaan vielä tekemistä.
Jos tehtaan linjastolta putkahtaa viallinen tuote, ongelmaa ei korjata sokerisilauksella tai uusilla kääreillä, vaan vikaa etsitään itse linjastosta.
– Näin pitäisi olla myös virkakielen laita. Maailma on täynnä tekstejä, me hengitämme niitä. Siksi virastojenkin työssä tulisi olla mukana kielen ammattilaisia prosessin joka vaiheessa.
Hyvä virkakieli huomioi vastaanottajan ja hänen edellytyksensä. Esimerkiksi uuden etuuden perustaminen ei riitä, jos sen hakeminen on tehty liian vaikeaksi tai raskaaksi. Ihmiselämän kriisitilanteissa virkakielen merkitys korostuu entisestään.
– Tarvitsemme hyvää virkakieltä, jotta ihmisillä olisi yhdenvertainen mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan täysipainoisesti, seurata sen toimintaa ja hakea apua. Jos hallinnon kieltä ja prosesseja ei tehdä ymmärrettäväksi, annetaan jalansijaa vaihtoehtoisille totuuksille ja populismille. Jos oma viiteryhmä jää jatkuvasti sivuun puheesta ja lomakkeista, syntyy kokemus syrjäytymisestä.
Kielentutkija auttaa poliisia
Vuoden humanistialumnin valintaperusteissa Ulla Tiililän mainitaan perehtyneen myös forensiseen kielentutkimukseen ja toimineen asiantuntijana rikosten selvittämisessä. Onko tässä ainesta dekkariin, jonka pääosassa rikoksia ratkoo fennisti?
– Lingvistinen todistusaineisto voi olla ratkaisevaa, Tiililä vahvistaa.
Forensinen kielentutkimus on pohjoismaisittainkin harvinaista: Tiililä arvelee olevansa Suomessa mahdollisesti ainoa, joka on analysoinut tekstejä poliisin toimeksiannosta. Tällaiset näytteet tulevat Keskusrikospoliisin rikosteknisestä laboratoriosta. Työ on osa Kotuksen lausuntotyötä, ja osaaminen nousee Tiililän tekstintutkijan taustasta.
Hän tekee myös forensista analyysiä samoista tekstintutkijan lähtökohdista: siitä ajatuksesta, että tekstistä voidaan lukea kirjoittamisen konteksti. Lisäksi voidaan ennustaa, millaisia tekstejä tietyssä kontekstissa syntyy. Kielen yhteisölliset ja yksilölliset piirteet voidaan tunnistaa. Kieltä tarkastellaan myös vuorovaikutuksena: kieli voi pyrkiä esimerkiksi manipuloimaan vaikuttamalla tunteisiin.
– Tarvittaessa apunani ovat muut Kotukset asiantuntijat, jotka tuntevat esimerkiksi murteita tai nuorison kieltä.
Ihminen tarvitsee elämään merkityksellisyyttä
Millainen sija pakolaisleireillä ja muissa maailman kriisipisteissä on humanismille, kun uutisoinnin keskiöön nousevat horjuva infra, lääkepula tai riittämätön ruoka? Ulla Tiililän mukaan olennainen sija.
– Ihminen tarvitsee elämäänsä merkityksellisyyttä myös äärimmäisissä oloissa. Sitä luovat historiantuntemus, tarinat, muistetuksi tuleminen, tapahtumien syiden ymmärtäminen – humanismi ja taide. Luonnontieteilijät ja insinöörit rakentavat elämälle infraa ja humanistit luovat sille merkityksen ja tulkitsevat maailmaa.
Humanistisia tieteitä pidetään pehmeinä, mutta Tiililä muistuttaa myös kielentutkimuksen kovasta ytimestä. Laki on kieltä, ja sen toimeenpano tapahtuu tekstein. Laki toteutuu – tai jää toteutumatta – kielellisten käytäntöjen kautta.
– Ja on sekin tavallaan aika kovaa, että suomalainen humanistinainen kutsutaan puhumaan 200 ruotsalaiselle poliisille analyysimenetelmistä rinnan murha- ja murhapolttotutkijoiden kanssa, Tiililä hymyilee.