Venäjänkielinen tieteiskirjallisuus ja marginaalien utopiat

12.12.2019
ALEKSANTERI INSIGHT 6/2019. Tieteellisten spekulaatioiden, ennenäkemättömien teknologioiden tai maapallon ulkopuolisten maailmojen sijasta venäläinen nykyscifi luottaa historiaan ja geopolitiikkaan.

Konservatiivisina aikoina sellaisetkin kulttuurin genret, jotka tavallisesti symboloivat edistystä ja kehitystä, voivat vaihtaa suuntaa. Tähän johtopäätökseen tulee lukiessa Mihail Suslovin ja Per-Arne Bodinin toimittamaa nykyvenäläistä tieteis- ja fantasiakirjallisuutta käsittelevää artikkelikokoelmaa The Post-Soviet Politics of Utopia (I.B. Tauris, 2020). Venäjänkielisestä scifistä puuttuu tieteiskirjallisuudelle tärkeä ulottuvuus eli kyky kuvitella radikaaleja vaihtoehtoja poliittisille ja kulttuurisille hegemonioille.

Tieteellisten spekulaatioiden, ennenäkemättömien teknologioiden tai maapallon ulkopuolisten maailmojen sijasta venäläinen nykyscifi on historiakeskeistä, maanläheistä ja territoriaalista. Sekä pokkareiden että niin sanotun ”intellektuaalisen proosan” maailmat rakentuvat historian, geopolitiikan ja venäläisen identiteetin ympärille. Venäjänkielisen tieteisfiktion valtavirta johdattaa lukijansa ”takaisin tulevaisuuteen ja eteenpäin menneisyyteen”, kuten konservatiivisen utopianismin paradoksin tiivistää kokoelman jälkisanat kanssani kirjoittanut norjalaistutkija Kåre Johan Mjør

Venäläinen nykyscifi on tieteiskirjallisuutta ilman tiedettä.

Venäläisen ja erityisesti neuvostoajan tieteiskirjallisuuden vahvaa ja kansainvälisesti merkittävää perintöä vasten on hämmentävää huomata, miten toissijaista tieteellinen ja teknologinen mielikuvitus on tämän päivän venäläisessä tieteiskirjallisuudessa. Venäläinen nykyscifi on tieteiskirjallisuutta ilman tiedettä. Tieteelliset utopia tai dystopiat ovat usein identiteetti- ja historiapohdintojen kulissi.

Kun tilannetta tarkastelee vuoden 2019 Aleksanteri-konferenssin ”Teknologia, yhteiskunta ja kulttuuri Euraasiassa” aihepiirin näkökulmasta, venäjänkielisen fiktion ja todellisuuden välillä tuntuu vallitsevan epäsuhta. Sadat tutkijat keskustelivat uusien teknologioiden eli tieteellisen mielikuvituksen tuotteiden vaikutuksista Venäjän ja Euraasian alueen yhteiskuntiin ja kulttuureihin, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Tiedettä, myös tulevaisuuden luonnontiedettä ja teknologisia innovaatioita Venäjällä kyllä tehdään. Mutta fiktion maailmassa transhumaanit teknologiat, ihmisrobotit, tekoäly, ympäristöteknologiat ja jälkihumanistinen etiikka eivät ole samalla tavoin keskeisiä kuin globaalin kulttuurin englanninkielisessä scifi-teollisuudessa, jota myös venäjänkielisessä maailmassa kulutetaan.

Suomessa vaihtoehtolehti Voiman (9/2019) viimeisin numero kehottaa lukijoita hylkäämään globaalia kulttuurintuotantoa hallitsevat dystopiat. Niiden sijaan lehti esittelee ekologisia ja ekonomisia näkökulmia kehitteleviä utopioita. Sen utopia-agenda keskittyy kahteen teemaan: ympäristöön ja talouteen. Lehti kysyy, onko vaihtoehtoa kapitalismille eli talousjärjestelmälle, joka on saattanut ihmiskunnan ympäristökatastrofin partaalle?

Toisaalta utopioiden radikaalia muutosvoimaa kyllä löytyy myös venäjänkielisessä maailmassa vaihtoehtomarginaaleista ja/tai imperiaalisen tilan reuna-alueilta. Bishkekissä vuonna 2018 julkaistu Sovsem drugije (Aivan toisia) -antologia on kokoelma feministi-, LGBT- ja ympäristöaktivistien kirjoituksia. Ylirajaisen kokoelman kirjoittajat ovat Venäjältä, Keski-Aasiasta ja Yhdysvalloista. Kirgiisialaisen Syinat Sultanalievan venäjänkielinen scifi-novelli on galaksien välinen matkakertomus ja samalla samansukupuolinen rakkaustarina kyborgin ja ihmiskertojan välillä. Siinä jälkikoloniaalinen toiseus kirjottaa takaisin imperiumin äärilaidoilta. Samalla Sultanalieva uudistaa imperiaalisen keskuksen kirjallista traditiota ja palauttaa venäläiselle tieteisfantasialle taidon kuvitella vaihtoehtoja vallitseville yhteiskunnallisille ja kulttuurisille hegemonioille. 

Lataa tulostettava (pdf) versio tästä.

Sanna Turoma on Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija, joka tammikuusta 2020 lähtien työskentelee venäjän kielen ja kulttuurin tutkimuksen professorina Tampereen yliopistossa.