Maria Annala oppi pienenä aikaisemmin puhumaan kuin kävelemään — toisin kuin useimmat lapset. Nelivuotiaana hän luki Pupu Tupuna -kirjan kannesta kanteen. Taaperoikäisen kehitys näytti viitteitä tulevasta.
— Kaikki kielen avulla tapahtuva on minulle hyvin rakasta: suomen kieli, vieraat kielet, kirjoittaminen, lukeminen, puhuminen ja kuunteleminen, Annala sanoo.
Maria syntyi Marja-Terttu ja Mauri Annalan perheen ainoaksi lapseksi Helsingissä vuonna 1980. Vanhemmat antoivat tyttärelleen nimeksi Maria, koska tiesivät sen tarkoittavan toivottua lasta.
Työvoimahallinnossa toiminut Marja-Terttu Annala jäi kotiäidiksi, Mauri-isä työskenteli liikemiehenä. Annala kasvoi tiiviissä ja lämpimässä perheyhteisössä, jossa hän vietti paljon aikaa aikuisseurassa.
— Olin varmaan aika pikkuvanha, näsäviisaskin. Erkki-paappa toisteli usein tarinaa, että sanoin jo pikkutyttönä väitteleväni tohtoriksi, koska olen kova väittelemään, Annala kertoo.
Annala oli tarinan syntyhetkellä noin 7-vuotias. Anekdootissa oli totuuden siemen.
Lukio hyvä käänne
Hyvin lukuaineissa menestyvä Maria Annala keskittyi täysillä koulunkäyntiin. Hänellä ei ollut nuoruusiässä muita koulun ulkopuolisia harrastuksia kuin luovan kirjoittamisen kerho. Musiikki tai urheilu ei koskaan kiinnostanut niin paljon kuin lukeminen. Fyysiset harjoitukset olivat paljon hankalampia kuin kieliopin tai kertotaulun opiskelu, Annala muistelee.
Hän ei peitellyt olevansa hyvin kiinnostunut uusien asioiden opiskelusta. Tunneilla usein viittaava etevä koululainen joutui kiusaajien silmätikuksi koko yläasteen ajaksi.
Kiusaaminen ahdisti mutta loppui lukion alkaessa. Helsingin normaalilyseon lukiossa muutkin oppilaat olivat lähtökohtaisesti kiinnostuneita koulusta, eikä Annala enää erottunut joukosta. Hän toimi oppilaskunnan hallituksessa ja osallistui vanhojen päivän tanssien ja koulun muiden tapahtumien järjestelyihin.
— Lukio oli tosi onnellista aikaa. Edelleen moni läheisimmistä ystävistäni on Norssin ajoilta, Annala sanoo.
Kun saisi kirjoittaa
Annala unelmoi lapsena kirjailijan ammatista. Yläasteella suunnitelma muuttui: hän alkoi miettiä toimittajan uraa.
— Ymmärsin silloin, että toimittajan työ ei olisi taloudellisesti yhtä epävarmaa kuin kirjailijan ammatti, mutta saisin kirjoittaa paljon, Annala sanoo.
Silti Annala ei rohjennut hakea lukion jälkeen opiskelemaan tiedotusoppia Tampereelle tai journalismia Jyväskylän yliopistoon, vaikka tiesi näiden opintolinjojen olevan Suomessa ainoita toimittajan työhön suoraan johtavia yliopistotutkintoja.
— Lukiossa muodostunut sosiaalinen yhteisö oli minulle niin tärkeä kiusaamisvuosien jälkeen, että pesäero olisi tuntunut liian isolta. Olisin ollut silloin ainut, joka olisi muuttanut toiselle paikkakunnalle.
Tampere kutsui
Ylioppilaaksi valmistuttuaan Annalla pyrki ja pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan yleistä kielitiedettä. Sisään piti päästä 12 opiskelijaa, mutta lopulta pyrkijöistä hyväksyttiin vain neljä hakijaa. Annala kutsuu ryhmää kielinörteiksi.
— Pääsykoe oli vahingossa niin vaikea, että moni varmaan meni paniikkiin, Annala sanoo.
Annala ei kuitenkaan hätääntynyt vaikeassa pääsykokeessa vaan pysyi rauhallisena. Tyyneys auttaa häntä vaikeissa tilanteissa.
Tieteenala tuntui kiinnostavalta, mutta Annala kaipasi käytännönläheisempää opiskelua — ja kirjoittamista. Hän pääsi Tampereen yliopistoon tiedotusopin opiskelijaksi kolmannella yrityksellä.
— Silloin koin aika selkeästi, että en halua tutkijaksi, eikä yleinen kielitiede valmistanut muuhun ammattiin.
22-vuotias opiskelija muutti toiseen kaupunkiin — ja pois rakkaasta lapsuudenkodistaan.
— Tampereelle muutto oli hyvä syy lähteä pois kotoa niin, että siitä ei muodostunut kenellekään pahaa mieltä.
Elämä yllätti
Annala nautti käytännönläheisistä journalismiopinnoista paljon. Silti hän reissasi viikoittain Tampereelta Helsinkiin, sillä ystäväpiiri, vanhemmat ja silloinen poikaystävä jäivät kotipaikkakunnalle.
Annala jatkoi Helsingin yliopistossa monta vuotta poissaolevana opiskelijana ja harrasti teatteria Helsingin yliopiston Eteläsuomalaisessa osakunnassa ja improvisaatioteatteria Helsingin yliopiston Humanistispeksissä.
Maisteriksi Annala valmistui Tampereen yliopistosta 27-vuotiaana erinomaisin arvosanoin. Opinnäytetyö Suomalaislehtien huumejournalismi ja sen vaikutukset yhteiskunnan huumeongelmaan voitti Vuoden gradu -palkinnon. Samana vuonna Annala aloitti Suomen Tietotoimiston uutistoimittajana Helsingissä.
— Suunnittelin pätkätyöelämää, koska se oli silloin odotus. Täysin yllättäen vakituisia paikkoja tuli tarjolle jo seuraavana vuonna, Annala kertoo.
Annala työskenteli STT:n leivissä kahdeksan vuotta edeten esimiestehtäviin. Jotain kuitenkin puuttui muuten hyvästä elämästä. Hän oli haaveillut jo pitkään puolisosta, joka sitoutuisi parisuhteeseen tosissaan.
Sellainen mies tuli vastaan kaverin uudenvuodenyön juhlissa — mutta Samuli Lindén oli lentämässä seuraavana aamuna takaisin Bostoniin, jossa asui.
— Tutustuimme ja rakastuimme yhden illan aikana. Oli vain se yksi yö aikaa jutella kaikesta, mistä halusimme.
Kumpi muuttaa?
Yhteydenpito jatkui heti, kun Lindénin lento saapui Bostoniin. Seuraavana päivänä Samuli kysyi, lähtisikö Maria hänen kanssaan viikonlopuksi Pariisiin.
— Ajattelin, että nyt on kyllä aika vakuuttavaa heittäytymistä. Samuli oli valmis lentämään takaisin Eurooppaan päästäkseen kanssani treffeille.
Pariisin sijaan he matkustivat tahoiltaan Islantiin, jossa viettivät kymmenen päivää.
— Totesimme silloin, että haluamme yhdessä elää tätä elämää, Annala sanoo.
Oli enää yksi kysymys: Kumpi heistä muuttaisi toiselle mantereelle?
Onnenvuosia, Trump-vuoroja
Annala päätti muuttaa rakastettunsa luokse kahdeksan kuukauden seurustelun jälkeen. Hän oli pitkään haaveillut kirjeenvaihtajan työstä, ja nyt haave tavallaan toteutui: hän raportoi freelance-toimittajana Yhdysvalloista STT:lle ja Lännen Medialle.
— Parisuhteessa oli menossa uuden suhteen onni. Lisäksi sain matkustella Yhdysvaltoja ympäriinsä, ja työajat olivat freelancerina vapaat.
Annala osallistui myös Harvardin yliopiston avoimille luennoille ja työpajoihin. Matka-artikkelien kirjoittaminen ja suomalaisten NHL-tähtien haastattelut muuttuivat kiivastahtiseksi uutistyöksi, kun Yhdysvallat valitsi presidentikseen Donald Trumpin vuonna 2017.
— STT aloitti uuden Trump-vuoron. Uutisoitavaa riitti kuukaudesta toiseen ja aamusta iltaan, Annala kuvaa.
Aikaero teettää eri mantereilla työskenteleville pohdittavaa. Yhdysvaltojen iltaan ja Suomen yöhön ajoittuvien uutistapahtumien kuten vaaliväittelyiden yhteydessä asiantuntijoiden kiinni saaminen on välillä vaikeaa. Niinpä Annala alkoi analysoida politiikkaa itse.
— Erikoistoimittajuudesta ei ollut pitkä matka siihen, että minusta tuli asiantuntija. Huomasin, että jos soitin Ulkopoliittiseen instituuttiin Mika Aaltolalle, hän sanoi samoja pointteja kuin itse sanoisin.
Yhdysvaltain-vierailun oli alun perin tarkoitus jäädä kaksivuotiseksi, mutta koska Trumpissa oli koko ajan uutisoitavaa, Annala jäi maahan vielä viisumin toiseksi kaksivuotiskaudeksi.
Kuin sukulainen
Annalan ja Lindénin perhe kasvoi Yhdysvalloissa nelihenkiseksi. Perhevapaiden ja uutistyön lomassa Annala kirjoitti kirjan Trumpin kansa — keitä he ovat ja miksi he rakastavat johtajaansa. Kirja syntyi tarpeesta oikaista Trump-ilmiötä koskevia väärinkäsityksiä.
— Suomessa oli vallalla käsitys, että Trumpin kaikki kannattajat ovat keskenään samanlaisia, kouluttamattomia idiootteja. Itse huomasin haastatellessani kannattajia, että he ovat hyvinkin erilaisia ihmisiä.
Annala arvioi saaneensa sosiaalisessa mediassa jopa Suomen suurimman Trump-vihaajan leiman kriittisten medialausuntojensa takia.
— Se tuntuu oudolta. Olen ollut työn kautta niin paljon tekemisissä Trumpin kanssa, että suhtaudun häneen kuin sukulaiseen, jonka kanssa on tottunut olemaan eri mieltä kaikesta.
Kun Trump sai viime syksynä koronavirustartunnan, Annala tunsi vilpitöntä huolta presidentin puolesta.
”Seuraava Mika Aaltola”
Annala oli paljon esillä televisiossa ja radiossa kommentoimassa Yhdysvaltojen politiikkaa, kun elämä yllätti taas.
— Vitsailin, että minusta tulee seuraava Mika Aaltola. Mutta unelma toteutui konkreettisemmin kuin olisin voinut kuvitellakaan.
Annala oli toukokuussa vuonna 2020 Politiikkaradiossa haastateltavana Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kanssa. Esiintyminen teki tutkijaan niin suuren vaikutuksen, että hän pyysi johtaja Mika Aaltolan kanssa Annalaa töihin vierailevaksi tutkijaksi.
Annala on sujuva esiintyjä. Hän uskoo sen johtuvan sekä Yhdysvaltojen politiikan asiantuntemuksesta että omasta toimittajakokemuksesta. Annala ei jännitä suoria lähetyksiä: improvisaatioteatterissa tottui keksimään sanomisensa hetkessä ilman valmista käsikirjoitusta.
— Mutta en suinkaan ole kaikessa hyvä. Käden ja silmän koordinaatiota vaativat asiat, kuten hiusten laittaminen ennen tv-esiintymistä, on vaikeaa. Olen onnettoman huono käyttämään suoristusrautaa.
Häät odottavat
Työelämän kiire ja pienten lasten hoitaminen on tuttu yhtälö monessa perheessä. Koronapandemia on tuonut omat vaikeutensa, mutta toisaalta etätyö antaa Annalan ja Lindénin perheeseen toivottua joustoa.
— Nyt ei mene työmatkoihin tuntia suuntaansa. Olen kauhulla miettinyt, että jos olisin ollut töissä toimistolla nyt lasten ollessa pieniä, nukkuisin varmaan kaksi tuntia vähemmän, Annala sanoo.
Tutkimusviestintäpäällikkö tekee omaa tutkimusta ja toimii instituutin viestintätiimin esimiehenä. Uran joutuisa eteneminen on ollut mahdollista puolison tuella.
— Haluan kiittää Samulia siitä, että hän on aina joustanut ja hoitanut lapsia, jos minun on tarvinnut mennä esiintymään televisioon vaikeaankin aikaan, Annala sanoo.
Elämä on tällä hetkellä hyvällä mallilla, vaikka pandemia onkin sotkenut arkea — ja juhlaa: pariskunnan häät ovat siirtyneet monta kertaa.
Annala ehti kaivata lapsia pitkään ennen äitiyttään. Hänen suurimmat toiveensa liittyvät tavallisen perhe-elämän viettämiseen. Hän odottaa pandemian laantumisen jälkeen perheen yhteisiä lomamatkoja, samoin läheisten luona kyläilyä.
Yhteisymmärrys kateissa
Annala kantaa huolta Yhdysvaltojen tulevaisuudesta. Demokraattien ja republikaanien todellisuudet ovat eriytyneet toisistaan: jopa 77 prosenttia Trumpin kannattajista uskoo, että vaaleissa tapahtui laaja-alaista vaalivilppiä.
Poliittinen kahtiajako on johtanut Annalan mielestä yhteisen kielen murenemiseen Yhdysvalloissa.
— Uskonnonvapaus tarkoittaa toisille sitä, että lippuvalaa ei saa sanoa koulussa ääneen. Toisille se tarkoittaa sitä, että leipuri saa kieltäytyä kirjoittamasta hääparin nimiä kakkuun, jos he ovat samaa sukupuolta, Annala kuvaa.
Toimittaja kiteyttää
Tutkijan työ on asiantuntijalle uutta, sillä Annala ei ollut kirjoittanut yhtään tutkimusartikkelia 13 vuoteen, siis gradunsa jälkeen. Hän kuitenkin näkee poikkeuksellisessa urapolussa hyviä puolia. Toimittajilla on monia ammattilisia taitoja hallussaan.
— Olisi järkevää, että toimittajat enemmänkin siirtyisivät asiantuntijoiksi. Moni erikoistuu johonkin aiheeseen, jolloin loikka ei ole pitkä, Annala kuvaa.
— Asiantuntijana on hirveän paljon hyötyä siitä, että osaa ilmaista itseään tiiviisti ja konkreettisesti, kuten toimittajat osaavat.
Tutkimusviestintäpäällikkö haaveilee palaavansa Helsingin yliopistoon tekemään väitöskirjaa Trump-ilmiöstä tai republikaanien seuraavista vuosista. Tutkimusaihe pysyy ajankohtaisena.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2021.