– Tutkimuksen tehtävä ei ole vastata vain yhteiskunnallisiin vaatimuksiin ja päivänpolttaviin kysymyksiin, vaan on katsottava myös historiaan. Näin saadaan perspektiiviä siihen, mikä on uutta ja mikä ei, professori Tuula Sakaranaho sanoo.
Varsinkin nykyaikaan liittyvässä tutkimuksessa muisti on usein lyhyt. Sakaranahon mukaan on vain näköharhaa, että esimerkiksi kulttuurienvälinen vuorovaikutus ja vähemmistöt osana yhteiskuntaa olisivat uusi asia. Lyhytnäköisyyden vaikutus ympäri Eurooppaa huolestuttaa häntä, koska sen seurauksena kulttuurintutkimus köyhtyy.
– Hyödyn ja taloudellisten arvojen yksipuolinen korostaminen ei ole kulttuurintutkimuksen kannalta hyvä asia.
Mielenkiinnon kohteena Turkki
Uskontotiede oppiaineena kuuluu sekä teologiseen että humanistiseen tiedekuntaan. Molemmissa opiskelusta on Sakaranahon mukaan ollut hyötyä. Hän teki sekä kandidaatintutkielmansa että gradunsa Turkkiin liittyvistä aiheista, ja ne seurasivat häntä myös väitöskirjatutkimukseen.
– Työskentelin 1990-luvun alussa tohtorikoulutettavana Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksella. Keräsin lisensiaatintyön tutkimusaineiston Istanbulissa haastattelemalla turkkilaisia islaminuskoisia, sekularistisia ja feministinaisia naisen asemaan liittyvistä kysymyksistä.
Istanbulin yliopistoon oli 1990-luvun alussa perustettu naistutkimuskeskus, jossa Sakaranaho pääsi vierailemaan. Turkissa yhteiskunnallinen asema vaikutti naisen asemaan selkeästi: koulutettu kaupunkilainen oli eri asemassa kuin maaseudulla asuva. Haastateltavat ajoivat erilaisia tasa-arvoon liittyviä lakimuutoksia kuten aviopuolisoiden yhtäläisiä oikeuksia esimerkiksi omaisuuden suhteen.
Katsaus islamin opetuksesta tulossa
Väitöksen jälkeen Sakaranaho jatkoi tutkimusta islamista Euroopassa. Hän keskittyi Suomeen ja Irlannin tasavaltaan, jotka molemmat ovat verrattain myöhään muuttuneet maastamuuttomaasta maahanmuuttomaaksi ja joissa on pieni mutta hyvin heterogeeninen muslimiväestö.
– Erityisesti minua kiinnostaa uskonnonvapaus monikulttuurisessa yhteiskunnassa: mihin uskonnonvapaus venyy ja kenen oikeuksia sen varjolla ajetaan? Esimerkiksi uskonnonopetus näyttäytyy hyvin erilaisena enemmistön ja vähemmistön näkökulmasta.
Varsinkin islamin opetus koulussa puhuttaa Euroopassa, eikä Suomi ole poikkeus. Sakaranaho on tutkinut sitä pitkään.
– Viimeisin julkaisu on yhdessä Inkeri Rissasen kanssa kirjoitettu katsaus islamin opetuksesta Suomessa. Se tulee ulos tänä vuonna eri Euroopan maiden islamin opetusta käsittelevässä teoksessa.
Pitkästä urastaan Sakaranaholle myönnettiin joulun alla myös Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki.
Teologinen tutkimus lisää ymmärrystä uskonnoista
Uskonnolla on aina ollut tärkeä merkitys yhteiskunnassa ja maailmanpolitiikassa. Sakaranaho nostaa esiin kaksi isoa, negatiivista kehityskulkua: mielipiteiden polarisoitumisen ja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen lisääntymisen.
– Ne johtavat syrjäytymiseen, hankaloittavat maahanmuuttajien kotoutumista ja luovat pohjaa radikalisoitumiselle ja ääriajattelulle.
Teologinen tutkimus pystyy osaltaan lisäämään ymmärrystä siitä, miten uskonto kytkeytyy paitsi konfliktien syntyyn myös rauhan rakentamiseen.
– Meillä on tutkittua tietoa esimerkiksi uskonnollisten tahojen toiminnasta hyvinvointivaltion tukena, yhteiskunnan eettisistä kysymyksistä, uskontojen välisestä vuorovaikutuksesta ja katsomusten moninaisuudesta.
Teologinen tutkimus pystyy osaltaan lisäämään ymmärrystä siitä, miten uskonto kytkeytyy paitsi konfliktien syntyyn myös rauhan rakentamiseen.
Sakaranaho vetämä ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Uskontolukutaito-hanke pyrkii lisäämään tietoa, ymmärrystä ja sensitiivisyyttä eri uskonnollisia ja katsomuksellisia näkökulmia kohtaan. Samalla asialla on Katsomukset.fi, joka käsittelee ajankohtaisia katsomuskysymyksiä helposti luettavassa muodossa. Sakaranaho korostaa myös opettajien kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä.
Opetuksen kehittäminen on mieluisaa
Opetusvaradekaanikausi laajensi Tuula Sakaranahon perspektiiviä tiedekunnan ja yliopiston toiminnasta.
– Dekanaattimme toimi mainiosti. Sain myös tehdä antoisaa yhteistyötä ohjelmajohtajien ja opintohallinnon asiantuntijoiden kanssa.
Opettajien hallintotyön määrä on Sakaranahon kokemuksen mukaan kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosikymmeninä.
– Nyt opettajien täytyy opetus- ja tutkimustyön ohella olla kärryillä yliopistoa ja tiedekuntaa koskevista kehittämishankkeista, jotka ulottuvat lukioyhteistyöstä nopeisiin tutkintotavoitteisiin ja valmistuneiden uraseurantaan. Mittaaminen ja raportointi syövät aikaa varsinaiselta työltä. Liika kiire ja työn pirstaloituminen nakertavat helposti työmotivaatiota.
Sakaranahon oma tapa selviytyä on ollut pyrkiä pitämään vapaat viikonloput ja kunnon kesälomat. Aina se ei tahdo onnistua.
– Houkuttelevia tarjouksia tutkimusyhteisössä riittää. Pitäisi oppia sanomaan ei.
Tulevaisuudessa enemmän hybridiopetusta
Koronan leimaama kevätlukukausi 2020 oli vaikea. Sakaranaho muistelee jatkuvia kokouksia, toimintaohjeiden odottelua, ohjeistusten miettimistä ja epävarmuutta järjestelmien kantokyvystä.
– Opettajat siirtyvät etäopetukseen kuitenkin yllättävän hyvin. Valintakokeet muokkasi uuteen uskoon todella taitava työryhmä. Itse vedin graduseminaaria Zoomissa ja Whatsappissa.
Sakaranaho arvelee, että muutos on tullut jäädäkseen. Toisille etäopiskelu voi tarkoittaa joustoa, toisille taas vaikeuksia. Tilanne vaatii opettajia miettimään, miten oma opetus kannattaa järjestää.
– Etenkin opintojen aloittaminen etänä tekee ryhmäytymisestä hyvin vaikeaa. Vuorovaikutus ihmisten välillä on kuitenkin opintojen kannalta keskeistä.
Kirjoittaminen ja ohjaaminen jatkuvat
Sakaranaho iloitsee, että saa säilyttää työnsä parhaat puolet eläkkeelläkin.
– Jatkan vielä emerita-sopimuksella jatko-opiskelijoideni ohjaamista. Lisäksi aloittelen Irlannin roomalaiskatolisuuteen liittyvää tutkimusta. Aihe on minulle siksikin läheinen, että puolisoni on irlantilainen ja olen käynyt Irlannissa 1980-luvulta alkaen vuosittain. Puhumme kotona iirin kieltä, ja sen ansiosta voin hyödyntää tutkimuksessa sekä englannin- että iirinkielisiä materiaaleja.
Eläkkeellä jää aikaa myös harrastuksille eli valokuvaamiselle, laulamiselle ja liikunnalle.
– Olen mukana Ryhmä10-nimisessä harrastajavalokuvaajaporukassa. Meillä on ollut jo viisi yhteistä näyttelyä. Ja kunhan korona on ohi, pääsen taas jatkamaan lauluharrastusta Helsingin yliopiston musiikkiseuran kamarikuoron riveissä.
Sakaranaholla on jo mielessä, miten hän haluaisi juhlistaa eläkkeelle jäämistä.
– Puutarhajuhlat Topelian kesäisellä pihalla.