Kun jouluaattoon on vain pari päivää aikaa, alkavat ainakin omat hälytyskelloni soida siitä, mitä hankkisi perheelle lahjaksi ja vieläkin tärkeämmin miksi. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka haluaisivat antaa toiselle lahjaksi jotain sellaista, mikä sekä piristää lahjan vastaanottajaa, että kehittää tätä jollain tapaa ja tästä syystä olen löytänyt itseni useammankin kerran tuijottamasta kohteliasta hymyä perheenjäsenteni kasvoilla. Hymyä joka sanoo, ”Kiitos, mutta mitähän minun pitäisi tälläkin tehdä.” Vaikka ajatus on lopulta tärkein, on aina mukavaa löytää toiselle sellainen lahja, joka on todella tälle mieluinen ja siksi päätinkin nyt kirjoittaa muutaman sanan viime vuoden lahjaostoksesta, joka osoittautui yllätyksekseni koko perheen mieleen.
Olen omalta taustaltani arkeologi ja monta kertaa miettinyt, miten saisin perheeni innostumaan siitä, mitä teen arkisin kahdeksasta neljään. Olen kokeillut elokuvia, pelejä ja jopa laittanut nuoremmat sisarukseni kaivamaan muovisia ritareita muottiin valetuista arkeologipalikoista, mutta mikään näistä ideoista ei ole saanut yhtä innostunutta vastaanottoa kuin viime vuonna isälle hankkimani metallinpaljastin, laite joka sai koko perheen lähtemään metsään (ja vieläpä samaan aikaan!). Siispä muutama sana tämän harrastuksen erikoisuuksista.
Laite on ollut hintansa väärti siitäkin huolimatta, että sillä on löydetty toistaiseksi vain mutkalle vääntynyttä romumetallia. ©JK
Sallittu harrastus, mutta tiedä rajat
Toisin kuin monessa muussa maassa, on metallinpaljastimen käyttö arkeologisten löytöjen etsimiseen Suomessa sallittua, mutta vain tietyissä rajoissa. Nämä rajat rakentuvat sekä löyhempien jokamiehenoikeuksien ja yleisesti hyväksyttyjen käytössääntöjen, että tarkemmin seuratun muinaismuistolainsäädännön ympärille. Jokaisen metallinpaljastinharrastajan on hyvä muistaa, että jo muinaismuistorekisteriin merkityt arkeologiset kohteet ovat rauhoitettuja, eikä naapurin Martan kukkapenkkiinkään saa kajota ilman tämän lupaa. Säännöt koskevat myös vedenalaisia kohteita ja niiden rikkomisesta seuraa sakkoja.
Alkuun monesta lähteestä
Sen lisäksi että arkeologisten löytöjen etsiminen on Suomessa sallittua, on siitä muodostunut viime vuosina myös suosittu harrastus. Niin sanotut maallikkoarkeologit jakavat tietoaitoaan mielellään muun muassa erilaisilla nettisivuilla ja blogeissa, joista saa hyviä vinkkejä esimerkiksi oman laitteen hankintaan. Aiheesta järjestetään ajoittain myös erilaisia infotilaisuuksia ja teemailtoja, joten halutessaan pellolle tai metsään voi löytää helposti myös suuremman joukon ihmisiä. Aloittelevan metallinpaljastajaharrastajan kannattaa tutustua ainakin Suomen Metallietsijät Ry:n toimintaan, Museoviraston julkaisemaan metallinetsijän oppaaseen, sekä arkeologian harrastajien infosivuun.
Jaettu ja vastuullinen asiantuntijuus – Muista ilmoittaa löytösi!
Yhtenä syynä metallinpaljastinharrastuksen suureen suosioon Suomessa on nähty olleen se, miten avoimella mielellä alan perinteiset asiantuntijat suhtautuvat harrastajien toimintaan. Kynnys asiantuntijan ja harrastajan välillä onkin Suomessa hyvin matala, mikä perustuu pitkälti eri toimijoiden väliseen luottamukseen. Jotta vastaavanlainen kehitys jatkuisi myös tulevaisuudessa, on erittäin tärkeää että arkeologian harrastaja tuntee harrastukseensa liittyvän vastuun: jos epäilet löytäneesi maasta muinaisesineen, seuraa aina Museoviraston antamia ohjeita aiheesta. Löydön talteen ottamisen ja löytöpaikan muistiin merkitsemisen ohella on tärkeää välttää löydön ja sen löytöpaikan jatkotutkimuksia ennen viranomaisten tekemää arviota. Löydöistä voi ilmoittaa Museovirastolle erillisen ilmoituspalvelu Ilpparin kautta. Tämän lisäksi löytötietoja voi jakaa pian myös Suomen arkeologisten löytöjen avoimessa tietokannassa, Löytösammossa. Lisätietoa arkeologisista esinelöydöistä, niiden ilmoittamisesta ja lunastamisesta saa osoitteesta metallinilmaisin@museovirasto.fi.
Kaikki maasta löydetyt yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat lain mukaan valtiolle. ©JK
Mitä seuraavaksi?
Jos raikas ulkoilma ja hauska yhdessä tekeminen innostavat, niin ei muuta kuin kynä käteen ja joululahjalistaa päivittämään. Tästä löytyy harrastus, jota loppuvuodelle kaavaillut koronatoimetkaan eivät estä!