Helsingin yliopisto toivoo Pariisin ilmastokokoukselta kunnon läpimurtoa, pitkien puheiden jälkeen tarvitaan nyt toimintaa, sanoo Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola.
‒ Yliopistot ja tutkimus tuottavat koko ajan uutta tietoa ja ratkaisuja ilmastonmuutoksen lievittämiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Nämä tiedot ja ratkaisut on otettava välittömästi käyttöön: meillä ei ole aikaa jäädä odottamaan.
‒ Ei pidä jäädä peesailemaan tai toistelemaan Suomen osuuden marginaalisuutta vaan näyttää neuvotteluissa moraalista esimerkkiä, linjaa myös fyysikko, akatemiaprofessori Timo Vesala, joka on työskennellyt hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n julkaisusarjan toimittajana.
‒ Vihreään ilmastorahastoon pitää maksaa luvatusti eikä pienentää sitoumuksia esimerkiksi taloustilanteeseen vedoten.
‒ Asiantuntijoilla on paljon tuloksia ja sanottavaa esimerkiksi turpeen ja biomassan energiakäytöstä. Tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kuuleminen olisikin tärkeää sen sijaan, että tehdään turpeen lisäkäyttöpäätöksen tapaisia, ilmaston kannalta lähes järjettömiä, puhtaasti poliittisista näkökohdista perusteltuja valintoja, Vesala sanoo.
Pohjoisen noki on ikävä yllätys
Ympäristönmuutoksen professori Atte Korholalla on johtamansa kansainvälisen tutkimushankkeen tulosten myötä uunituore viesti Pariisiin.
Hankkeen tutkijat ovat valitettavasti joutuneet kyseenalaistamaan ajatuksen, että arktisia jäätiköitä ja hankia tummentavat, lämmittävät ja sulattavat nokilaskeumat olisivat viime vuosikymmeninä vähentyneet. Toiveikkaat arviot ovat perustuneet pitkälti ilmakehämittauksiin, kun taas uuden tutkimuksen selvitykset on tehty jäätiköitä ja sedimenttejä kaivaen.
– Joissakin osissa Euraasian arktista aluetta noen laskeuma näyttäisi olevan voimakkaassa nousussa, millä on ratkaiseva merkitys kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja ajatellen, arvioi tuoreen tutkimuksen päätekijä, bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan Meri Ruppel.
Musta hiili eli noki on maailmanlaajuisesti toiseksi merkittävin ilmastoa lämmittävä ihmisperäinen tekijä, edellään vain hiilidioksidi.
– Arktisilla alueilla se on jopa kasvihuonekaasuja tärkeämpi, Ruppel vertaa.
Mustaa hiiltä syntyy kaikessa epätäydellisessä poltossa dieselmoottoreista ja metsäpaloista alkaen, mutta arktisilla alueilla pahin lähde lienee öljyn ja maakaasun tuotannossa yleisesti käytetty soihdutus.
‒ Rahoitusinstrumenttien synnyttäminen mustan hiilen päästöjen vähentämiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää, toivoo professori Korhola Pariisin neuvotteluilta.
Myös ilmakehätutkija, akatemiaprofessori Markku Kulmala on painottanut, että tutkimustietoa on pontevasti tarkennettava ja datan keruuta lisättävä – samalla kun päästövähennyksiin ryhdytään, viivyttelemättä ja suotuisampia poliittisia virtauksia odottelematta.
Yksi ensimmäisiä pohjoisen ilmastoyhteistyön tavoitteita on Kulmalan mukaan kattava mittausverkosto, jonka avulla seurattaisiin sekä kasvihuonekaasuja, aerosoleja että biosfääriä – Hyytiälän SMEAR-aseman malliin.
Tukea ihmisten hyville valinnoille
Pedagogi, dosentti Hannele Cantell korostaa kansalaisten motivoimisen ja arvotusten merkitystä. Pykälät yksin eivät riitä, ilmastokasvatuksen aktiivinen puolestapuhuja ja Suomen Ilmastopaneeliin Timo Vesalan lailla kuuluva Cantell sanoo.
– Pitää vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja motivaatioon. Ilmastovastuullisen käyttäytymisen tukeminen on keskiössä. On saatava suuret joukot muuttamaan toimintaansa.
– Yhä useammat haluavat suosia esimerkiksi ilmastoystävällistä energiaratkaisuja. Päätöksissä pitää ottaa huomioon kansalaisten kasvava halu vaikuttaa ilmastoasioihin.
Yliopisto-lehden toimittaja Mikko Pelttarin Ilmasto muuttaa kaiken -blogi
Joka maisterin pitää osata ilmaston abc