Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) tarkoituksena on toimia maankäyttöhankkeiden suunnittelun tukena, mutta myös estää tai vähentää hankkeiden merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.
– Yhdelläkään turvetuotantoalueella ei tehty toiminnan alkamisen jälkeen linnustoselvityksiä ja kasvillisuutta tai vesistöjen selkärangattomia seurattiin korkeintaan viidessä prosentissa hankkeista, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luomuksesta, Helsingin yliopistosta.
Tuoreessa Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimuksessa on tarkasteltu vuosina 1995–2016 ympäristövaikutusten arviointimenettelyn läpikäyneiden turve- ja tuulivoimahankkeiden luontoselvityksiä ja mahdollisia hankkeiden valmistumisen jälkeisiä luontovaikutus seurantoja.
– Ihmisen maankäytöllä on keskeinen rooli luonnon monimuotoisuuden säilymisessä. Ilman samalla tavalla toteutettuja seurantoja, ennen ja jälkeen hankkeen, on hyvin vaikea arvioida, mitkä ovat erilaisten maankäyttöhankkeiden luontovaikutukset, sanoo vieraileva tutkija Sanna Mäkeläinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Luomuksesta.
Vaikka tutkimuksessa tarkasteltiin vain turve- ja tuulivoimahankkeita, sama seurantojen puuttuminen lienee ongelma muissakin maankäyttöhankkeissa, tutkijat arvelevat. Jotta kaikkein haitallisimmat hankkeet voitaisiin tunnistaa, tulisi hankkeiden aiheuttamia luontovaikutuksia seurata ja raportoida huomattavasti enemmän. Seurannan toteuttaminen vaatii suunnittelua yhteistyössä konsulttien, yhteysviranomaisten ja tutkijoiden kesken, sillä vain osa pesimälinnuston seurannasta toteutettiin siten, että tulokset ovat vertailukelpoisia ennen- ja jälkeen YVA:n.
– Maankäyttöhankkeet tuhoavat harvoin kaikkia luontoarvoja, ja osa voi jopa hyödyttää monimuotoisuutta. YVA-prosessia tulisi kehittää niin, että aikaisempien hankkeiden luontovaikutuksista opittaisiin, minkälaiset hankkeet ovat kaikkein haitallisimpia luontoarvoille, linjaa Lehikoinen.
Vaikuttaako luontotieto hankkeen valmistumiseen?
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös miten ennen hanketta tehdyissä selvityksissä havaitut luontoarvot vaikuttivat hankkeen lupapäätökseen. Toteutuneiden turvetuotantohankkeiden alueella oli havaittu vähemmän valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja kuin toteutumattomien hankkeiden alueella. Sen sijaan hankealueilla esiintyvien Euroopan Unionin lintudirektiivin erityissuojelua vaativien lajien määrä tai hankkeiden yhteydessä selvitettyjen lajiryhmien määrä eivät vaikuttaneet hankkeiden toteutumiseen.
– Luontoarvojen vaikutusta YVA-hankkeisiin liittyvään päätöksentekoon ja sitä mitkä tekijät lopulta vaikuttavat hankkeen toteutumiseen onkin hankala saada selville, toteaa Lehikoinen.
Ekologinen kompensaatio testissä
YVA-lakia päivitettiin vuonna 2017, mutta parhaillaan käynnissä ovat esimerkiksi luonnonsuojelulain uudistaminen ja uuden valtakunnallisen oppaan tuottaminen luontoselvitysten suunnittelua ja toteuttamista varten. Sekä yritykset että ympäristöhallinto ovat myös miettineet ja testanneet luontohaittojen hyvityksen periaatetta eli niin kutsuttua ekologista kompensaatiota, jossa haitan aiheuttaja korvaisi luonnolle aiheutuneet vahingot. Korkealaatuista tietoa erilaisten hankkeiden aiheuttamista luontovaikutuksista tarvitaan myös ekologisten kompensaatioiden suunnittelussa.
Alkuperäinen julkaisu:
Biodiversity and bird surveys in Finnish environmental impact assessments and follow-up monitoring
DOI: 10.1016/j.eiar.2020.106532
Lisätietoja:
Tutkija Sanna Mäkeläinen, puh. +358400972037 , Sanna.makelainen@helsinki.fi,
Twitter: @SannaMkelinen